Keskiviikon klassikko:Sladen vuoden 1974 ensimmäinen mestariteos

Slade:Old New Borrowed and Blue

15. helmikuuta 1974 ilmestynyt Old New Borrowed and Blue on brittiläisen rockyhtyeen Sladen neljäs  uutta tuotantoa sisältänyt pitkäsoitto. Yhtyeen kotimaassa se nousi listakärkeen ja saavutti kultalevyn jo julkaisukuukautenaan. Yhdysvalloissa Warner Bros julkaisi albumin nimellä Stomp Your Hands and Clap Your Feet. Yhdysvaltain-versiolta pitkäsoitosta puuttuivat kappaleet My Town ja My Friend Stan, jotka olivat ilmestyneet siellä aikaisemmin Sladest-kokoelmalla. Pitkäsoiton ensimmäisellä singlejulkaisulla Everyday ei yhtyeen pikkulevyistä ensimmäisenä ollut tarjottavanaan tunnusomaista Slade-soundia. Niinpä kappale saavutti brittilistalla ainoastaan kolmannen sijan. Sitä edeltänyt single Merry Xmas Everybody tuli jäämään yhtyeen viimeiseksi listakärkeen nousseeksi singeksi. Vuonna 1983 julkaistu My Oh My tuli saavuttamaan kakkossijan. Tammi-helmikuun 1974 Sladen faniuutiskirjeen mukaan ne muutamat kappaleet, jotka eivät albumilla edustaneet tyypillistä Slade-soundia, oli kirjoitettu jo muutamaa vuotta aikaisemmin, mutta julkaistiin vasta nyt, sillä ne eivät olisi sopineet kyseisen aikakauden Slade-tyyliin. Rumpali Don Powell kirjoitti fan clubille uudella albumilla olevan paljon uusia yksityiskohtia ja yhtye oli käyttänyt runsaasti aikaa sovituksiin, pikkujuttuihin ja efekteihin. Sladen neljäs pitkäsoitto äänitettiin loppuvuodesta 1973 erilaisten kiertueita ja promootiota koskeneiden velvoitteiden välillä. Heinäkuussa 1973 Don Powell joutui vakavaan auto-onnettomuuteen, mutta Jimmy Lean veljen Frankin tuuraamana Slade soitti sovitun konsertin Isle of Manissa jo kahta päivää onnettomuuden jälkeen. Slade oli jo konsertoinut Yhdysvalloissa, Australiassa ja Japanissa. Saapuessaan Sydneyhin yhtye havaitsi pitävänsä hallussaan albumilistan kahta ja singlelistan kolmea kärkipaikkaa. Elokuun puoliväliin mennessä Powell oli toipunut ottaakseen osaa Sladen seuraavaan Yhdysvaltain-kiertueeseen. Yhtyeen amerikkalainen levy-yhtiö Warner Bros sai kuitenkin todistaa vähemmän onnistunutta näyttökeikkaa Los Angelesissa, jota pääesiintyjänä toimineen The J Geils Bandin epäillään sabotoineen. Old New Borrowed and Blue myi kasettiformaatissa tuplasti Sladen edeltäviin pitkäsoittoihin verrattuna. Tähän saattoi vaikuttaa se, että yhtyeen diggarit olivat ikääntyneet ja heillä oli kasettisoittimet autoisssaan. Albumin kappaleista suoriin rockrypistyksiin lukeutuvat avaus, muun muassa myös The Animalsin ja Rory Gallagherin levytysohjelmistoon lukeutuva Just A Little Bit, alun perin pianovoittoisen My  Friend Stanin b-puolella julkaistu My Town, nimensä väärti We're Really Gonna Raise the Roof, b-puolen avaava Do We Still Do It, alkuaan Merry Xtmas Everybodyn b-puolella julkaistu Don't Blame me sekä päätösraita Good Time Gals. Keskitempoisia paloja edustavat harvinaislaatuisesti Jimmy Lean vokalisoima When the Lights Are Out, upean melodinen Miles Out to Sea, countryhenkinen How Can It Be ja kapakkapianoballadi Find Yourself a Rainbow. Ilmestymisvuotenaan Old New Borrowed and Blue valittiin vuoden kymmenenneksi parhaaksi albumiksi Disc Music Awardsin äänestyksessä. Myös albumin remasteroidun ja ensisijaisesti singlejen b-puolia bonuskappaleinaan sisältävän version arviot ovat olleet suurimmaksi osaksi varsin myönteisiä. When the Lights Are Out kelpasi 2000-luvulla coveriksi Cheap Trick-yhtyeelle.