Lauantain pitkä:Eräs merkittävimmistä brittirumpaleista

18. maaliskuuta 1947 syntynyt ja kahdeksas lokakuuta 1990 menehtynyt Barrie James Wilson oli englantilaisrumpali, joka muistetaan ensisijaisesti jäsenyydestään Procol Harumissa vuosina 1967-1977.Wilson syntyi Edmontonissa, Lontoossa ja varttui Southend on Seassa. Vuonna 1962 hän liittyi paikalliseen yhtyeeseen The Paramounts, joka saavutti vuonna 1964 hitin näkemyksellään Poison Ivysta. Kun sitä seuranneet singlet eivät menestyneet, Wilson siirtyi sessiorumpaliksi soittaen Cat Stevensin ja Lulun kanssa. Wilsonin vaikuttaessa sessiomuusikkona Gary Brooker oli perustanut uuden yhtyeen Procol Harumin. Sen jättihitillä A Whiter Shade of Pale rumpalina oli jazzyhteyksistä ensisijaisesti tuttu Bill Eyden. Procolin oli vaikea saada kokoonpanonsa vakiinnutetuksi jatkolevytyksiä varten ja Wilson liittyi yhtyeeseen lopulta kesällä 1967 toisen Paramountsissa vaikuttaneen muusikon, kitaristi Robin Trowerin kanssa. Wilsonin osuudesta Whiter Shade of Palea seuranneella singlellä Homburg on esitetty eriäviä näkemyksiä, mutta Procol Harumin esikoisalbumiin ehdittäessä hän oli yhtyeen täysivaltainen jäsen. Kiistattomista taidoistaan huolimatta Wilson ei saavuttanut vastaavanlaista legendaarista mainetta, kuin muutamat muut samaa sukupolvea edustaneet rockrumpalit. Silti Jimmy Page kaavaili häntä rumpaliksi Led Zeppeliniin. Procol Harumin lopetettua toimintansa vuonna 1977 Wilson soitti Frankie Millerin vuoden 1978 albumilla Double Trouble.  Hän kuului Joe Cockerin kiertuekokoonpanoon vuosien 1979 ja 1984 välillä. Calgaryssa vuonna 1981 kuvattu konsertti on mukana dvd:llä Joe Cocker Live ja kaksi Berliinin-konserttia vuonna 2008 julkaistulla Joe Cockerin dvd:llä Cry Me A River (The Rockpalast Collection) Wilson oli toiminut rumpalina jo Cockerin vuoden 1968 singlemenestyksellä With a Little Help from My Friends.

Vuonna 1984 Wilson soitti Patrick Landrevillen kanssa. Tämä oli kuulunut 60-luvun kulttiyhtyeeseen RHS, jonka jäsenistöön kuuluivat lisäksi mm. tuleva Thin Lizzy-kitaristi Scott Gorham sekä Supertrampin Bob Siebenberg. Vuonna 1983 Wilson kutsuttiin rumpaloimaan Ac/Dc:n albumille Flick of the Switch. Yhtyeen luottorumpali Phil Rudd oli nimittäin jättänyt yhtyeen hieman ennen albumin levytyksen päättymistä. Loppujen lopuksi Wilsonin äänittämiä raitoja ei käytetty julkaistulla albumilla ja pian hänen paikkansa otti Simon Wright. 70-luvun puolivälissä Wilson soitti Rocky Horror Picture Show -elokuvan soundtrackillä, jolla kuultiin myös Procol Harumissa kitaroinutta Mick Grabhamia. Elokuvasäveltäjä Richard Hartley oli kutsunut Wilsonin soittamaan soundtackille ja tämä toi Grabhamin  mukanaan kitaristiksi. Lou Reedin vuoden 1973 klassikkoalbumilla Berlin Wilson soitti kappaleilla Lady Day ja The Kids. Viimeiset äänityksensä Wilson teki vuonna 1985 Gary Brookerin sooloalbumille Echoes in the Night, jolla olivat mukana myös Procol Harumista niin ikään tutut Keith Reid ja Matthew Fisher. Vuonna 1987 Wilson joutui kolmeksi vuodeksi sairaalahoitoon otettuaan yliannoksen huumetta. Brooker ja Reid olivat kasanneet Procol Harumin uudelleen ja lähettivät Wilsonille demoja. B J ei kuitenkaan enää toipunut ennalleen ja hän menehtyi keuhkokuumeeseen Eugenessa, Oregonissa 43-vuotiaana. Solisti/pianisti Gary Brookerin ja tekstittäjä Keith Reidin lisäksi Wilson oli Procol Harumin ainoa pysyvä jäsen yhtyeen suosiollisena ja taiteellisena huippukautena. Hänellä oli voimakas, tunnistettava soittotyylinsä ja hän istui hyvin alhaalla rumpusettinsä takana. Wilsonin varsinainen taidonnäyte oli kappale Power Failure Procolin vuoden 1971 pitkäsoitolla Broken Barricades.