Peter Frampton:Frampton's Camel
Frampton's Camel on Peter Framptonin järjestyksessään toinen, vuonna 1973 nauhoitettu ja myös julkaistu sooloalbumi. Kyseessä on artistin ensimmäinen Yhdysvalloissa nauhoittama pitkäsoitto. Suurimman osan albumin kappaleista Frampton kirjoitti New Yorkissa. Pitkäsoitto myös nauhoitettiin New Yorkin Electric Lady -studioilla, jotka ovat tulleet ensisijaisesti tunnetuiksi Jimi Hendrixin hyödyntämänä äänityspaikkana. Saavutettuaan supertähtiaseman Frampton nauhoitti samoilla studioilla neljä vuotta myöhemmin aina listakakkoseksi kohonneen albuminsa I'm in You. Frampton's Camel oli albumin lisäksi myös Framptonin vuonna 1972 kokoaman yhtyeen nimi. Sen muodostivat basisti Rick Wills, uusi rumpali John Siomos ja kosketinsoittaja Mick Gallagher. Itse asiassa kyseessä oli ensisijaisesti ryhmäprojekti. Frampton's Camelin varhaiset lp, kasiraituri ja kasettiversiot listasivat albumin nimellä Frampton's Camel by Frampton's Camel. Oman tuotannon lisäksi albumi sisältää coverversion Stevie Wonderin kappaleesta When I Fall in Love (I Think It'll Be Forever), jonka originaaliversio ilmestyi vuonna 1972 Wonderin albumilla Talking Book. Framptonin käsialaa olevista kappaleista Frampton's Camelin merkittävimmäksi on osoittautunut pitkäsoiton päätösraita Do You Feel Like We Do. Seuraavien vuosien aikana mainitusta kappaleesta muodostui eräs Framptonin keikkasettien keskeisimmistä ja se julkaistiin myös kolmantena singlenä hänen vuonna 1976 ilmestyneeltä menestysalbumiltaan Frampton Comes Alive. Do You Feel Like We Don Frampton's Camelilla ilmestynyt studioversio kestää kuusi minuuttia ja 44 sekuntia ja sen loppunuotit muodostavat riffin, joka muistuttaa Beatlesin Baby's in Blackia. Frampton Comes Alivella julkaistu versio on kestoltaan lähes 14-minuuttinen ja se on nauhoitettu New Yorkin Plattsburgh's Memorial Hallin yliopistossa. Billboardin albumilistalla Frampton's Camel saavutti sijan 110. Seuraavien kahden vuoden ajan Frampton konsertoi ahkerasti Yhdysvalloissa omissa nimissään. Hän lämmitteli esimerkiksi J. Geils Bandia ja ZZ-Toppia ja konsertoi myös yksin pienemmissä keikkapaikoissa. Lopputuloksena Framptonista muodostui suosittu lavaesiintyjä, vaikka hänen albuminsa eivät vielä tässä vaiheessa myyneet erityisen runsaasti. Do You Feel Like We Dosta muodostui Framptonin konserttien päätösnumero ja eräs kohokohdista. Sen 14-minuuttisesta liveversiosta intro ja outro veivät molemmat neljä minuuttia ja kuusi minuuttia kului bridgeosuuteen, joka sisälsi useita sooloja Bob Mayon sähköpianolla sekä Framptonin kitaralla ja talkboxilla. Framptonin livekeikoista vakuuttunut artistin levy-yhtiö A&M Records halusi julkaista häneltä livealbumin, joka lavennettiin tuplan mittaan. Do You Feel Like We Do oli eräs niistä kappaleista, joka päätyi mukaan Frampton Comes Alivella vasta siinä vaiheessa, kun albumista oli päätetty työstää tupla. Sen versio oli nauhoitettu 22. marraskuuta 1975 SUNY Plattsburghin kampuksella New Yorkissa. Singlenä kappaleesta julkaistiin seitsemänminuuttinen versio, joka nousi Billboardilla kymmenenenneksi ollen eräs pitkäkestoisimmista mainitun listan top teniin kohonneista singleistä. Do You Feel Like We Do on säilyttänyt asemansa Framptonin konserttien päätösnumerona. Hän esitti mainittua kappaletta vuosina 1997-1998 ollessaan jäsen Ringo Starrin All Star Bandissa. Kosketinsoitinsoolosta vastasi tuolloin Gary Brooker ja bassosoolosta Jack Bruce, molemmat tuonaikaisen All Star Bandin jäseniä niin ikään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti