Tiistain tukeva:Eräs keskeisimmistä brittiläisistä folkrockalbumeista

 Fairport Convention:Liege & Lief

Joulukuussa 1969 ilmestynyt Liege & Lief on brittiläisen folkrockyhtyeen Fairport Conventionin neljäs studioalbumi. Samalla kyseessä on yhtyeen kolmas vuoden 1969 aikana ilmestynyt pitkäsoitto ja kolmas tuotannon albumi, jolla kuultiin Sandy Dennyn vokalisointia. Denny ei ollut vielä mukana Fairport Conventionin vuonna 1968 ilmestyneellä esikoisalbumilla. Viulisti/mandolinin soittaja Dave Swarbrick ja rumpali Dave Mattacks osallistuivat Fairportin albumeista ensimmäisenä Liege & Liefin levytykseen. Molemmista tuli sittemmin varsin pitkäaikaisia jäseniä yhtyeen kokoonpanoon. Swarbrick oli jo aikaisemmin vieraillut Fairportin albumilla Halfbricking. Fairportin tuotannosta Liege & Lief on ensimmäinen albumi, joka sisältää  sekä traditionaalisia brittiläisiä tai kelttiläisiä folkkappaleita ja niiden kanssa samanhenkisiä omaa tuotantoa edustavia biisejä. Vaikka Fairport Convention on kokenut useita miehistönvaihdoksia, yhtye on jatkanut toimintaansa viime vuosiin saakka samantyyppisen kappalemateriaalin työstäjänä. Liege & Lief-albumista muodostui suhteellisen menestyksekäs. Brittilistalla sen paras sijoitus oli seitsemäntenätoista ja listaviikkoja kertyi 15. John Peel promosi albumia ohjelmassaan Top Gear. Liege & Liefiä on sittemmin tituleerattu ensimmäiseksi merkittäväksi brittiläistä folkrockia edustavaksi albumiksi. Mainittua termiä ei pidä sekoittaa yhdysvaltalaiseen folkrockiin, jonka suosituimpiin edustajiin lukeutuvat The Byrds ja The Lovin' Spoonful. Vuonna 2006 BBC Radio 2:n Folk Awardseissa Liege & Lief äänestettiin kaikkien aikojen vaikutusvaltaisimmaksi folkrockalbumiksi. Colin Larkinin teoksen All Time Top 1000 Albums vuonna 2000 ilmestyneessä kolmannessa painoksessa albumi saavutti sijan 254. Vuonna 2007 albumista ilmestyi kahdesta cd:stä koostuva Deluxe Edition, jonka jälkimmäinen levy koostui ensisijaisesti BBC:lle tehdyistä nauhoituksista. Lisäksi mukana ovat outtakesit kahdesta standardista; kappaleista The Lady is a Tramp ja Fly Me to the Moon.

Maanantain mainio:Bowien tuotannon suurin menestysalbumi

 David Bowie:Let's Dance

14. huhtikuuta 1983 EMI Americana Recordsin julkaisemana ilmestynyt Let's Dance on David Bowien 15. studioalbumi. Vuonna 1980 ilmestyneen edellisen pitkäsoittonsa Scary Monsters (and Super Creeps) julkaisun jälkeen Bowie oli aloittanut musiikillisten yhteistöiden ja elokuvaroolien sarjan. Edellisen levy-yhtiönsä RCA Recordsin toimintatapoihin kyllästyneenä Bowie oli loppuvuodesta 1982 solminut uuden sopimuksen EMI Americanan kanssa. Hän tahtoi raikkaan alun ja valitsi seuraavan albuminsa tuottajaksi funkyhtye Chicistä tutuksi tulleen Nile Rodgersin. Let's Dance-albumin nauhoitukset tapahtuivat joulukuussa 1982 Powerstation-studioilla New Yorkissa. Albumilla soittaneisiin muusikohin lukeutui muun muassa vielä tuossa vaiheessa tuntematon teksasilainen blueskitaristi Stevie Ray Vaughan. Bowien tuotannossa Let's Dance on ensimmäinen albumi, jolla hän ei soittanut lainkaan instrumentteja, vaan vaikutti ainoastaan vokalistina. Musiikillisesti Let's Dancea on kuvattu post-discoalbumiksi, joka sisältää vaikutteita dancepopista, dancerockista ja uudesta aallosta. Albumin kappaleista China Girl edustaa Bowien ja Iggy Popin yhteistyötä ja se nauhoitettiin ensiksi Popin vuoden 1976 albumille Idiot. Criminal World on brittiläisen rockyhtyeen Metron originaalituotantoa ja Putting Out Firen Bowie nauhoitti alun perin Georgio Moroderin kanssa samannimisen elokuvan soundtrackille. Let's Dancesta muodostui Bowien tuotannon suosituin albumi, joka nousi listakärkeen useissa maissa. Albumilta poimittiin neljä singleä, joista suurimmat menestykset olivat nimikappale sekä China Girl, joiden musiikkivideot saavuttivat rotaatiota MTV:llä. Hiteistä kenties laadukkain on albumin avauskappale Modern Love. Bowien vanhakantaista taiteellisempaa tyyliä Let's Dancellä edustaa ainoastaan albumin kakkospuolen avauskappale Ricochet. Kriitikoiden keskuudessa albumi sai silti ristiriitaisen vastaanoton ja se käynnisti Bowien uralla taiteellisesti vähemmän antoisan kauden, jonka seuraavat pitkäsoitot Tonight (1984) ja Never Let Me Down (1987) olivat edeltäjäänsä heikompia albumikokonaisuuksia. Myöhemmin Bowie kuvasi mainittua aikakautta uransa Phil Collins-vuosiksi. Vuonna 2018 Let's Dancesta julkaistiin remasteroitu versio ja albumi pääsi lisäksi mukaan boxille Loving the Alien (1983-1988). Let's Dancen tiimoilta tehdylle ja Bowien uralla varsin hittipainotteiselle Serious Moonlight Tourille ottivat osaa kitaristit Carlos Alomar ja Earl Slick.

Sunnuntain extra:Edgar Winterin tuorein sooloalbumi

 Edgar Winter:Brother Johnny

Huhtikuun puolivälissä 2022 Quarto Valley Recordsin julkaisemana ilmestynyt Brother Johnny on Edgar Winterin tähän mennessä tuoreinta tuotantoa edustava albumi. Mainitun pitkäsoiton nauhoitukset tapahtuivat Capitol -studioilla ja EastWest-studioilla Hollywoodissa sekä Infinite Spin Recordersilla. Tuotannosta vastasivat Ross Hogarth ja Winter itse Bruce Quatron toimiessa apulaistuottajana. Albumilla vieraili koko joukko artisteja, eli  Andrew Duckles, Billy Gibbons, Bill Payne, Bobby Rush, Bob Glaub, Charlie Bisharat, David Grissom, Derek Trucks, Doug Rappoport, Doyle Bramhall II, Gregg Bissonette, Harry Kim, Jacob Braun, Joe Bonamassa, Joe Walsh, John McFee, Josefina Vergara, Keb' Mo', Kenny Aronoff, Kenny Wayne Shepherd, Michael McDonald, Phil X, Ringo Starr, Robben Ford, Sean Hurley, Stephen Kupka, Steve Lukather, Taylor Hawkins, Tim Pierce, Waddy Wachtel, Warren Haynes  ja Wayne Bergeron. Billboardin listalla Brother Johnny saavutti parhaimmillaan sijan 21. ja nousi Yhdysvalloissa blueslistan kärkeen. Helmikuun alussa 2023 albumi vastaanotti parhaan bluesalbumin Grammyn. Brother Johnny on tribuuttialbumi Edgar Winterin pikkuveljelle Johnny Winterille, joka menehtyi Sveitsissä 16. heinäkuuta 2014 70 vuoden ikäisenä. Brother Johnny vastaanotti suurimmaksi osaksi myönteisiä arvioita.

Lauantain pitkä:Eräs kaikkien aikojen keskeisimmistä voimapopyhtyeistä

 Big Star oli Memphisissä, Tennessseessä vuonna 1971 perustettu rockyhtye, jonka originaalin lineupin muodostivat solisti/kitaristit Alex Chilton ja Chris Bell, rumpali Jody Stephens ja basisti Andy Hummel. Yhtye lopetti toimintansa loppuvuodesta 1974. 18 vuotta myöhemmin ajoittui osittain muuttuneella kokoonpanolla toteutettu Big Starin reunion-konsertti Missourin yliopistossa. Aktiiviaikanaan Big Starin keskeisimmät esikuvat olivat Beatles, Stones ja The Byrds. Big Starin luomalla tyylillä oli keskeinen vaikutuksensa 80  ja 90-luvuilla syntyneeseen vaihtoehtorockiin. Ennen toimintansa loppumista Big Star ehti luoda tyylin, joka ei ole lakannut kiehtomasta sitä seuranneita muusikkosukupolvia. Rolling Stonen mukaan kyseessä on essentiaalinen voimapopyhtye ja eräs myyttisimmistä ja vaikutusvaltaisimmista kulttinimistä koko rockin historiassa. Rolling Stonen laatimalle 500 kaikkien aikojen parhaan albumin listalle ovat päässeet kaikki Big Starin kolme studioalbumeista. Niistä vuonna 1972 ilmestynyt esikoisalbumi  #1 Record vastaanotti myönteisiä arvioita, mutta Stax Records markkinoi sitä huonosti ja myös jakelussa olisi ollut parantamisen varaa ja niinpä albumi jäi vaille merkittävämpää kaupallista menestystä. Ensimmäisenä yhtyeen jätti vähäisestä menestyksestä lannistunut Bell. Hummel lähti viimeistelemään opintojaan kun yhtyeen toinen albumi, muun muassa The Banglesin 80-luvun puolivälissä toiselle albumilleen Different Light coveroiman kappaleen September Gurls sisältävä Radio City oli saatu valmiiksi joulukuussa 1973. Myös mainitusta albumista laaditut arviot olivat suorastaan ylistäviä, mutta tällä kertaa Columbia Recordsin vastuulla ollut jakelu takkuili edelleen. Kolmas ja tuossa vaiheessa julkaisematta jäänyt nimetön albumi nauhoitettiin syksyllä 1974 ja Big Star lopetti toimintansa samaisen vuoden lopussa. Neljä vuotta myöhemmin Big Starin kaksi ensimmäistä albumia ilmestyivät Britanniassa tupla-albumilla. Pian tämän jälkeen julkaistiin myös yhtyeen kolmas albumi nimellä Third/Sister Lovers. Edeltäjiensä tavoin se saavutti kulttiklassikon aseman. Chris Bell menehtyi auto-onnettomuudessa päätyen 27-kerhoon. Big Starin pitäessä 80-luvun aikana taukoa yhtyeen musiikin vaikutuksen tunnustivat esimerkiksi R.E.M. ja The Replacements. Vuonna 1992 Rykodisc julkaisi yhtyeen albumit uusintapainoksina Chris Bellin soolotuotannolla ryyditettynä. Vuonna 1993 Chilton ja Stephens kokosivat Big Starin uudelleen lineupilla, jonka täydensivät Posies-yhtyeen jäsenistöön kuuluneet Jon Auer ja Ken Stringfellow. Missourin yliopistossa soitettua konserttia seurasivat kiertueet Euroopassa ja Japanissa. Vuonna 2005 ilmestyi uusi albumi In Space. Sydänvaivoista kärsinyt Chilton menehtyi maaliskuussa 2010. Hummel kuoli syöpään ainaostaan neljä kuukautta myöhemmin jättäen Stephensin ainoaksi henkiin jääneeksi Big Starin originaalijäseneksi. Vuonna 2014 yhtye pääsi Memphis Music Hall of Fameen. Joulukuusta 2010 eteenpäin albumin Third/Sisters Lovers tiimoilta soitettiin useita tribuuttikonsertteja. Mainittu projekti säilyi aktiivisena vuoteen 2017 saakka. Syyskuun puolivälissä 2009 Rhino Records julkaisi Big Starin tuotannosta  boxin Keep an Eye on the Sky, joka koostuu 98:sta vuosien 1968 ja 1975 välillä työstetystä levytyksestä.

Perjantain pohjat:Ted Nugentin 80-luvun avaus

 Ted Nugent:Scream Dream

Kesäkuussa 1980 Epic Recordsin julkaisemana ilmestynyt Scream Dream on Ted Nugentin kuudes studioalbumi. Pitkäsoiton paras listasijoitus Billboardilla oli kolmantenatoista ja kyseessä on Nugentin albumeista viimeinen, jonka työstämiseen rumpali Cliff Davies osallistui. Scream Dreamin avauskappaleesta Wango Tango muodostui standardi Nugentin keikkaohjelmistoon. Biisi sisältää hauskan väliosan, jossa kuullaan jopa rapia. Muihin albumin huippuhetkiin lukeutuvat etenkin Terminus El Dorado, pitkäsoiton nimikappale sekä Hard as Nails. Scream Dreamillä alun perin julkaistusta tuotannosta Nugentin Playlist:Best of Ted Nugent -kokoelma-albumille tulivat myöhemmin päätymään Wango Tango sekä Scream Dream. Billboardilla Scream Dream saavutti myönteisen vastaanoton. Vaikka albumi ei arvioijan mukaan sisältänyt mitään sellaista, mitä Nugent ei olisi tehnyt jo aikaisemmin, hän jatkoi Scream Dreamillä hyväksi havaitsemallaan paahtavien kitaralickien ja tietoisesti humorististen lyriikoiden polulla.

Torstain terävä:Keskeisen yhdysvaltalaismuusikon esikoisooloalbumi

Stephen Stills:Stephen Stills

Marraskuussa 1970 Atlantic Recordsin julkaisemana ilmestynyt Stephen Stillsin nimeä kantanut esikoissooloalbumi on yksi Crosby Stills Nash and Youngin mestariteoksen Deja Vu vanavedessä ilmestyneistä yhtyeen jäsenistön korkean profiilin albumeista. Stills omisti esikoissoolonsa pari kuukautta ennen sen ilmestymistä edesmenneelle Jimi Hendrixille. Stillsin debyytillä vierailee useita varsin tunnettuja muusikoita, kuten lauluosuuksissa mukana olleet John Sebastian, David Crosby ja Graham Nash. Ringo Starr vieraili rumpalina kahdessa kappaleessa pseydonyymiä Ritchie käyttäen. Samaisella salanimellä Starr osallistui samaisena vuonna nauhoitettuihin Howlin Wolfin London Sessions -albumin äänityksiin. Kyseessä on myös ainoa albumi, jolla vierailivat sekä Jimi Hendix että Eric Clapton, tosin eri raidoilla. Hendrixiä kuultiin kappaleessa Old Times Good Times ja Claptonia biisissä Go Back Home. Toisin kuin on usein oletettu, kappale We Are Not Helpless ei ollut Stillsin vastaus Neil Youngin Deja Vu -albumilla julkaistuun kappaleeseen Helpless. Stillsin esikoisalbumin avausraita Love the One You're With oli hänen suurin soolohittinsä ja se saavutti Billboardin listalla sijan 14. Toisena singlenä albumilta poimittu Sit Yourself Down nousi sijalle 37. seuraavan vuoden maaliskuun lopussa. Stillsin debyytti nousi Billboardin albumilistan kolmanneksi vuoden 1971 ensimmäisellä viikolla. Remasteroitu versio albumista julkaistiin joulukuussa 1995. We Are Not Helpless ja Love The One You're With olivat saaneet ensiesityksensä toukokuussa 1970 CSN&Y:n Deja Vu -albumin tiimoilta tekemällä kiertueella. Viimeksi mainitusta julkaistiin varhainen versio vuonna 2009 Crosby, Stills and Nashin Demos-nimisellä albumilla.Stillsin esikoisalbumin saavuttamat arviot vaihtelivat suhteellisen myönteisistä kehuviin.

Keskiviikon klassikko:Pearl Jamin legendaarisen esikoisalbumin kolmas singlekappale

 Jeremy on yhdysvaltalaisen rockyhtyeen Pearl Jamin kappale, jonka lyriikasta vastaa bändin vokalisti Eddie Vedder ja sävellyksestä basisti Jeff Ament. Jeremy julkaistiin elokuussa 1992 kolmantena singlenä Pearl Jamin edellisenä vuonna ilmestyneeltä ja arvoon arvaamattomaan kohonneelta esikoispitkäsoitolta Ten. Kappaleen lyriikan inspiraationa Vedderille oli ollut hänen  Jeremy Wade Dellestä lukemansa lehtiartikkeli. Tämä oli ampunut isensä englannin tunnilla luokkatovereidensa edessä kahdeksas tammikuuta 1991. Jeremy saavutti viidennen sijan Billboardin Album ja Modern Rock-listoilla. Billboardin Hot 100-singlelistalla kappale ilmestyi uudelleenjulkaisuna vasta heinäkuussa 1995, ja tuolloin se saavutti sijan 79. Jeremystä työstetty musiikkivideo oli Mark Pellingtonin ohjaama. Se julkaistiin vuonna 1992 ja saavutti voimakasta rotaatiota MTV:llä. Kyseessä oli toinen kappaleesta työstetty videoversio. Originaalin, sittemmin hylätyksi tulleen videon ohjauksesta ja tuotannosta oli vastannut Chris Cuffaro. Vuoden 1993 MTV Video Music Awardseissa Jeremy vastaanotti neljä palkintoa. Se valittiin muun muassa vuoden parhaaksi videoksi.