Viides huhtikuuta 1954 syntynyt Stanard Ridgway on yhdysvaltalainen multi-instrumentalisti, laulaja/lauluntekijä ja elokuva/televisiosäveltäjä, joka on tullut tunnetuksi erottuvasta laulutyylistään sekä dramaattisista,lyyrisistä kappaleistaan. Ennen soolouraansa hän vaikutti solistina yhtyeessä Wall of Voodoo, jonka perustajajäsen Ridgway lisäksi oli. Barstowissa, Kaliforniassa syntynyt Ridgway varttui Los Angelesissa. Hän kiinnostui folkmusiikista jo lapsena ja 14-vuotiaana Stanin vanhemmat ostivat hänelle banjon. Ridgwayn johtaman Wall of Voodoo-yhtyeen musiikki oli yhdistelmä uutta aaltoa ja Errico Morriconen 1960-luvun spagettiwesternien soundtrackejä muistuttavaa musiikkia. Wall of Voodoon musiikissa hyödynnettiin esimerkiksi rumpukoneita ja lisäksi kattiloita ja spagetti western-tyyppisiä kitaroita. Kirsikkana kakun päällä oli Ridgwayn tavanomaisesta erottuva vokalisointityyli, jonka tekstien narratiiveihin ovat vaikuttaneet keskeisesti film noir sekä science fiction. Tekstit ovat kuvauksia tavallisten, amerikkalaisen unelman kanssa kamppailevien henkilöiden perspektiivistä. Ridgwayn soolouran ensimmäinen kappale oli The Police-yhtyeen rumpalin Stewart Copelandin kanssa työstetty Don't Box Me In Francis Ford Coppolan elokuvaan Rumble Fish. Ridgwayn ensimmäinen sooloalbumi oli vuonna 1986 ilmestynyt The Big Heat, jonka kappaleista Camouflage kohosi viiden suosituimman joukkoon useissa maissa, muun muassa Britanniassa. Mainittua pitkäsoittoa Ridgwayn diskografiassa seurasivat Mosquitos (1989), Partyball (1991), Black Diamond (1995), ja Anatomy (1999). Vuonna 1998 ilmestynyt albumi The Way I Feel Today oli kokoelma big band-standardeja. Vuonna 2002 ilmestynyt Holiday in Dirt koostui outtakeseista ja aikaisemmin julkaisemattomista kappaleista. Ridgwayn vuonna 2005 ilmestynyt albumi Snakebite: Blacktop Ballads and Fugitive Songs sisältää mm. kappaleen Talkin' Wall of Voodoo Blues Part 1., joka kertoo hänen varhaisemman yhtyeensä tarinan. Albumin Holiday in Dirt julkaisua seurasi 14 itsenäisten elokuvantekijöiden käsialaa olevaa lyhytelokuvaa, joista jokainen liittyi yhteen albumin kappaleista. Helmikuussa 2005 julkaistiin mainituista elokuvista koostuva kokoelma-dvd. Vuonna 1994 Ridgway aloitti työskentelyn Drywall-nimisen projektin kanssa. Sen muut jäsenet olivat Hecate's Angels-yhtyeen kosketinsoittaja/solisti Pietra Vexstun, joka oli myös Ridgwayn vaimo sekä aikaisemmin yhtyeen Rain Parade rumpalina vaikuttanut Ivan Knight. Vuonna 1995 ilmestyi Drywallin esikoisalbumi Work the Dumb Oracle. Samana vuonna julkaistiin Carlos Grasson ohjaama lyhytelokuva The Drywall Incident ja seuraavana vuonna sen pidennetty soundtrackalbumi. Ridgway ja Vexstun sävelsivät lisäksi ensisijaisesti instrumentaaleja orkestraatiokappaleita postmodernin surrealistisen taiteilijan Mark Rydenin maalauksia esittelevään näyttelyyn. Tutustuminen oli tapahtunut Wall of Voodoon vuoden 1982 kiertueella merchandisen myyjänä toimineen Sean P. Rileyn kautta. Vuonna 2003 albumi julkaistiin 7500 kappaleen rajoitettuna painoksena cd-formaatissa nimellä Blood -Miniature Paintins of Sorrow and Fear. Hecate's Angelsissä Ridgway soittaa banjoa ja huuliharppua. Vuonna 2006 Ridgway ja Drywall tekivät paluun julkaisemalla albumin Barbeque Babylon sekä singlen The AARP is After Me. Yhtyeen uudessa kokoonpanossa ovat mukana kitaristi Rick King ja rumpali/perkussionisti Bruce Zelesnik. Vuonna 2008 Ridgway ja Vexstun julkaisivat lastenlevyn Silly Songs for Kids Vol 1, jonka työstämiseen osallistui lisäksi saksofonisti Ralph Carney. Artisteihin, joiden albumeilla ja projekteissa Ridgway on ollut mukana, lukeutuvat lisäksi Hal Willner, Frank Black and the Catholics, the Flesh Eaters, the Divine Horsemen, The Ray Campi Quartet, the Fibonaccis sekä Roger McGuinn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti