Kymmenes lokakuuta 1946 syntynyt ja seitsemäs huhtikuuta 2020 edesmennyt John Edward Prine oli yhdysvaltalainen laulaja/lauluntekijä, jonka keskeisiä tyylisuuntia olivat country ja folk. Hän vaikutti aktiivisesti säveltäjänä, esiintyvänä ja levyttävänä artistina ja ajoittain myös näyttelijänä 70-luvulta kuolemaansa saakka. Prinen ohjelmistossa oli humoristisia orinaalikappaleita, jotka sisälsivät elementtejä protestista ja sosiaalisesta kommentaatiosta. Maywoodissa, Illinoisissa syntynyt ja varttunut Prine oppi kitaransoiton 14 vuoden ikäisenä. Hän kävi koulua Chicagossa vanhan kaupungin kansanmusiikkikoulussa. Länsi-Saksassa hän palveli Yhdysvaltojen armeijassa ja palasi Yhdysvaltoihin 60-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Prine työskenteli postimiehenä. Biisien kirjoittaminen ja esittäminen olivat hänelle ensiksi harrastus ja myöhemmin hän esiintyi clubeissa. Chicagon Folk revival vaikutti Prineen voimakkaasti. Hänen biisintekijäystävänsä Steve Goodman kutsui Kris Kristoferssonin kuuntelemaan Prinen esiintymistä. Sen seurauksena oli levytyssopimus Atlantic Recordsin kanssa. John Prinen nimeä kantanut esikoisalbumi ilmestyi vuonna 1971. Prinen varhaisiin kannattajiin lukeutui lisäksi elokuvakriitikko Roger Ebert. Debyyttialbuminsa jälkeen Prine työsti Atlantic Recordsille vielä kolme pitkäsoittoa. Seuraavan levytyssopimuksensa hän solmi Asylum Recordsin kanssa ja levytti mainitulle levy-yhtiölle kolme albumia. Vuonna 1981 Prine oli perustamassa Oh Boy Recordsia, jolle hän levytti keskeisen osan myöhäisemmästä tuotannostaan. Prine oli yleisesti tunnustettu sukupolvensa keskeisimpien lauluntekijöiden joukkoon lukeutuvaksi. Hän on työstänyt humoristisia tekstejä rakkaudesta, elämästä ja nykyajasta. Lisäksi Prinen ohjelmistoon on sisältynyt vakavia kappaleita, joissa on sosiaalista kommentointia ja melankolisia tarinoita hänen elämänpolultaan. John Prinen diggareihin on lukeutunut jopa Bob Dylan. Vuoden 2020 aikana Prine ehti vastaanottaa Grammyn elämäntyöstään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti