perjantai 12. marraskuuta 2021

Lauantain pitkä:Neil Youngin lopullinen läpimurtoalbumi

Neil Young:After the Gold Rush

19. syyskuuta 1970 Reprise Recordsin julkaisemana ilmestynyt After the Gold Rush on Neil Youngin kolmas studioalbumi ja samalla yksi nistä useista arvostetuista pitkäsoitoista, joita folkrockkollektiivi Crosby, Stills, Nash and Youngin jäsenet julkaisivat vuonna 1970 listakärkeen nousseen yhteisen albuminsa Deja Vu lisäksi. After the Gold Rushin kappalemateriaali koostuu suurimmaksi osaksi folkista ja countrysta, mutta mukana on myös loppuunsa todellista kitaratulitusta säästävä rockkappale Southern Man. After the Gold Rushin kappaleet olivat omineet inspiraatiota Dean Stockwellin ja Herb Bermannin samannimisestä elokuvakäsikirjoituksesta, joka ei kuitenkaan konkretisoitunut. After the Gold Rush saavutti Billboardin albumilistalla parhaimmillaan kahdeksannen sijan. Pitkäsoitolta poimitut singlet Only Love Can Break Your Heart ja When You Dance I Can Really Love nousivat Billboardin singlelistalla sijoille 33. ja 93. Ilmestymisaikanaan After the Gold Rush saavutti ristiriitaisia arvioita, mutta sittemmin albumi on menestynyt mainiosti erilaisissa kaikkien aikojen paras levy -tyyppisissä äänestyksissä. After the Gold Rushin nauhoitukset käynnistyivät Youngin taustayhtyeen Crazy Horsen kanssa Sunset Sound -studioilla talvella 1970. Samoihin aikoihin ajoittui myös lyhyt kiertue, johon sisältyi muun muassa hyvän vastaanoton saavuttanut esiintyminen Steve Millerin ja Miles Davisin kanssa Fillmore Eastissa. Vaikka rytmikitaristi Danny Whitten oli jo huonossa kunnossa, Sunset Sound -studioilla tehdyistä nauhoituksista After the Gold Rush -pitkäsoitolle päätyivät I Believe in You ja Oh Lonesome Me. Suurin osa nauhoituksista tapahtui samaisen vuoden keväällä Youngin Topanga Canyonissa sijainneen kodin kellaristudiossa ja niihin ottivat osaa Crosby, Stills, Nash and Youngin basisti Greg Reeves, Crazy Horsen rumpali Ralph Molina ja pianistina oli Washington D.C:stä kotoisin olleen yhtyeen Grinin 18-vuotias musiikillinen ihmelapsi Nils Lofgren. Myöhemmin Lofgren saavutti menestystä oman yhtyeensä kanssa, soolourallaan ja lisäksi hänellä oli 25-vuotinen ura Bruce Springsteenin E-Street Bandin jäsenenä. Crazy Horsen jäsenten ja Reevesin lisäksi After the Gold Rushin kappaleista Only Love Can Break Your Heartilla kuultiin taustavokalistina Stephen Stillsiä.  Luettuaan Stockwellin ja Bermannin käsikirjoituksen lopulta valmistumattomaksi jääneeseen elokuvaan After the Gold Rush Young tiedusteli ensin mainitulta lupaa tuottaa elokuvan soundtrack. Youngin erityisesti mainittua elokuvaa varten kirjoittamiin kappaleisiin lukeutuivat After the Gold Rushin nimiraita sekä Cripple Creek Ferry. After the Gold Rushista tuoreeltaan laadituista arvioista erityisen myönteinen oli Robert Christgaun Village Voiceen kirjoittama. Jo vuonna 1975 Rolling Stone nimesi After the Gold Rushin mestariteokseksi. Sittemmin albumi on saavuttanut Youngin levytysuralla klassikon aseman. After the Gold Rushin menestys erilaisissa kaikkien aikojen paras levy-tyyppisissä äänestyksissä on ollut mainio. Vuonna 1998 musiikkilehti Q:n lukijat äänestivät albumin kaikkien aikojen 89:ksi parhaaksi. Rolling Stonen vuonna 2003 laatimalla kaikkien aikojen parhaiden albumien listalla After the Gold Rushin sijoitus oli 71 ja vuoden 2012 päivitetyllä listalla ainoastaan kolmea sijaa alempana. Bob Mersereausin vuonna 2007 ilmestyneessä teoksessa The Top 100 Canadian Albums After the Gold Rush sijoittui kolmanneksi. Vuonna 2003 New Musical Express nimesi After the Gold Rushin kaikkien aikojen 80:ksi parhaaksi albumiksi. Pitkäsoitto pääsi myös mukaan teokseen 1001 Albums You Must Hear Before You Die. Colin Larkinin teoksen All Time Top 1000 Albums vuonna 2000 ilmestyneessä kolmannessa painoksessa After the Gold Rush saavutti sijan 62.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti