Motörhead:Rock 'n' Roll
Viides syyskuuta 1987 GWR:n julkaisemana ilmestynyt Rock 'n' Roll on Motörheadin kahdeksas studioalbumi. Brittien albumilistalla sen sijoitukseksi jäi 34., eli kyseessä on suhteellisesti vähiten myynyt top 40:än saavuttanut Motörheadin pitkäsoitto. Rock 'n' Rollilla yhtyeen legendaarisin rumpali Phil "Philty Animal" Taylor oli tehnyt paluun Motörheadin riveihin oltuaan välillä poissa line upista muutaman vuoden. Vuoden 1987 aikana Motörhead esiintyi Peter Richardsonin ohjaamassa elokuvassa Eat the Rich. Siinä nähtiin komediaryhmä Comic Strip ja myös Lemmyllä oli pieni rooli Spiderina. Motörhead työsti lisäksi kuusi kappaletta elokuvan soundtrack-albumia varten. Rumpali Pete Gill sai kuitenkin lähteä yhtyeestä ja originaalirumpali Philty Animal Taylor teki paluun erottuaan Motörheadistä vuoden 1984 aikana. Elämäkertateoksessaan White Line Fever Lemmy mainitsee Gillin lähdön olleen pitkäaikainen prosessi ja Lemmy tiesi Frankie Millerin ja Thin Lizzyssä vaikuttaneen Brian Robertsonin kanssa soittaneen Philty Animalin halukkuudesta tehdä paluu Motörheadin riveihin. Rock 'n' Rollista muodostui Motörheadin viimeinen GWR:lle työstämä albumi ja samalla viimeinen pitkäsoitto, jonka yhtye nauhoitti ennen kuin Lemmy palasi Britanniasta uudelleen Los Angelesiin. Motörhead tuotti Rock 'n' Rollin Guy Bidmeadin kanssa Master Rock ja Redwood -studioilla Lontoossa. Motörheadista työstetyssä dokumentissa The Guts and The Glory kitaristi Phil Campbell mainitsee, että vaikka Rock 'n' Roll ei olekaan loistava albumi, se sisältää runsaasti elementtejä, joista hän pitää. Rock 'n' Roll -albumilla julkaistuista kappaleista Eat the Rich oli nauhoitettu erityisesti Richardsonin elokuvaa varten. Lemmyn lisäksi rainassa nähtiin esimerkiksi Bill Wyman ja Paul McCartney. Vuonna 2002 ilmestyneessä elämäkertateoksessaan Lemmy mainitsee Rock 'n' Rollin olevan kelvollinen albumi, vaikkei se lukeudukaan Motörheadin tuotannon parhaimmistoon. Suurin virhe Lemmyn mukaan oli ottaa Guy Bidmead mukaan albumin tuotantotyöhön. Rock 'n' Rollin laadukkaimpaan tuotantoon Lemmy on kohottanut Dogsin, Boogeymanin ja Traitorin kaltaiset kappaleet. Mainitun albumin jälkeen Motörhead julkaisi uutta tuotantoa vasta vuonna 1991, jolloin julkaistiin yhtyeen seuraava pitkäsoitto 1916. AllMusiciin kirjoittaneen Eduardo Rivadavian mukaan biisinkirjoitus ei Rock 'n' Rollilla ole erityisen inspiroitunutta ja ainoat todella laadukkaat kappaleet albumilla ovat sen nimiraita sekä Eat the Rich. Motörhead-elämäkerturi Joel McIverin mukaan Rock 'n' Roll on kaukana Motörheadin laadukkaimmista töistä, mutta kuten kaikilla yhtyeen albumeilla, myös sillä on huippuhetkensä, jollaisiin lukeutuvat Dogs, Traitor ja Stone Deaf Forever. Kaupallisesta aspektista tarkasteltuna albumi menestyi paremmin Yhdysvalloissa kuin yhtyeen kotimaassa Britanniassa. Rock 'n' Rollin nauhoitusten jälkeen Lemmy muuttikin pysyvästi asumaan Los Angelesiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti