Torstain terävä:Keskeisen yhdysvaltalaisen lauluyhtyeen perustajajäsen

11. heinäkuuta 1950 syntynyt ja kahdeksas kesäkuuta 2020 edesmennyt Patricia Eva "Bonnie" Pointer oli ensisijaisesti jäsenyydestään lauluyhtye The Pointer Sistersissä muistettu yhdysvaltalaissolisti. Jätettyään yhtyeen vuonna 1977 hän saavutti menestystä myös sooloartistina. Esimerkiksi Bonnien levyttämä discocover The Elginsin kappaleesta Heaven Must Have Sent You nousi Yhdysvalloissa poplistalla top 20:een syyskuun alussa 1979. Bonnie ja Pointerin sisaruksista nuorin, eli June aloittivat laulamisen isänsä kirkossa Oaklandissa, Kaliforniassa. Vuonna 1969 kaksikko perusti myös nimellä The Pair tunnetun The Pointersin. Anita Ponterin täydentäessä kokoonpanon samana vuonna yhtyeen nimeksi vaihtui The Pointer Sisters. Vuosina 1971-1972 yhtye levytti Atlantic Recordsille useita singlejä. Joulukuussa 1972 vanhin sisko Ruth täydensi yhtyeen rivit ja seuraavana vuonna The Pointer Sisters julkaisi nimeään kantaneen esikoisalbuminsa. Siltä poimittiin singlemenestys Yes We Can. Vuosien 1973 ja 1977 välillä The Pointer Sistersin laulutyyli muistutti The Andrew Sistersiä. Musiikilisesti yhtye hyödynsi elementtejä R&B:stä, funkista, rockista, gospelista, countrysta ja soulista. Vuonna 1974 Anita ja Bonnie kirjoittivat The Pointer Sistersille crossover-menestykseksi osoittautuneen countrykappaleen Fairytale, joka voitti country-kategoriassa parhaan duon tai yhtyeen laulusuorituksen Grammyn. Samassa seremoniassa Anita ja Bonnie olivat ehdolla parhaan countrykappaleen Grammyn vastaanottajiksi. Vuonna 1977 Bonnie jätti yhtyeen ja siirtyi soolouralleen. Jäljelle jäänyt The Pointer Sistersin kokoonpano työsti hittejä 70-luvun lopusta seuraavan vuosikymmenen puoliväliin saakka. Yhtyeen albumeista erityisen menestyksekkääksi osoittautui vuonna 1983 ilmestynyt pitkäsoitto Break Out. Bonnie Pointer solmi levytyssopimuksen Motownin kanssa vuonna 1978 ja samana vuonna ilmestynyt single Heaven Must Have Sent You saavutti Billboardin listalla yhdennentoista sijan. Vuosien 1978 ja 1984 välillä Bonnie Pointer julkaisi kolme albumia. Niistä kaksi ensin mainittua olivat artistin nimikkolevyjä, jotka tunnetaan myös punaisena ja purppurana albumina. Vuonna 1981 ilmestyneessä teoksessaan Rock Albums of The Seventies Robert Christgau ylistää Bonnie Pointerin vuonna 1978 ilmestynyttä esikoissooloalbumia. Hänen mukaansa coverit Brenda Hollowayn ja The Elginsin originaalikappaleista päihittävät niiden originaalit versiot. Albumin ykköspuolen originaalituotantoa edustavat kappaleet ovat myös varsin laadukkaita ja kakkospuolen originaalikappaleita on ollut säveltämässä myös albumin tuottamiseen osallistunut Jeffrey Bowen. Toinen maaliskuuta 1985 Pointer esiintyi Soul Trainin 14. tuotantokauden 20:ssa jaksossa. Hän jatkoi konsertointiaan ja esiintyi The Pointer Sistersin riveissä kahdessa erikoistapauksessa. Vuonna 1994 yhtye sai tähtensä Hollywood Walk of Famelle ja kahta vuotta myöhemmin Bonnie esitti yhtyeen tuotannosta kappaleen Jump (For My Love) Las Vegasissa. Bonnie Pointerin kiertue Euroopassa ajoittui alkuvuoteen 2008. Kahta vuotta myöhemmin hän näytteli Monte Hellmanin trillerissä Road to Nowhere. Bonnie menehtyi Los Angelesissa, Kaliforniassa kahdeksas kesäkuuta 2020 69-vuotiaana.