Tiistain tukeva:Grateful Deadin pitkäaikaisin kosketinsoittaja

21. lokakuuta 1952 syntynyt ja 26. heinäkuuta 1990 edesmennyt Brent Mydland oli amerikkalainen kosketinsoittaja ja vokalisti, joka muistetaan parhaiten jäsenyydestään yhtyeessä Grateful Dead vuosina 1979–1990. Hän oli yhtyeen historian pisimpään sen kokoonpanossa viihtynyt instrumenttinsa taitaja. Munichissa, Saksassa syntynyt Mydland muutti vanhempiensa kanssa San Franciscoon vuoden ikäisenä. Suurimman osan lapsuudestaan hän vietti Antiochissa, joka sijaitsi idässä, noin tunnin ajomatkan päässä San Franciscosta. Pianotunnit Mydland aloitti kuusivuotiaana ja hänellä oli muodollisia klassisia opintoja ensimmäisenä korkeakouluvuotenaan. Mydlandin äiti rohkaisi poikaansa soittamaan kaksi tuntia päivässä. Mydland soitti myös trumpettia. Myöhäisessä teini-iässään Mydland näki monia yhtyeitä ja oli siitä kiitollinen, sillä keikkakokemukset muiden yhtyeiden osalta eivät kestäneet kovin kauaa. Opiskeluaikojensa loppuvaiheessa Mydland siirtyi rockin pariin. Häneen vaikuttaneita urkureita olivat esimerkiksi The Doorsin Ray Manzarek ja Steppenwolfin Goldie McJohn. 1960-luvun lopussa Mydland hankki Jefferson Airplanen ja Grateful Deadin debyyttialbumit ja noihin aikoihin Mydland vaikutti paikallisessa yhtyeessä, jonka ohjelmistossa olivat sekä Morning Dew että Good Morning Little Schoolgirl, joista ensiksi mainitussa Mydland toimi vokalistina. Pitkiin jameihin perustuneella soitolla oli jonkin aikaa musiikillinen vaikutuksensa Mydlandiin. Los Angelesissa ollessaan hän liittyi yhtyeeseen, jonka kanssa Mydland teki kiertueen ja sai kosketinsoitinten lisäksi huolehtia korkeista lauluosuuksista. Seuraavaksi vuorossa oli pari vuotta kasassa pysynyt yhtye Silver. Siltä ilmestyi yksi albumi Arista Recordsin julkaisemana. Pyörittyään LA:ssa puolen vuoden ajan Mydland tapasi Bob Weirin ja hänestä tuli osa Bob Weir Bandia.

 Mainitun yhtyeen riveissä Mydland pääsi harjoittamaan runsasta improvisaatiota. Grateful Deadiin Mydland liittyi huhtikuussa 1979. Hän tuli yhtyeeseen Keith ja Donna Godhauxin tilalle; kaksikko oli päättänyt perustaa oman yhtyeen. Debyyttikeikkansa Grateful Deadin riveissä Mydland soitti 22. huhtikuuta San Josen Spartan Stadiumilla. Mydlandista tuli pian oma keskeinen osansa yhtyettä. Hän paitsi soitti koskettimia, toimi myös vokalistina ja kirjoitti kappaleita Grateful Deadin ohjelmistoon. Hänen tenoriäänensä täydensi perustajajäseniä Weiriä ja Jerry Garciaa tarjoten vahvoja kolmeosaisia harmonioita esimerkiksi I Know You Riderin, Eyes of the Worldin ja Truckinin kaltaisissa keikkasuosikeissa. Mydlandista tuli nopeasti osansa yhtyeen soundia ja vuonna 1980 ilmestyneellä pitkäsoitolla Go to Heaven oli mukana kaksi Mydlandn käsialaa olevaa kappaletta; Far From Me ja Easy to Love You, joista jälkimmäinen oli tosin yhteistyötä Weirin kanssa säännöllistä yhteistyötä tehneen John Berry Barlowin kanssa. Vuonna 1987 ilmestyneellä Grateful Deadin upealla paluulevyllä In the Dark Mydland kirjoitti Hell in a Bucketin Weirin ja Barlowin kanssa ja Tons of Steel oli täysin Mydlandin käsialaa. Vuonna 1989 ilmestyneellä albumilla Built to Last Mydlandin sävellysten osuus oli vielä runsaampi. Hänen käsialaansa olivat sävykäs Just a Light, ympäristöteemainen We Can Run, keikkakontekstissa täyteen kukoistukseensa kohonnut Blow Away sekä Barlowin kanssa Mydlandin kahdelle tyttärelle kirjoitettu unilaulu I Will Take You Home. Mydland kirjoitti lisäksi useita kappaleita, jotka pääsivät mukaan Grateful Deadin keikkaohjelmistoon, mutta eivät yhtyeen studioalbumeille. Kyseisistä kappaleista mainittakoon Never Trust a Woman sekä Love Doesn’t Have to Be Pretty, joista jälkimmäinen oli yhteistyötä Barlowin kanssa. Mydlandin lauluosuudet toivat uutta väriä sellaisiin vanhoihin suosikkeihin, kuin Mississippi Half Step Up Uptown Toodeloo, Ramble on Rose sekä The Bandin The Weight. Mydlandin leadvokalisoimista covereista mainittakoon Trafficin Dear Mr Fantasy ja Beatlesin Hey Jude. Viimeisen keikkansa Grateful Deadin kanssa Mydland soitti 23. heinäkuuta 1990 Illinoisin Tinley Parkin maailmanmusiikin teatterissa. Viimeinen hänen vokalisoimansa kappale oli The Bandin The Weight, jonka teksti sisältää rivit I Gotta Go But My Friends Can Stick Around. Mydland ehti saattaa päätökseen Grateful Deadin mainitun vuoden kesäkiertueen. Kovia huumeita depressioonsa käyttänyt Mydland on haudattu Lafayetten Oakmont Memorial Parkiin.