26. maaliskuuta 1917 syntynyt ja 15. joulukuuta 2001 edesmennyt Rufus C. Thomas oli yhdysvaltalainen rhythm and blues, funk, soul ja bluessolisti, biisintekijä ja dj. 1950-luvulla hän levytti Chess Recordsille ja Sun Recordsille siirtyen 60- ja 70-luvulla Stax Recordsin artistiksi. Thomas tunnetaan parhaiten novellityyppisistä tanssikappaleistaan, joihin lukeutuvat Walking the Dog (1963), Do the Funky Chicken (1969) ja (Do the) Push and Pull (1970). Mississippi Blues komission mukaan Thomas tavoitti memphisiläisen musiikin hengen paremmin kuin kukaan muu. 1940-luvun lopusta aina kuolemaansa saakka Thomasilla oli paikallisessa skenessä useita keskeisiä rooleja. Thomas aloitti uransa 30-luvulla vaudeville-esiintyjänä, tanssijana ja seremoniamestarina. DJ:nä hän toimi sekä ennen levytysuraansa että sen alettua. Thomas säilyi aktiivisena 90-luvulle saakka ja häntä kuvattiin usein maailman vanhimpana teini-ikäisenä. Thomasin lapsiin lukeutuivat solistit Carla ja Vaneese Thomas, joista ensiksi mainitun kanssa hän levytti duettoja sekä kosketinsoittaja Marvel Thomas. Vuonna 1936 Thomas liittyi etelässä kiertäneeseen Rabbit Foot Minstelsiin esiintyen myös duossa Rufus and Johnny. Robert "Bones" Couchin kanssa Thomas muodosti komedia ja tanssiduon Rufus and Bones. Kaksikko toimi Palace Theatressa seremoniamestareina esitellen amatöörikykykilpailuja. Sellaisten varhaisiin voittajiin lukeutui B.B. King ja 40-luvun lopussa Thomas löysi esimerkiksi Bobby Blandin ja Johnny Acen. 1940-luvun alussa Thomas alkoi kirjoittaa ja esittää omia kappaleitaan. Hänen musiikillisiin vaikuttajiinsa lukeutuivat Louis Armstrong, Fats Waller ja Gatemouth Brown. Ensiesiintymisensä solistina Thomas teki Elks Clubilla. 40-luvun aikana hän esiintyi säännöllisesti memphisiläisissä yökerhoissa. Vuonna 1950 Thomas levytti ensimmäisen singlensä I'll Be a Good Boy/I'm So Worried Jesse Ericksonin pienelle Star Talent-yhtiölle Dallasissa, Teksasissa. Vaikka single ei menestynyt, se saavutti Billboardilla myönteisen arvion. Nashvillessa, Tennesseessä Thomas levytti Bullet-yhtiölle Bobby Platerin orkesterin kanssa nimellä Mr Swing. Tutkijat varmistivat vasta vuonna 1996 kyseessä olleen Thomasin levytysten. Vuonna 1951 Thomas levytt Sam Phillipsin Sun-studioilla Chess-yhtiölle, mutta mainitut levytykset eivät olleet menestyksekkäitä. Vuonna 1951 hän aloitti työskentelyn dj:nä WDIA-asemalla juontaen iltapäivisin R&B-showta nimeltä Hoot and Holler. Sukupolvelleen siitä muodostui merkittävä bluesin ja rhythm and bluesin lähde. Thomasin on sanottu olleen ensimmäinen tummaihoinen Elviksen musiikkia soittanut dj. Hän esiintyi Elviksen kanssa tummalle yleisölle ja tämän jälkeen poliisi salli Elviksen musiikin soivan mustilla radioasemilla. Vuonna 1953 Thomas levytti Sam Phillipsin kehotuksesta Sun Recordsille kappaleen Bear Cat, joka oli hänen vastauksensa Big Mama Thortonin hitille Hound Dog. Kappaleesta tuli hitti, sillä se kohosi kolmanneksi Billboardin R&B-listalla. Seuraavan kerran Thomas levytti vasta vuonna 1956, jolloin Meteor-yhtiö julkaisi häneltä singlen I'm Steady Holding On. Kappaleella soittaneisiin muusikoihin lukeutui tuleva Booker T and the MG's:in perustajajäsen Lewie Steinberg. Vuonna 1960 Thomas teki ensimmäiset levytyksensä 17-vuotiaan tyttärensä Carlan kanssa Satellite-yhtiölle. Seuraavana vuonna yhtiön nimeksi vaihtui Stax. Kappaleessa Cause I Love You musisoivat Rufuksen poika Marvel, Steinberg sekä tuolloin 16-vuotias Booker T Jones. Kappaleen menestys johti Staxin tuotanto ja jakelusopimukseen laajemman Atlantic Recordsin kanssa. Carlan levytyksen Gee Wiz noustua R&B-listalle vuonna 1961 myös Rufus jatkoi levytyksiään mainitulle yhtiölle. Hän saavutti hitin kappaleellaan The Dog ja Atlanticille levytetty Walking the Dog, jossa Tom Dowd vaikutti ääni-insinöörinä, oli Thomasin suurimpia hittejä, sillä se nousi kymmenenneksi poplistalla. Rufuksesta tuli ensimmäinen isä, jonka levytys nousi top teniin hänen tyttärensä jälkeen. The Rolling Stones levytti Walking the Dogin vuonna 1964 ilmestyneelle esikoisalbumilleen ja samaisena vuonna kappaleen taltioi mersey beatia edustanut The Dennisons. Staxille Thomas levytti novellitanssikappaleita, kuten Can Your Monkey Do the Dog ja Somebody Stole My Dog. Hänen säestysyhtyeinään olivat Booker T and the MG's ja The Bar-Keys. Thomas oli mentorina esimerkiksi Otis Reddingille, joka levytti duettoja Carla Thomasin kanssa. Vuonna 1964 ilmestyneen Jump Backin jälkeen Thomas ei saavuttanut hittejä useaan vuoteen. Kuitenkin vuonna 1970 ilmestynyt Do The Funky Chicken nousi R&B-listalla viidenneksi, poplistalla sijalle 28. ja brittilistalla sijalle 18.,missä kyseessä oli Thomasin ainoa listahitti. Al Bellin ja Tom Nixonin tuottamalla singlellä taustat soitti The Bar-Keys. Myöhemmin vuoden 1970 aikana ilmestynyt Do the Push and Pull oli Thomasin ainoa R&B-listan kärkeen kohonnut single ja toiseksi suurin pophitti. Seuraavana vuonna ilmestynyt The Breakdown nousi R&B-listalla toiseksi ja poplistalla sijalle 31. Vuonna 1972 Thomas oli eräs Wattstax-konsertin artisteista ja hän saavutti pienempiä hittejä vuoteen 1976 saakka. Tuolloin Stax Records lopetti toimintansa. Thomas jatkoi levytyksiään ja kiertueita. Dj:nä hän vaikutti ensiksi vuoteen 1974 saakka ja palasi WDIA:an 80-luvun puolivälissä bluesshown juontajana. Hän levytti albumeita eri yhtiöille ja esiintyi säännöllisesti myös tv:ssä. Thomas esiintyi säännöllisesti Porretta Soul- festivaalilla Italiassa. Kyseinen ulkoilma-amfiteatteri sai myöhemmin nimekseen Rufus Thomas Park. Thomasilla oli merkittävä osuus vuoteen 1988 ajoittuneessa Stax Recordsin reunionissa. Hän oli mukana Jim Jarmuchin vuoden 1989 elokuvassa Mystery Train, kymmenen vuotta myöhemmin ilmestyneessä Robert Altmanin elokuvassa Cookie's Fortune ja D. A. Pennebakerin dokumentissa Only the Strong Survive. Vuonna 1988 Thomas levytti Alligator Recordsille suoraviivaista bluesia edustavan albumin That Woman is Poison!, jonka työstämiseen saksofonisti Noble "Thin Man" Watts osallistui. Vuonna 1997 Ecko Records julkaisi konserttitaltioinnin Rufus Live! Vuonna 1992 Rhythm and Blues säätiö lahjoitti Thomasille pioneeripalkinnon ja viisi vuotta myöhemmin ASCAP palkitsi hänet elämäntyöstään. Vuonna 2001 Thomas pääsi Blues Hall of Fameen. Thomas menehtyi 84-vuotiaana joulukuussa 2001. Hänet on haudattu edellisenä vuonna edesmenneen vaimonsa Lorenen viereen New Park Cemeteryssa, Memphisissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti