The Electric Flag oli kitaristi Michael Bloomfieldin, kosketinsoittaja Barry Goldbergin ja rumpali Buddy Milesin johtama rockia, soulia ja bluesia edustanut yhtye. Sen muihin jäseniin lukeutuivat esimerkiksi solisti Nick Gravenites ja basisti Harvey Brooks. Bloomfield perusti The Electric Flagin vuonna 1967 vaikutettuaan aikaisemmin yhtyeessä Paul Butterfield Blues Band. The Electric Flagin uran huipentumana voi pitää vuonna 1968 ilmestynyttä albumia A Long Time Comin', joka oli tyylillisesti yhdistelmä rockia, jazzia ja R&B:tä. Mainittu pitkäsoitto menestyi hyvin Billboardin popalbumilistalla. The Electric Flag työsti myös musiikin Roger Cormanin ohjaamaan, Jack Nicholsonin kirjoittamaan ja Peter Fondan tähdittämään elokuvaan The Trip. The Electric Flagia perustaessaan Bloomfieldiin vaikuttivat B. B. Kingin, T-Bone Walkerin ja Guitar Slimin big band bluesin lisäksi aikakauden soulmusiikki, jota edustivat esimerkiksi Otis Redding, Steve Cropper, Booker T and the MG's ja muut Stax Recordsille levyttäneet artistit. Bloomfieldin inspiraation lähteinä olivat lisäksi traditionaalinen country, gospel ja blues. Yhtyeen originaalinimi oli The American Music Band ja varsinaisen The Electric Flagin Bloomfield perusti keväällä 1967 pian sen jälkeen, kun hän oli toiminut tuottajana James Cottonin puhallinsektioita hyödyntäneissä nauhoituksissa. Bloomfield kasasi yhtyeen Goldbergin avustuksella. Bloomfieldin tavoin Bob Dylanin vuoden 1965 albumin Highway 61 Revisited levytykseen osallistunut Harvey Brooks liittyi yhtyeeseen basistiksi. Tämä suositteli rumpaliksi tuolloin 19-vuotiasta ja Wilson Pickettin yhtyeessä soittanutta Buddy Milesia. Brooks työskenteli Murray the K:n kanssa Music in the Fifth Dimension showssa RKO Theatressa seuratessaan Wilson Pickettin soundcheckiä. Harjoitusten jälkeen hän lähestyi Milesia ja kertoi Bloomfieldin uudesta yhtyeestä. Goldberg, Bloomfield ja Brooks kehottivat Milesia jättämään Pickettin yhtyeen. Bloomfield ja Goldberg olivat tiedustelleet solistiksi ensiksi Mitch Ryderia, jonka joihinkin nauhoituksiin Bloomfield ja Goldberg olivat osallistuneet. Ryder päätti kuitenkin pysytellä edelleen yhtyeensä Detroit Wheelsin solistina. Seuraavaksi Bloomfield lähestyi niin ikään Chicagosta kotoisin ollutta Nick Gravenitesia, joka suostui solistiksi. Saksofonistiksi yhtyeeseen liittyi Peter Strazza, jonka Goldberg tunsi Chicagosta.Jazzkitaristi Larry Corryell, joka oli luonut uraansa Seattlessä yliopisto-opintojensa aikana, suositteli yhtyeeseen trumpetistiksi seattleläistä Marcus Doubedaytä. Bloomfield ja Goldberg kasasivat yhtyettä San Franciscossa Albert Grossmanin toimiessa managerina. The Electric Flagin ensimmäinen projekti oli työstää musiikki Roger Cormanin ohjaamaan elokuvaan The Trip. Alun perin Gram Parson's International Submarine Bandin olisi ollut tarkoitus työstää musiikki elokuvaan, mutta Corman ei pitänyt sitä sopivana. Näihin aikoihin The Electric Flag treenasi Parsonsin Laurel Canyonissa, Kaliforniassa sijainneessa kodissa. Ainoastaan Bloomfield vastaanotti kredittejä albumin sävellyksistä. Hän palkkasi mukaan kosketinsoittaja Paul Beaverin tuomaan laatua soundtrackille. The Tripin soundtrack on eräs ensimmäisistä albumeista, jolla hyödynnettiin Moog- syntetisaattoria. Nauhoitukset soundtrackille saatiin valmiiksi kymmenessä päivässä. Siinä, missä elokuva sai kriitikoiden taholta ristiriitaisen vastaaoton, soundtrackalbumiin suhtauduttiin myönteisesti. The Electric Flagista kirjoittamassaan biografiassa David Dann kuvaa jazzista, rockista, bluesista ja klassisista idiomeista ammentanutta albumia erääksi vuoden 1967 popmusiikin seikkailunhaluisimmista levyistä. Bloomfield loi tavanomaisesta poikkeavia ja laaja-alaisia kappaleita ja tämä kuvasi hänen tietämystään kyseisistä muodoista ja toi esiin hänen tunnusomaista pelottomuuttaan musiikillisiin kokeiluihin. Bloomfieldin The Tripin soundtrackille kirjoittamista kappaleista Flash Pam Bowta kaavailtiin mukaan myös vuonna 1969 valmistuneen elokuvan Easy Rider soundtrackille, mutta se jäi pois sekä originaalilta soundtrackiltä että sen uudelleenjulkaisuilta.
Debyyttikeikkansa nyt nimeä The Electric Flag käyttänyt yhtye soitti Montereyn popfestivaaleilla kesäkuussa 1967. Sen jälkeen yhtye konsertoi Yhdysvaltojen koillisosissa ja San Franciscon alueella työstäen samoihin aikoihin pitkäsoittoaan Columbia Recordsille. Goldberg jätti yhtyeen marraskuussa 1967 saadakseen henkilökohtaiset ongelmansa järjestykseen. Hänen paikkansa otti Milesin suosittelema ja noihin aikoihin David Clayton-Thomasin kanssa New Yorkissa soittanut Michael Fonfara, joka jätti yhtyeen kuitenkin jo samaisen vuoden joulukuusa. Fonfaran korvannut Herb Rich sai vastata sekä saksofonista että kosketinsoittimista. Alkuvuodesta 1968 saksofonistiksi vaihtui kuitenkin Milesin ystävä Stemsy Hunter. Fonfarasta tuli pian kosketinsoittaja yhtyeeseen Rhinoceros ja hän loi musiikkiuraansa uudelleen. 70-luvulla Fonfara työskenteli muusikkona, äänittäjänä ja tuottajana Lou Reedille. Kanadassa Fonfara loi musiikillista uraa yhtyeessä Downchild Blues Band ja hän jatkoi eri artistien levyjen tuottajana. Maaliskuussa 1968 ilmestynyt The Electric Flagin albumi A Long Time Comin' oli nauhoitettu heinäkuun 1967 ja seuraavan vuoden tammikuun välisenä aikana. Se oli eräs ensimmäisistä poplevyistä, joka yhdisti äänisämpläyksiä musiikkiin. Vuoden 1968 alkuun mennessä rumpali Buddy Milesista oli tullut yhtyeen musiikillinen johtohahmo. Hän oli leadvokalistina useilla aikakauden soulia edustaneilla kappaleilla ja The Electric Flagin repertuaariin kuului myös useita bluesklassikoita. Bloomfieldin originaali konsepti amerikkalaisesta musiikista oli näin ollen kaventunut selkeästi. Electric Flagin omaa tuotantoa edusti noin kymmenisen kappaletta, joista suurin osa oli vokalisti Nick Gravenitesin käsialaa. Yhtyeen omista kappaleista Miles Davis ylisti Over-Lovin' Youta Down Beat -lehden Blindfold Testissä. Kesäkuussa 1968 ainoastaan kuukausia A Long Time Comin':in julkaisun jälkeen Bloomfield jätti yhtyeen unettomuuteensa vedoten. Miles Davisin johtamana yhtye julkaisi loppuvuodesta 1968 albumin The Electric Flag:An American Music Band, mutta yhtyeen toiminnan loppuminen oli ainoastaan ajan kysymys.
Al Kooperin jätettyä Blood, Sweat and Tearsin hän inspiroitui Moby Grape-yhtyeen kanssa tekemästään jamittelulevytyksestä. Kooper päätti järjestää vastaavalla tavalla rakennetun Super Session -albumin. Sen nauhoituksiin ottivat osaa The Electric Flagin jäsenet Bloomfield, Brooks ja Goldberg. Bloomfiel jätti lopulta nauhoitukset unettomuutensa vuoksi ja hänen paikkansa otti Buffalo Springfield-yhtyeen Stephen Stills. Bloomfield ja Kooper konsertoivat myöhemmin yhdessä ja Miles perusti The Buddy Miles Expressin ja oli mukana Jimi Hendrixin Band of Gypsys-kokoonpanossa. The Buddy Miles Expressin tuotannosta kappale Down by the River oli suuri hitti. Vuonna 2008 menehtynyt Miles työskenteli myöhemmin esimerkiksi Carlos Santanan kanssa. Bloomfieldin sooloura käynnistyi vuonna 1969 ilmestyneellä albumilla It's Not Killing Me, jonka työstämiseen The Electric Flagin jäsenistöstä osallistui lisäksi trumpetisti Marcus Doubleday. Hän julkaisi sen jälkeen useita sooloalbumeita. The Electric Flagin reunion ajoittui vuoteen 1974. Tuolloin yhtye työsti albumin The Band Kept Playing. Siitä ei muodostunut menestystä kriitikoiden eikä ostavan yleisön keskuudessa ja yhtye lopetti toimintansa uudelleen keikkailtuaan useamman kuukauden ajan. Kyseiseen lineupiin kuuluivat Goldberg, Bloomfield, Miles, Gravenites ja uutena jäsenenä basisti/solisti Roger Troy. 28.-29. heinäkuuta 2007 Monterey County Fairgroundsissa muistettiin 40 vuotta aikaisemmin järjestettyä Montereyn popfestivaalia. The Electric Flag soitti mainitussa yhteydessä yhden reunion-keikan. Originaalijäsenistä mukana olivat Gravenites ja Goldberg ja lisäksi saksofonisti Stemsy Hunter, joka oli vaikuttanut The Electric Flagissa vuosina 1968-1969. Taustalla kuultiin jäsenistöä Tower of Powerista ja The Blues Projectista. Tunnin mittaisessa setissä kuultiin kappaleita A Long Time Comin' -albumilta ja lisäksi useita bluescovereita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti