Maanantain mainio:Tommy James and the Shondellsin debyyttihitti

 Hanky Panky on Jeff Barryn ja Ellie Greenwichin yhtyeelle The Raindrops kirjoittama kappale. The Shondellsin kappaleesta vuonna 1964 levyttämä ja vuonna 1966 nimellä Tommy James and the Shondells julkaistu versio nousi Billboardin singlelistan kärkeen. Vuonna 1963 Barry ja Greenwich olivat nauhoittamassa The Raindropsin kanssa kappaletta That Boy John ja huomasivat tarvitsevansa singlelle b-puolen, joka kirjoitettiin parissakymmenessä minuutissa. Kaksikko ei ollut erityisen tyytyväinen Hanky Pankyyn ja oli yllättynyt, kun The Shondellsin levyys kappaleesta julkaistiin. Vuoden 1963 aikana kappaleesta levytti versionsa myös harvinainen R&B-tyttöyhtye The Summits, mutta sen levytys ei noussut listoille. Tommy James and the Shondellsin ensimmäinen levytys oli vuonna 1960 ilmestynyt Long Pony  Tail. Singleä painettiin 500 kappaletta ja sitä lähetettiin lounais-Michiganiin. Dj Jack Douglas kuuli kappaleen ja tiedusteli Jamesilta, oliko hänellä muuta levytysmateriaalia. James muisti kuulleensa garagebändin esittäneen Hanky Pankyn clubissa Southbendissä, Indianassa. Kirjoittaja Fred Bronsonille James kertoi muistaneensa kappaleen tekstistä ainoastaan muutamia lineja, joten levytettäessä hänen täytyi improvisoida loput. Snap Records julkaisi Tommy James and the Shondellsin Hanky Pankysta levyttämän version helmikuussa 1964. Se menestyi hyvin Michiganin, Indianan ja Illinoisin alueilla, mutta jäi vaille valtakunnalista jakelua. Niinpä James hajotti The Shondellsin ja saattoi opiskelunsa päätökseen. Vuonna 1965 Douglas otti yhteyttä Jamesiin. Pittsburghista kotoisin ollut dj Mad Mike Metrovich oli alkanut soittaa The Shondellsin Hanky Pankysta työstämää versiota ja kappaleesta oli muodostunut paikallistasolla suosittu. James matkusti Pittsburghiin ja oivalsi, että hänen oli kasattava uusi The Shondells-kokoonpano. Dj Bob Mack kutsui hänet tsekkaamaan useita paikallisia yhtyeitä, joista uudeksi The Shondellsiksi valikoitui Greenburghista, Pennsylvaniasta kotoisin ollut Raconteurs. Tv-esiintymisten ja clubikeikkojen jälkeen James ja Mack veivät Hanky Pankyn masterin New Yorkiin, missä Mack myi sen Roulette Recordsille. Kappaletta ei nauhoitettu uudelleen, vaan Hanky Pankyn originaali versio nousi kahden viikon ajaksi Billboardin singlelistan kärkeen heinäkuussa 1966.

Sunnuntain extra:Merkittävän skotlantilaisyhtyeen esikoisalbumi

 Big Country:The Crossing

29. heinäkuuta 1983 Mercuryn julkaisemana ilmestynyt The Crossing on skotlantilaisyhtye Big Countryn esikoisalbumi. Yhtyeen kotimaassa se nousi kolmanneksi, Kanadassa neljänneksi ja Yhdysvalloissa sijalle 18. Britanniassa ja Kanadassa albumi myi platinalevyyn oikeuttavan määrän. Sen kappaleista In a Big Country on yhtyeen ainoa Yhdysvalloissa top 40:ään kohonnut single. The Crossingista on julkaistu kolme remasteroitua uusintapainosta. Niistä viimeisin on vuonna 2012 ilmestynyt albumin 30-vuotisjuhlapainos. Se on tuplalevy, jonka jälkimmäinen cd koostuu aikaisemmin julkaisemattomista demoista. Mukana on myös Chris Thomasin tuottama kappale yhtyeen esikoisalbumin julkaisematta jääneistä nauhoituksista. Demojen joukossa ovat varhaisimmat Adamsonin ja Stewart Watsonin tekemät nauhoitukset. Osa niistä on tehty neliraiturilla aikana, jolloin yhtyeestä puuttuivat sekä rumpali että basisti. Tuoreimmassa uusintapainoksessa on lisäksi mukana booklet, joka sisältää journalistin ja kirjailijan Tim Barrin yhtyeen jäsenistä tekemiä haastatteluja. Nykyisten yhtyeen jäsenten tapauksissa ne ovat uusia ja edesmenneen Adamsonin tapauksessa Barrin arkistoimia. Mukana ovat kaikkien albumin keskeisimpien kappaleiden lyriikat ja Paschal Byrne on remasteroinut albumin originaaleilta masternauhoilta. Digitaalisesti remasteroitu albumin deluxe-edition sisältää kymmenen aikaisemmin julkaisematonta kappaletta. Vaikka runsaasti efektejä hyödyntävillä kitaroilla on albumilla keskeinen asemansa, useissa kappaleissa on kuultavissa skotlantilaisen traditionaalisen musiikin selkeä vaikutus. Kurt Loder laati The Crossingista Rolling Stoneen suorastaan ylistävän arvion. Hän kehui yhtyeen ainutlaatuista tuplakitarasoundia ja piti The Crossingia ehdottomana hankintana kovan luokan rockdiggareille. Loder vertasi Big Countrya myönteisesti U2:een ja totesi kyseisillä yhtyeillä olevan sama kitaraorientoitunut tuottaja, eli Steve Lillywhite.

Lauantain pitkä:Ace Frehleyn Kissin jälkeisen yhtyeen esikoisalbumi

Frehley's Comet:Frehley's Comet

Ace Frehleyn 36-vuotispäivänä 27. huhtikuuta 1987 ilmestynyt Frehley's Comet on aikaisemmin Kissin kitaristina vaikuttaneen muusikon johtaman samannimisen yhtyeen esikoisalbumi. Lisäksi kyseessä on ensimmäinen pitkäsoitto, jonka Frehley julkaisi jätettyään Kissin vuonna 1982. Hän muodosti sooloyhtyeensä vuonna 1984 ja teki kiertueen, jolla esitti omia Kiss-klassikoitaan sekä uusia kappaleitaan, jotka hän nauhoitti uuden yhtyeensä kanssa. Lead- ja taustalauluista sekä soolokitarasta vastanneen Frehleyn lisäksi Frehley's Cometin lineupiin kuuluivat solisti/kitaristi Richie Scarlet, basisti/taustalaulaja John Fregan, kosketinsoittaja Arthur Stead ja rumpali Anton Fig. Viimeksi mainittu oli soittanut Frehleyn ensimmäisellä, vuonna 1978 ilmestyneellä sooloalbumilla sekä Kissin vuosina 1979 ja 1980 ilmestyneillä pitkäsoitoilla Dynasty ja Unmasked. 80-luvun puolivälissä Scarlet jätti yhtyeen keskittyäkseen soolouraansa. Mainittu seikka johti toiseen miehistönvaihdokseen. Stead sai nimittäin lähteä yhtyeestä ja hänen paikkansa otti joksikin aikaa Rob Sabino kunnes Tod Howardista tuli Frehley's Cometin rytmikitaristi ja solisti. Frehley's Cometin originaali lineup nauhoitti useita demoja ja kappaleita, joita esitettiin myös konserteissa. Silti niistä suurin osa on jäänyt virallisesti julkaisematta ja ainoastaan muutama on päätynyt Frehley's Cometin levytysohjelmistoon. Frehley's Cometin esikoisalbumin kymmenestä kappaleesta  Breakout, Russ Ballard-cover Into the Night, We Got Your Rock, Love Me Right, Dolls ja Stranger in a Strange Land  olivat mukana jo yhtyeen varhaisessa keikkasetissä. Frehley's Cometin esikoisalbumin kappaleista Rock Soldiers edusti Frehleyn ja esimerkiksi klassikkokappaleet Wild Thing ja Angel of the Morning kirjoittaneen Chip Taylorin yhteistyötä. Frehley kirjoitti suurimman osan musiikista ja Taylor teksteistä. Breakout edustaa Frehleyn yhteistyötä Kiss-rumpali Eric Carrin kanssa Music from the Elderin ajoilta. Kappale julkaistiin Kissin versiona vasta albumilla Revenge ja tuolloin nimellä Carr Jam 1981. Kappaleen instrumentaaliosa on Frehleyn ja Carrin kirjoittama, mutta lyriikoista vastasi Scarlet, jonka vokalisoimiin Frehley's Cometin kappaleisiin biisi oli kuulunut ennen Scarletin poistumista yhtyeestä vuonna 1985. Yhtye nauhoitti kappaleesta Scarletin leadvokalisoiman ja Frehleyn ja Scarletin soolokitaroiman demoversion. Levytysversiossa Tod Howard laulaa leadia ja Frehley vastaa kaikista kitarasooloista. Aina Frehleyn esittäessä Breakoutin konsertissa hän omistaa kappaleen Carrille. Albumin kappaleista Into the Night oli Frehleylle pieni hitti, joka saavutti singleformaatissa Billboardin Mainstream Rock Tracks-listalla sijan 27. Kappale on Russ Ballardin käsialaa ja hän levytti sen itse vuonna 1984 ilmestyneelle nimikkoalbumilleen. Myös Frehleyn singlehitti New York Groove oli Ballardin sävellys. Kappaleen We Got Your Rock Jay and the Americans-yhtyeen Marty Kupersmith kirjoitti vuonna 1983 jatkoksi Joan Jett and the Blackheartsin I Love Rock N' Rollille. Rumpali Neal Teemanin kautta Jay and the Americansilla oli yhteyksiä Paul Stanleyn varhaiseen yhtyeeseen Uncle Joehun. 80-luvun puolivälissä We Got Your Rockin oli levyttänyt aikaisemmin Steelerissä soittaneen basistin Rick Foxin yhtye SIN. Mainitun yhtyeen demon tuottanut Dana Strum vaikutti myöhemmin basistina Vinnie Vincent Invasionissa ja hänen myöhäisempi yhtyeensä Slaughter oli Kissin vuoden 1990 Hot in the Shade-kiertueen lämmittelijänä ja tuleva Kiss-kitaristi Doug Thaler oli Slaughterissa taustavokalistina. Calling to You on uudelleen kirjoitettu versio kappaleesta Mega Force, jonka yhtye 707 oli levyttänyt vuonna 1982. Tod Howarth oli vaikuttanut yhtyeessä ja sen biisintekijänä ja hän toi mainitun kappaleen tullessaan liittyessään Frehley's Cometiin. Alunperin elokuvan Megaforce tunnuskappaleeksi kirjoitettu biisi oli ollut 707:n suurin hitti, joka oli saavuttanut Billboardin Rock Tracks-listalla sijan 12. Frehley's Cometin kappaleesta levyttämä versio sisältää eri lyriikat kuin originaali ja Frehley on vastaanottanut niistä kirjoituskrediitin Jonathan Cainin sijaan. Kappaleista Into the Night ja Rock Soldiers työstettiin San Franciscossa ja Torontossa kuvatut musiikivideot. Frehley's Cometin julkaisijana oli Megaforce Records. Albumi vastaanotti myös melkoisen myönteisiä arvioita. AllMusicin Greg Praton mukaan kyseessä oli vähintään yhtä laadukas albumi kuin Kissin samoihin aikoihin julkaisemat Asylum ja Crazy Nights. Myös kanadalainen Martin Popoff kirjoitti Frehley's Cometista varsin myönteisesti. Hänen mukaansa kyseessä oli varsin pidettävä, hyvin tuotettu, lämmin ja vaihteleva albumi. Vuonna 2016 Eddie Trunk valitsi Team Rock-sivustolla Frehley's Cometin debyytin erääksi elämäänsä muuttaneista albumeista.

Perjantain pohjat:Ramonesin lempeäsoundinen singlebiisi

 Something to Believe In on Dee Dee Ramonen ja Jean Beauvoirin kirjoittama ja Ramonesin levytystuotantoon lukeutuva kappale. Mainitusta biisistä julkaistiin ensiksi niin kutsuttu Sire Single version ja albumiversio Ramonesin toukokuussa 1986 ilmestyneellä pitkäsoitolla Animal Boy. Sire Single Version mainitusta kappaleesta julkaistiin myös Ramonesin tuplakokoelma-albumilla Ramones Anthology. Vuonna 2005 Rhino/Warner Bros julkaisi Something to Believe Inin uudelleen yhtyeen tuotantoa laajasti esittelevällä boxilla Weird Tales of The Ramones. Ramonesiin yleissoundiin verrattuna Something to Believe Iniä voi pitää lempeänä ja The Pretendersin kappaleesta levyttämä coverversio on vokalisoitu huomattavan hitaalla tempolla ottaen huomioon, että kyseessä on Ramonesin originaalituotantoa edustava kappale. The Pretendersin levyttämä versio on Johnny Ramonen vain hieman ennen hänen kuolemaansa tuottama ja mainittu cover julkaistiin albumilla We're a Happy Family:A Tribute to The Ramones. Something to Believe In kuultiin myös taustamusiikkina MTV:llä rotaatiossa olleessa musiikkivideossa Ramones Aid. Se parodioi Hands Across Americaa ja Ramonesin jäsenten lisäksi videossa nähdään koko joukko muita artisteja ja yhtyeitä, joista nostettakoon pikaisesti esiin  B 52's, Ted Nugent, The Pandoras ja Gary US Bonds. Mainittu musiikkivideo  oli ehdolla New York Music Awardin vastaanottajaksi, mutta se hävisi kilvassa lopulta Peter Gabielin Sledgehammerille.

Torstain terävä:80-luvun loppupuolen manserockin edustajan kokoelma-albumi

 Ilona:Periodi 1986-1990

Vuonna 2006 Poko Rekordsin julkaisemana ilmestynyt Periodi 1986-1990 on etenkin uransa alkuvaiheessa Manserockin ilopillereihin lukeutuneen Ilona-yhtyeen tuotannosta kasattu kokoelma-albumi. Se sisältää tuotantoa kaikilta yhtyeen kolmelta studioalbumilta, eli vuosien 1987 ja 1989 välillä ilmestyneiltä pitkäsoitoilta Toiset saa (on se niin oikein), Ähäkutti sekä Ilotulitus, joista etenkin viimeksi mainittu oli varsin onnistunut. Esikoisalbumin valintoihin Periodilla lukeutuvat myös esikoissinglenä ilmestynyt Se kävi muhun käsiks, Leo (saat myös pullaa) sekä Isokynä Lindholm-cover Anna valuu vaan. Rottinkihetekka ilmestyi alun perin Leo-singlen b-puolella. Ähäkutin poiminnat ovat itseoikeutettu pikkuhitti, myös singleformaatissa ilmestynyt Kesäpano, Deep Purple-tyyppisen riffin sisältävä avausraita Luostarilupaus sekä covereista M A Nummisen Opettaja ja lapset kaupungissa sekä Muskan Tää se päivä on, joka oli Linda Ronstadtin version inspiroima näkemys Buddy Hollyn klassikkokappaleesta That'll Be The Day. Ilotulituksen tuotantoon Periodilla lukeutuvat Ilonan jälkimmäisen basistin Sami Ruusukallion sävellystuotantoa edustava upea popkappale Kitaraasi rakastan, Cliftersin hovitekstittäjän Jaana Rinteen sanoittama ja niin ikään pieneksi hitiksi osoittautunut Tuhma poika, Liisa Akimoffin tekstittämä accapella-biisi Kello käy, radiosoittoa saavuttanut ja niin ikään myös singlenä ilmestynyt Laila Kinnunen-cover Pojat sekä balladituotantoa onnistuneesti edustavat Näkemiin ja En sua saanutkaan, joista ensiksi mainitussa leadvokalistina on Tiina Lähteenmäki ja jälkimmäisessä Kata Laurikainen. Harvinaisena helmenä mukana on alun perin Pojat-singlen b-puolella ilmestynyt ja Juice Leskisen tekstittämä poppala Saako olla. Bonusraitoina on kolme kappaletta Toni Lähteenmäen esikoissooloalbumilta. Nimikappaleensa Haaveillen lisäksi niihin lukeutuvat Häälaulu ja Sademies. Periodilta jää puuttumaan muutama varsin keskeinen kappale Ilonan levytysrepertuaarista. Sellaisiin lukeutuvat ainakin Ähäkutti-albumin päättävä, Kata Laurikaisen säveltämä ja vokalisoima sekä yhtyeen ensimmäisen solistin Sirpa Tamlanderin tekstittämä Tapasi elää sekä Ilotulitukselta löytyvä, suorastaan riipaiseva Toni Lähteenmäen säveltämä, Seppo "Säppi" Hakasalon tekstittämä ja Kata Laurikaisen tulkitsema slovarihelmi Reunalla.

Keskiviikon klassikko:Stray Catsin ensimmäinen Yhdysvalloissa ilmestynyt albumi

 Stray Cats:Built for Speed

Heinäkuussa 1982 EMI Americana Recordsin julkaisemana ilmestynyt Built for Speed on Stray Catsin ensimmäinen Yhdysvalloissa ilmestynyt pitkäsoitto. 12 kappaleesta koostuva albumi on tulkittavissa kokoelmaksi Stray Catsin kahden tuohon mennessä Britanniassa ilmestyneen albumin, eli pitkäsoittojen Stray Cats ja Gonna Ball kappaleista. Yhtyeen nimeä kantavalta, helmikuussa 1981 ilmestyneeltä ja varsin arvostetulta esikoispitkäsoitolta mukana ovat Rock This Town, Stray Cat Strut, kaikkein rankin rypistys Rumble in Brighton, suurin singlemenestys Runaway Boys, Double Talking Baby sekä Jeanie Jeanie Jeanie. Jo samaisen vuoden marraskuussa ilmestynen kakkosalbumi Gonna Ballin valinnat ovat Rev It Up&Go, onnistuneen rankka Little Miss Prissy, balladikaunokki Lonely Summer Nights, You Don't Believe Me sekä Baby Blue Eyes. Lisäksi albumin biisilistaan sisältyy nimikappale Built for Speed, jota ei ollut julkaistu Britanniassa. Yhdysvalloissa Built for Speedistä muodostui Stray Catsin suurin menestysalbumi. Se saavutti platinalevyn ja albumin kappaleista Rock This Town ja Stray Cat Strut työstetyt musiikkivideot saivat MTV:llä osakseen merkittävää rotaatiota. The Village Voiceen albumin arvioinut Robert Christgau kirjoitti myönteisesti ainoastaan Brian Setzerin kitaroinnista, mutta hänen laulusuorituksensa eivät Christgaun mielestä edustaneet rockabillyä. Rolling Stonen David Fricken mukaan Stray Catsin oma sävellystuotanto oli keskinkertaista ja ainoastaan Dave Edmundsin tuottamat kappaleet todella onnistuneita. AllMusicin Mark Demingin Built for Speedistä laatimassa retrospektiivisessä arviossa hän kohottaa mainitun albumin Stray Catsin vahvimmaksi työksi siitä huolimatta, että kyseessä on kokoelmalevy.

Tiistain tukeva:Pitkän uran luoneen yhdysvaltalaisartistin vuoden 1974 albumi

 Doug Sahm:Groover's Paradise

Vuonna 1974 ilmestynyt Groover's Paradise on Doug Sahmin levyttämä ja mainitulla albumilla musisoivan Doug Cliffordin tuottama albumi. Yhtyeensä Sir Douglas Quintetin kanssa Sahm oli saavuttanut menestystä Kaliforniassa. Sen jälkeen hän oli palannut Austiniin, Teksasiin. Sahmista muodostui suosittu esiintyjä paikallisissa clubeissa ja esikoisalbuminsa hän levytti Atlantic Recordsille. Kaliforniassa Sahm oli tekemisissä Creedence Clearwater Revivalin rytmiryhmän kanssa ja Doug Cliffordin sekä Stu Cookin kanssa tekemänsä sopimuksen mukaan hän levytti kaksikon tuotantoyhtiölle sen jälkeen, kun hänen toinen Atlanticille levyttämänsä sooloalbumi ei menestynyt. Groover's Paradise saavutti suosiota Austinin alueella, mutta ei noussut listoille kansainvälisellä tasolla. Kriitikot joka tapauksessa arvostivat mainittua albumia. Sahm oli lähtenyt Kaliforniasta vuonna 1971. Ensiksi hän palasi kotiseudulleen San Antonioon, Teksasiin, mutta muutti vielä saman vuoden aikana Austiniin. Eläminen Austinissa oli edullista ja vuosien 1972 ja 1974 välillä kaupunkiin muutti 200 muusikkoa. Austinissa vaikutti 65 yhtyettä ja kaupungissa oli 28 livemusiikin esittämiseen soveltuvaa paikkaa. The Ritz-teatteri avattiin uudelleen suuria keikkoja varten ja Willie Nelson, Waylon Jennings ja Jerry Jeff Walker saavuttivat menestystä. Sahm esiintyi usein Armadillo World Headquartersissa, josta muodostui suosittu keikkapaikka countrymusiikin diggareiden, hippien ja opiskelijoiden keskuudessa. Vuonna 1972 Sahm hajotti Sir Douglas Quintetin. Jerry Wexler kiinnitti hänet Atlantic Recordsille ja vuonna 1973 ilmestyi Sahmin esikoisalbumi Doug Sahm and Band. Seuraavana vuonna Sahm matkusti Berkeleyhin, Kaliforniaan, missä hän nauhoitti singlen Groover's Paradise. Hän solmi tuotantosopimuksen DSR Recordsin kanssa, jonka omistivat Creedence Clearwater Revivalin Doug Clifford ja Stu Cook. Yhtiöllä oli sopimus Warner Brosin kanssa. Sen mukaan yhtiö nauhoitti Sahmia ja toimitti masterit Warnerille. Albumilla Sahmia säesti yhtye nimeltä The Tex Mex Trip. Siihen kuuluivat saksofonisti Fran Rodarte, sessiomuusikko Link Davis Jr. sekä Los Angelesista kotoisin olleita studiomuusikoita. Clifford oli albumin tuottajana ja päätyi myös soittamaan rumpuja ja Cook vastaaavasti bassoa. Yhtä Luis Guerreron sävellystä lukuun ottamatta Groover's Paradisen kappaleet olivat Sahmin itsensä käsialaa. Cosmo's Factoryssa, Berkeleyssä nauhoitetun albumin kansitaide oli Kerry Awnin käsialaa ja siinä nähtiin Austinin tunnettuja maisemia. Touko-kesäkuussa 1974 nauhoitettu Groover's Paradise edustaa tyylillisesti countrya, tejanoa, bluesia ja rockia. Albumin nimikappale ilmestyi singleformaatissa heinäkuussa ja itse pitkäsoitto seurasi elokuussa. Se saavutti myönteisiä arvioita. United Press Internationalin mukaan kyseessä oli Sahmin laadukkain albumi vähään aikaan ja myös Cliffordin osuutta tuottajana kehuttiin. AllMusicin Eugene Chadbourne antoi albumille neljä ja puoli tähteä viidestä mahdollisesta. Hänen mukaansa sen kappaleet osoittivat mestaruutta esimerkiksi  bluesin, rhythm & bluesin, norteñon, countryn ja Cajunin puitteissa ja soittajat löysivät aina jotakin uutta.