The Iveys:Maybe Tomorrow
Maybe Tomorrow on brittiyhtye Badfingerin ainoa albumi, jonka se työsti originaalilla nimellään The Iveys. Ensisijaisesti Beatlesin levy-yhtiöksi identifioituva Apple julkaisi mainitun pitkäsoiton vuonna 1969 Japanissa, Länsi-Saksassa ja Italiassa. Albumin julkaisematta jäämiselle Britanniassa ja Yhdysvalloissa on esitetty erilaisia teorioita, joista yleisin on se, että Apple-levy-yhtiön tuonaikainen johtaja Allen Klein lopetti Applella kaikkien muiden yhtyeiden ja artistien levyjen julkaisemisen Beatlesia lukuun ottamatta. Hän halusi nimittäin selvittää yhtiön epäjärjestyksessä olleet raha-asiat. Suuri osa Maybe Tomorrown kappaleista julkaistiin myöhemmin Badfingerin esikoisalbumilla Magic Christian Music. The Iveys oli ehtinyt muodostua suosituksi keikkayhtyeeksi Lontoon alueella, kun Apple-yhtiön Mal Evans kiinnostui bändistä alkuvuodesta 1968. Hänen kauttaan The Iveysin työstämät demot päätyivät Paul McCartneyn ja John Lennonin kuultavksi. Heistä ensiksi mainittu oli niistä erityisen vakuuttunut. The Iveys solmi levytyssopimuksena Applen kanssa huhtikuussa 1968 ja alkoi välittömästi työstää levytyksiään. Bändin pyrkimyksenä oli työstää hittisingle ja niinpä sen esikoisalbumi koottiin sekalaisesta materiaalista, jota yhtye oli nauhoittanut vuoden aikana ensisijaisesti Tony Viscontin tuottamana. Tyylilajeiltaan kyseessä on monipuolinen albumi, joka sisältää rockia ja poppia ja jopa psykedeelisiä elementtejä. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta Maybe Tomorrown kappaleet eivät muistuta sitä tyyliä, jonka edustajana Badfinger tuli sittemmin tunnetuksi. Albumi oli melko kehnosti miksattu, mutta kun osa sen kappaleista remiksattiin huolellisesti ja julkaistiin Badfingerin esikoisalbumilla Magic Christian Music, soundien laatu parani selkeästi. The Iveysin albumin nimikappale julkaistiin singleformaatissa vuonna 1968 ja se saavutti suosiota tietyillä alueilla nousten Alankomaissa listakärkeen. Badfingerin myöhemmin saavuttaman menestyksen ja Maybe Tomorrow-albumin pienen painoksen vuoksi pitkäsoitosta muodostui arvokas keräilyharvinaisuus, josta sai käytettynä maksaa 200 ja 400 dollarin väliltä. Vuonna 1992 Maybe Tomorowsta julkaistiin perusalbumin lisäksi neljä bonuskappaletta sisältänyt cd-versio. Koska myös mainittu painos oli pieni, siitä muodostui niin ikään harvinaisuus. Tuntemattomista syistä Maybe Tomorrown cd-versiolla stereokanavat on käännetty toisinpäin ja niinpä kappaleesta Sali Bloo jää puuttumaan sen alun wah wah-intro.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti