Mitä Relentlessille on tapahtunut edellisen pitkäsoiton, vuonna 2013 ilmestyneen Dropoutin! ja juuri julkaistun A Loving Memoryn välillä?
-Tohon väliin kerettiin julkaista 10” -ep ”Slowdown, Tiger!” ja kevät 2015 keikkailtiin sen voimin. Se oli myöskin eka rundi, jonka meidän uusi ohjelmatoimisto Longplay Music järjesti. Longplayn riveihin pääseminen oli hieno homma. Siellä on hommat hoitunut hyvin. Vuonna 2016 juhlittiin meidän kymmenenvuotisjuhlavuotta ja me julkaistiin 2006 tullut Broken Life -ep uusintapainoksena myöskin 10” vinyylinä ja tietenkin keikkailtiin juhlien tiimoilta. Samaan aikaan me ruvettiin tekemään aktiivisesti uuden levyn biisejä ja loppuvuodesta 2016 uus levy äänitettiin.
Mitä kautta No Shame -yhtyeen Sampsa Sarparanta päätyi tuottamaan uutuusalbumia kanssanne?
-Sampsa otti meihin yhteyttä itse. Meillä ei koskaan ennen oo ollut ulkopuolista henkilöä mukana levyn teossa, mutta Sampsa oli itse niin innostunut, että se tarttui ja tuntui hyvältä idealta. Jo heti ekasta kerrasta alkaen, kun istuttiin alas ja kuunneltiin demoja, niin Sampsan innostus ja energia tarttui ja antoi uutta virtaa tehdä sävellyksiä. Sampsalta tuli hyviä ideoita sovituksiin ja kappalevalintoihin ja vältyttiin ehkä moneltakin kömmähdykseltä, mitä itekseen puuhatessa olis saattanut tulla. Jotkut valinnat tuntu silloin raastavilta, mutta mitä enemmän aikaa on kulunut, niin sitä paremmilta ne on tuntuneet. Esimerkiksi yksi omista suosikkibiiseistäni jäi julkaisematta, mutta lopulta se varmasti oli oikea ratkaisu.
Taustaa A Loving Memory -pitkäsoiton kappaleille Threw Away the Compass, Ghost of Our Past, Without Surrender ja All Those Demons?
-Threw away the compass on häpeilemätön popralli, joka pyörähtääkin käyntiin rehellisellä disco-kompilla. Monet saattavat kuulla siinä paljon The Clashia ja se on jopa ihan tarkoituksenmukaista. Sanoitukset kertovat vanhojen rajojen hylkäämisestä ja uusien tuulien haistelusta, mitä ikinä se sitten tuokin mukanaan. Joko hajottaa bändin, suistaa sen suohon tai nostaa tähtiin.
-Ghost of our past kertoo haaveista ja unelmista. Osan niistä saavuttaa ja pääsee kokemaan, osan huomaa olevan saavuttamattomia ja osan huomaa olevan jotain ihan muuta kuin on unelmoinut. Kun jotain asiaa tekee tarpeeksi kauan, vaikka soittaa samassa bändissä kymmenen vuotta, huomaa monen asian muuttuneen.
-Without Surrender kertoo myöskin asioiden muuttumisesta. Kaikki ei olekaan niin mustavalkoista, kuin mitä sen on joskus kuvitellut olevan. Se kertoo siitä vanhasta jäyhästä, joka vielä kuvittelee kuvioiden olevan näin, eikä suostu muuttumaan tai hyväksy muutosta.
-All Those Demons on sisälle haudattujen demonien muistuttelua itsestään. Välillä huomaa vaipuvansa johonkin todella vihaiseen olotilaan ja tunnelmiin ja sit vaan havahtuu, että mistä hitosta nää kaikki fiilikset oikein tulee? Joku asia saattaa laukaista sen reaktion ja huomaa, ettei ole enää oma normaali itsensä, vaan joku todella vihainen ja katkera tyyppi.
Minkälaiset tuntemukset Relentlessin jäsenillä on uutuuslevystään nyt, kun se on lopulta valmis? Muuttaisitteko albumin sisällössä mitään?
-Muutettavaa löytyy varmasti kyllä kunhan aikaa kuluu, mutta nyt tuntuu hyvältä paketilta. Sopivasti erilaista materiaalia ja sovitukset on karsittu korostamaan olennaista.
Relentlessin alkaneen vuoden suunnitelmat?
-Nyt on tarkoitus keikkailla kevät Suomen ympäri ja ainakin alustava suunnitelma on soittaa koko uus levy läpi joka keikalla. Täysin uusien biisien kuunteleminen saattaa joskus olla yleisölle joskus hankalaa, mutta itselle se on ainakin todella mukavaa ja tuoretta. Syksyllä olis kiva käydä Baltiassa keikkailemassa.
Listatkaa muutamat kaikkien aikojen suosikkilevynne, niin yhteiset kuin kunkin yhtyeen jäsenen omat favoritet lyhyiden perustelujen kera, kiitos.
-Tähän kysymykseen on aikaisempina vuosina yleensä tullut vastattua The Clash - The Clash (1977) ja Stray Cats – Stray Cats (1981) ja nyt kun asiaa miettii, niin eipä ne suosikit ole oikeastaan muuttuneet. Joitakin maagista on noitten mahtavien bändien ekoissa levyissä. Se terävin kärki ja tulisin kipinä on ehkä niille tallentunut? Nämä kaksi bändiä kuuluu myös Relentlessissä ja omalla esikuvallaan ovat antaneet uskallusta kokeilla ja sekoittaa eri genrejä musiikissa.
Basisti Sami Eskmanin suosikkilevyt:
The Living End - The Living End
Ei yhtään huonoa biisiä ja kolahti heti ensisoitosta asti.
AC/DC - High Voltage
Paras Ac/Dc-levy ja Bon Scottin laulusoundi on jotain mistä ei voi kuin tykätä.
Rumpali Jone Rupposen suosikkilevyt:
Rancid - ... And out come the wolves
Faith no more - King for a day... fool for a lifetime
Smashing Pumpkins - Mellon collie and the infinite sadness
Kolme kovaa ja kaikki taitaa olla julkaistu 1995, kun tapahtui jonkin sortin musiikillinen herääminen....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti