Buzzcocks:Singles Going Steady
Syyskuussa 1979 I.R.S. Recordsin julkaisemana ilmestynyt Singles Going Steady on melodisen punrockin upeimpiin edustajiin lukeutuvan The Buzzcocks-yhtyeen ensimmäinen kokoelma-albumi. Yhdysvaltojen osalta kyseessä oli yhtyeen ensimmäinen julkaistu pitkäsoitto, ja sen tarkoitus oli tutustuttaa yleisö Buzzcocksin musiikkiin ennen yhtyeen Yhdysvaltoihin suuntautunutta kiertuetta. Siellä pitkäsoitto ei kuitenkaan saavuttanut listasijoitusta. Buzzcocksin lopetettua toimintansa Singles Going Steady julkaistiin yhtyeen kotimaassa greatest hits -tyyppisenä kokoelmana United Artists Recordsin ansiosta marraskuun puolivälissä 1981. Originaalin julkaisun a-puoli sisälsi kronologisessa järjestyksessä kahdeksan tuohon mennessä ilmestyneen Buzzcocksin singlen a-puolet ja b-puoli vastaavat kronologiset singlejen kakkospuolet. Vuonna 2001 Singles Going Steadysta julkaistiin kahdeksan bonusraitaa sisältänyt cd-versio. Kyseiset kappaleet olivat a- ja b-puolineen ne singlet, jotka ehtivät ilmestyä originaalin Singles Going Steadyn julkaisemisen ja yhtyeen hajoamisen välisenä aikana. NME:n arvio Singles Going Steadysta oli suorastaan ylistävä. Kahta vuotta myöhemmin originaalin brittijulkaisun tiimoilta tehty arvio ei eronnut innostukseltaan juurikaan edeltäjästään. Melody Makerin arvion mukaan Buzzcocksin kappaleet olivat nopeita, hauskoja ja muistettavia. Q:n arvioidessa Singles Going Steadyn uusintajulkaisun mainittiin, että Kurt Cobainin valittua Buzzcocksin Nirvanan viimeisen kiertueen lämmittelyesiintyjäksi kyseiset ikääntyneet punkrockarit saavuttivat viimein huomiota eräänä tyylisuuntansa hienoimmista singleyhtyeistä. Kahdeksan bonusraitaa sisältänyt Singles Going Steady ei ollut Q:n arvion mukaan menettänyt lainkaan vitaalisuuttaan. Rolling Stonen vuonna 2003 julkaiseman 500 kaikkien aikojen parhaan albumin listalla Singles Going Steady saavutti 360. sijan. Kokoelman klassisimmat hitit lienevät What Do I Get, Ever Fallen in Love (with Someone You Shouldn't Have), Harmony in My Head sekä Ratsian nimellä Ikuinen rakkaus (luulet vain) levyttämä I Don't Mind. Pitchforkin listalla Singles Going Steady valikoitui 70-luvun 16:ksi parhaaksi albumiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti