perjantai 5. marraskuuta 2021

Lauantain pitkä:Kotimaisen rockin ikonin elämäkerta

 Katja Kettu:Ismo Alanko

Katja Ketun käsialaa oleva ja todella runsaaseen haastattelumateriaalin pohjautuva Ismo Alangon biografia on odotettu teos, joka vastaa suurimmaksi osaksi siihen kohdistettuihin odotuksiin. Teos käsittelee kiinnostavasti ja ansiokkaasti Alangon lapsuus- ja varhaisnuoruus-ajat. Esimerkiksi selloa soittaneen nuoren Ismon musiikillisiin selälleen lennättäjiin lukeutuivat rockin saralla muun muassa Alice Cooper, David Bowie, Deep Purple ja Jethro Tull sekä kotimaisista tekijöistä toki Hurriganes ja myös Juice Leskisen varhaistuotanto. Pelle Miljoona &N.U.S.:in konsertti Karjalantalolla keväällä 1978 oli Ismolle valaiseva ja melko pitkälti sen ansiosta hän kaivoi vanhat biisinsä esiin pöytälaatikosta. Jo ennen Hassisen Konetta Alanko teki musiikillista yhteistyötä kitaristi Reijo Heiskasen ja lyömäsoitintaiteilija Hannu "Poke" Porkan kanssa. Jälkimmäinen oli mukana progressiivista rockia edustaneessa ja Rockin SM-kilpailuissa suhteellisen hyvin menestyneessä Sight-yhtyeessä. Palattuaan töistä Ruotsista Alangon muusikkokumppaneiksi valikoituivat Joensuun parhaat soittajat, eli kitaristi Heiskanen, sekä rytmiryhmäksi Kinnusen veljekset Harri (rummut) sekä Jussi (basso, taustalaulu). Alkusyksystä 1980 ilmestynyt ja Eppu Normaalin Mikko "Pantse" Syrjän tuottama Hassisen Koneen esikoisalbumi Täältä tullaan Venäjä muodostui ansaitusti menestyksekkääksi. Sen kappaleista suosituimmaksi muodostui Rappiolla, mutta albumi sisältää myös useita muita kiistattomia klassikkobiisejä, kuten Kulkurin iltakalja, Reippaina käymme rekkain alle, Syöksylaskijoita kaikki tyynni sekä Viimeinen rock ennen aivokuolemaa. Ketun teoksessa Alangon levytystuotannon kappaleiden taustoitukset tarjoavat liki pitäen kirjan laadukkainta antia, mutta Täältä tullaan Venäjä-albumin tapauksessa kaksi viimeistä kappaletta, eli Syytön ja Viimeinen rock...jäävät jostakin syystä käsittelemättä. Keväällä 1981 ilmestynyt Hassisen Koneen toinen pitkäsoitto, edeltäjänsä tavoin Pantse Syrjän tuottama Rumat sävelet oli suuri arvostelu- ja myös myyntimenestys. Useat albumin teksteistä heijastivat Alangon ahdistusta ja tähteyden tuomia paineita. Musiikillisesti Rumat sävelet on edeltäjäänsä monipuolisempi albumi ja sen klassikkokappaleista mainittakoon pikaisesti Oikeus on voittanut taas, myös singleformaatissa ilmestynyt Jurot nuorisojulkkikset sekä Heiskasen upealla kitarasoololla kruunattu Tällä tiellä. Syksyllä 1981 Heiskanen jätti Hassisen Koneen. Hänen paikkansa otti Jukka Orma ja lisäksi Hassisen Koneen kokoonpanoa täydenettiin lyömäsoittaja Porkalla, Juice Leskisen eri kokoonpanoista tutuksi tulleella kosketinsoittaja Eero "Safka" Pekkosella ja saksofonisti Antti Sepolla. Kyseinen lineup levytti alkuvuodesta 1982 Hassisen Koneen viimeiseksi jääneen albumin Harsoinen teräs, jonka hittikappaleisiin lukeutuvat Levottomat jalat ja Julkinen eläin. Hassisen Kone lopetti toimintansa loppukesästä 1982. Psykoottista raivoa ensi alkuun edustaneen Sielun Veljet-yhtyeen muodostivat Alangon lisäksi kitaristi Orma, aikaisemmin Dave Lindholmin kanssa Rock N' Roll Bandissa, Pen Lee & Co:ssa sekä Pen Leessä soittanut rumpali Affe Forsman sekä basisti Jouko Hohko. Sielun Veljien dopingin käyttö paljastuu teoksessa voimakkaaksi, mutta etenkin albumitrilogia, jonka muodostavat L' mourha (1985), Kuka teki huorin (1986) sekä Suomi- Finland (1988) lukeutuu kotimaisen rockin merkkiteoksiin. Singleformaatissa keväällä 1987 ilmestyi Sielun Veljien tuotannon kenties kirkkain yksittäinen klassikkokappale Rakkaudesta. Ismon sooloura käynnistyi komeasti vuonna 1990 muun muassa klassikkotasoisen nimikappaleen sisältävällä albumilla Kun Suomi putos puusta. Alangon 90-luvun muihin merkkiteoksiin lukeutuvat etenkin vuosikymmenen puolivälissä ilmestynyt Taiteilijaelämää -albumi sekä vuonna 1998 julkaistu ja Ismo Alanko Säätiön kanssa työstetty, Suomen virallisen albumilistan kärkeen kohonnut pitkäsoitto Pulu. 2000-luvun alkupuolella julkaistuista Säätiö-albumeista vuonna 2002 ilmestynyt ja runsaasti jousia hyödyntänyt Hallanvaara oli varsin kunnianhimoinen pitkäsoitto kahta vuotta myöhemmin ilmestyneen albumin Minä ja pojat edustaessa onnistuneesti selkeästi rockorientoituneempaa ilmaisua. Alangon toistaiseksi tuorein albumi, vuonna 2019 ilmestynyt Minä halusin olla kuin Beethoven on osoittautunut erääksi hänen laadukkaimmista soolotöistään. Katja Ketun suururakan parasta antia tarjoavat ansiokkaat biisitaustoitukset. Yksityiselämäänsä Alanko ei Ketun teoksessa  ole juurikaan avannut ja ratkaisu osoittautuu toimivaksi. Ismo Alanko-biografia on suomalaisen rockin saralla todella kaivattu ja tarpeellinen teos.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti