14. huhtikuuta 1945 syntynyt Richard Hugh, eli Ritchie
Blackmore on englantilainen kitaristi ja biisintekijä, jonka ura muusikkona
alkoi instrumentaaliyhtyeessä The Outlaws. Lisäksi hän vaikutti esimerkiksi
Screaming Lord Sutchin ja Linda Collinsin säestysyhtyeissä. Vuonna 1968
Blackmoresta tuli Deep Purplen perustajajäsen. Brittiläisen hardrockin
keskeisimpiin yhtyeisiin lukeutuva Purple aloitti jamittelutyylisen hardrockin
parissa. Erottuaan Purplesta vuonna 1975 Blackmore perusti Rainbow-yhtyeen,
joka yhdisti hardrockiin elementtejä barokkimusiikista. Myöhemmin yhtye
hyödynsi musiikissaan myös tarttuvia popelementtejä. Viimeksi hän perusti
traditionaalista folkrockia esittävän yhtyeen Blackmore’s Night, jonka tuorein
pitkäsoitto All Our Yesterdays ilmestyi syyskuussa 2015. Ensimmäisen kitaransa
Blackmore sai 11-vuotiaana ja hän kävi klassisilla kitaratunneilla noin vuoden
ajan. Vuonna 1960 Blackmore aloitti sessiomuusikon uran Joe Meekin
musiikillisissa projekteissa. Instrumentaaliyhtye The Outlawsin jäsenenä
Blackmore teki sekä studiotöitä että soitti livekeikkoja. Screaming Lord
Sutchin kanssa Blackmore teki ensisijaisesti live-esiintymisiä. Vuonna 1968
perustetun Deep Purplen Mark I – kokoonpano soitti psykedeelisestä ja
progressiivisesta rockista vaikutteita ottanutta musiikkia. Rod Evansin
vokalisoima Purple oli kasassa vuoden 1969 puoliväliin ja julkaisi kolme albumia. Kyseisessä vaiheessa
kosketinsoittaja Jon Lordia voi pitää eräänlaisena yhtyeen johtohahmona, joka
sävelsi suuren osan yhtyeen tuotannosta. Deep Purplen legendaarisen Mark II –
kokoonpanon ensimmäinen studioalbumi oli vuoden 1970 In Rock. Musiikkityyli
muuttui tässä vaiheessa selkeästi hardrockiksi ja kyseinen line up levytti
vuoden 1973 puoliväliin mennessä neljä studioalbumia ja kaksi livelevyä, joista
toinen tosin julkaistiin vasta vuonna 1980. Purplen kolmannen line upin solistiksi
tuli David Coverdale ja se julkaisi kaksi studiolevyä vuoteen 1975 mennessä.
Blackmoren siirryttyä soolouralle hän ryhtyi yhteistyöhön Purplen
lämmittelyesiintyjänä toimineen Elf-yhtyeen kanssa. Sen tunnetuin jäsen oli
solisti Ronnie James Dio. Ritchie Blackmore’s Rainbow – albumin aikainen yhtye
ei keikkaillut lainkaan. Kun Blackmoren ja Dion seuraksi yhtyeeseen saatiin
basisti Jimmy Bain, rumpali Cozy Powell ja kosketinsoittaja Tony Carey, yhtyeen
nimi lyheni Rainbowksi. Se julkaisi vuonna 1976 klassikkoalbumin Rising sekä
livetuplan On Stage seuraavana vuotena. Vuonna 1978 muuttuneella kokoonpanolla
julkaistun varsin onnistuneen pitkäsoiton Long Live Rock N’ Roll jälkeen Dio
lähti musiikillisiin erimielisyyksiin vedoten. Rainbown 70-luvun päätti Graham
Bonnettin vokalisoima pitkäsoitto Down to Earth, jonka suurin hitti oli cover
Russ Ballardin käsialaa olevasta Since You Been Gonesta. 80-luvun Joe Lynn
Turnerin vokalisoimat Rainbown pitkäsoitot Difficult to Cure, Straight Between
the Eyes sekä Bent Out of Shape edustivat tyylitajuisesti kaupallisempaa
tyyliä. Raskain kokonaisuus niistä oli mm. hitit Death Alley Driver ja Stone Cold sisältänyt
Straight Between the Eyes. Purplen legendaarinen Mark II – kokoonpano palasi
vuonna 1984 onnistuneella pitkäsoitolla Perfect Stangers. Sen seuraaja oli
vuoden 1987 suhteellisen hyvätasoinen The House of Blue Light. Vuonna 1990
ilmestyneellä pitkäsoitolla Slaves and Masters solistiksi oli vaihtunut Joe
Lynn Turner.
Legendaarinen Mark II palasi vielä vuonna 1993 pitkäsoitolla
Battle Rages On, mutta kyseisen vuoden marraskuussa Blackmore jätti Purplen
lopullisesti. Uusi Doogie Whiten vokalisoima Rainbow-kokoonpano oli kasassa
vuoteen 1997 ja julkaisi yhden, vuonna 1995 ilmestyneen pitkäsoiton Stranger in
Us All. Vuonna 1997 Blackmore perusti tyttöystävänsä, solisti Candice Nightin
kanssa traditionaalista folkrockia esittävän Blackmore’s Nightin. Sen
debyyttialbumi oli jo samaisena vuotena ilmestynyt Shadow of the Moon.
Blackmore kuvasi yhtyeen musiikkia Enyaa soittavaksi Mike Oldfieldiksi.
Kakkosalbumi Under a Violet Moon oli vuorossa vuonna 1999. Vuonna 2001
ilmestynyt Fires at Midnight sisälsi edeltäjiään runsaammin myös sähkökitaraa.
Livelevy Past Times with Good Company oli vuorossa seuraavana vuotena ja
kokoelma-albumi Beyond the Sunset:The Romantic Collection vuonna 2004. Kaksi
vuotta myöhemmin julkaistiin jouluaiheinen albumi Winter Carols. Tähän mennessä
Blackmore’s Night on julkaissut kahdeksan studioalbumia. Kesäkuussa 2016
luvassa pitäisi olla neljä suurta rockpainotteista konserttia Euroopassa.
Biisilista tulee sisältämään Deep Purplen ja Rainbown parhaimmiston ja samalla
Blackmore esittelee suurelle yleisölle uuden solistin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti