Maanantain mainio:Eräs Joni Mitchellin keskeisimmistä albumeista

Joni Mitchell:Hissing of Summer Lawns

Marraskuussa 1975 ilmestynyt Hissing of Summer Lawns on kanadalaisen laulaja/lauluntekijän Joni Mitchellin seitsemäs studioalbumi. Sen avauskappaleessa In France They Kiss on Main Street kuvataan ikääntymistä pikkukaupungissa  50-luvun rockin syntymäaikoihin. Kappale julkaistiin myös singleformaatissa ja se saavutti Billboardin listalla sijan 66. The Jungle Line hyödyntää afrikkalaisella pellolla taltioitua burundilaisten rumpalien soitoa, johon kitara, Moog-syntetisaattori ja lauluosuudet on dubattu. Kappaleen teksti tekee kunniaa ranskalaiselle taiteilijalle Henri Rousseaulle. Mitchellin töihin liittyvät yksityiskohdat yhdistyvät moderniin kaupunkielämään, musiikkiteollisuuteen ja kiellettyjen nautintoaineiden sävyttämään alakulttuuriin. Edith and the Kingpin tekee musiikillisesti paluun jazziin ja tekstinsä osalta kyseessä on gangsteritarina. Don't Interrupt the Sorrow on akustinen kitaravetoinen balladi, jonka tajunnanvirtaa muistuttavassa tekstissä nainen nousee miesvaltaa vastaan todistaakseen olemassaolonsa yksilönä. Shades of Scarlet Conquering on orkestraatiota hyödyntävä kappale nykyaikaisesta etelävaltiolaisesta kaunottaresta, joka perustaa elämänsä ja omakuvansa stereotypioihin Gone with the Wind -elokuvan Scarlet O' Harasta. Albumin kakkospuolen avaa sen nimikappale Hissing of Summer Lawns, joka kertoo naisesta, joka valitsee avioliiton sen epäoikeudenmukaisuudesta huolimatta. The Boho Dance kommentoi ihmisiä, joiden mielestä taiteilijat pettävät taiteellisen rehellisyytensä menestyksen kustannuksella ja heijastaa Tom Wolfen vuonna 1975 ilmestynyttä, taidekritiikkiä käsittelevää kirjaa The Painted World. Harry's House/Centerpiece käsittelee hajoavaa avioliittoa esimerkkinä modernin elämän yksinäisyydestä. Centerpiece on Harry Edisonin ja Jon Hendricksin jazzstandardi. Sweet Bird edustaa paluuta Mitchellin laulaja/lauluntekijä-tyyliin ja sen tekstissä ilmaistaan kauneuden katoavuudesta iän myötä. Kyseessä saattaa myös olla viittaus Tennessee Williamsin vuonna 1959 ilmestyneeseen näytelmään Sweet Bird of Youth. Albumin päätöskappaleessa Shadows and Light Mitchellin lauluosuuksissa hyödynnetään runsaasti päällekkäisäänityksiä. The Jungle Linen afrikkalaisteema on mukana myös albumin kannessa, jossa tummaihoiset kantavat käärmettä. Molemmat on heijastettu Beverly Hillsin alakaupunkiin ja albumin takakannessa Mitchellin kotitalo on merkitty sinisellä ja albumin brittipainoksessa vihreällä. Vaikka Hissing of the Summer Lawns saavutti ilmestyessään ristiriitaiset arviot, albumin arvo on kohonnut myöhemmin. Musiikkikirjoittaja Howard Jones on nimennyt kyseisen pitkäsoiton Joni  Mitchellin mestariteokseksi. Pitkän matkan Mitchell-diggariksi tunnustautunut Prince ylisti Hissing of the Summer Lawnsia haastatteluissa ja albumi pääsi myös mukaan Robert Dimeryn teokseen 1001 Albums You Must Hear Before You Die.