Maaliskuussa 1976 ilmestynyt Nobody’s Fools oli Sladen
viides studioalbumi, joka saavutti sijan 14. sekä kotimaassaan Englannissa että
Ruotsissa. Kyseessä oli yhtyeen ensimmäinen pitkäsoitto kuuluisuuteen nousun
jälkeen, joka ei yhtyeen kotimaassa noussut top teniin ja laadukkuudestaan
huolimatta Nobody’s Fools pysyi listoilla ainoastaan kuukauden ajan.
Tyylillisesti Slade siirtyi kyseisellä pitkäsoitolla raa’asta rokkauksestaan
voimakkaammin popin ja soulin suuntaan ja tähtäsi samalla Yhdysvaltain markkinoille.
Yhdysvalloissa Slade teki kimppakiertueita esimerkiksi Aerosmithin, ZZ-Topin
sekä Black Sabbathin kanssa. Kiertueiden välillä Sladen biisintekijäkaksikko, solisti/kitaristi
Noddy Holder ja basisti/kosketinsoittaja Jimmy Lea keskittyi biisien kirjoitustyöhön tarkoituksenaan työstää
ykkösluokan albumi. Nobody’s Fools olikin varsin monipuolinen kokonaisuus,
jolla suoraa rockpaahtoa edustivat ainoastaan raidat Scrathch My Back ja Get on
Up. Singlejulkaisuista ensimmäinen oli riipaiseva balladi In for a Penny. Toinen
single oli sijalle 11. noussut Let’s Call It Quits ja singleformaatissa
julkaistiin myös jopa hienoisia gospelsävyjä tavoittanut aidon puhutteleva
nimikappale Nobody’s Fool. Kevyintä musiikillista ilmaisua tarjoavat kappaleet Pack Up Your Troubles ja I’m a Talker. Do the Dirty edustaa albumilla erityisesti amerikkalaisvaikutteista rockia ja onnistuneesti musiikillisesti kokeilevampia
raitoja ovat myös yhtyeen huonosta tuurista Yhdysvalloissa kertonut LA Jinx
sekä hienoisia reggaevivahteita tarjonnut Did Ya Mama Ever Tell Ya.
Päätöskappale, ajattelemisen aihetta tekstissään tarjoava All the World is a
Stage sisältää instrumentaatiossaan syntetisaattoria. Sladen jäsenistöstä
rumpali Don Powell kohottaa Nobody’s Foolsin suosikkialbumikseen ja Noddy
Holderin mukaan Nobody’s Fool on yhtyeen tuotannon aliarvostetuin
singlebiisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti