Tiistain tukeva:Eräs naisrockin keskeisimmistä hahmoista

30. lokakuuta 1939 syntynyt Grace Barnett Slick on amerikkalainen laulaja/lauluntekijä, muusikko ja taiteilija, joka tunnetaan laajalti rockin historiassa roolistaan San Franciscon 1960-luvun puolivälissä versoneesta psykedeelisestä musiikkiskenestä. Hänen uransa kattoi ainakin osittain neljä vuosikymmentä ja keskeisimmän työnsä hän teki yhtyeissä Jefferson Airplane, Jefferson Starship ja Starship. Yhtyeessä Great Society uransa aloittanut Slick on työstänyt myös sooloalbumeita. Highland Parkissa, Illinoisissa syntyneen Grace Barnett Wingin isä oli norjalais-ruotsalaista sukujuurta. Wingin vanhemmat tapasivat opiskellessaan Washingtonin yliopistossa ja myöhemmin he menivät naimisiin. Isä työskenteli Weeden and Companyn pankkitoiminnan sijoitussektorilla ja varhaislapsuudessaan Slick asui Chicagon alueella, Los Angelesissa ja San Franciscossa ennen kuin perhe asettui asumaan Palo Altoon, Kaliforniaan 1950-luvun alkupuolella. Palo Alton Senior High Schoolista Wing siirtyi Castilleja High Schoolin yksityiseen tyttökouluun Palo Altossa. Sieltä valmistuttuaan hän vaikutti New Yorkin Finch Collegessa vuosina 1957–58 ja Miamin yliopistossa vuosina 1958–59. 26. elokuuta 1961 Slick meni naimisiin elokuvantekijäksi pyrkineen Gerald ”Jerry” Slickin kanssa. Parin muutettua pois San Franciscosta Grace Slick työskenteli mallina kolmen vuoden ajan. Hän alkoi myös säveltää musiikkia muun muassa Jerry Slickin käsialaa olleeseen lyhytelokuvaan. Elokuussa 1965 Slick luki San Francisco Chroniclesta artikkelin tuoreeltaan perustetusta yhtyeestä nimeltä Jefferson Airplane. Hän harkitsi uraa musiikin parissa ainoastaan puolivillaisesti ennen kuin todensi Jefferson Airplanen livekeikan Matrixissa. Kitarasta ja vokalisoinnista vastannut Grace perusti rumpali Jerry Slickin, tämän soolokitarasta huolehtineen veljen Darby Slickin ja basisti David Minerin kanssa yhtyeen The Great Society.

Se otti nimensä sosiaalisen reformaatio-ohjelman samannimisestä näytelmästä. Lokakuun puolivälissä 1965 yhtye soitti debyyttikeikkansa Coffee Galleryssa ja pian sen jälkeen Slick sävelsi psykedeelistä rockia edustaneen kappaleen White Rabbit. Se sisälsi myöhäisempää levytysversiotaan nopeamman tempon ja livetulkintana kappaleesta muodostui suosikki yhtyeen diggareiden keskuudessa. Vaikka Grace Slick vaikutti osaltaan keskeisesti yhtyeen originaaliin tuotantoon, Darby Slick oli Great Societyn jäsenistä se, jonka kehotuksesta yhtye muutti tyyliään raga-vaikutteiseksi psykedeeliseksi yhtyeeksi. Vuoden 1965 loppuun mennessä Great Societysta oli tullut suosittu yhtye Bay Arean alueella. Kyseisen vuoden lokakuun ja joulukuun välillä yhtye nauhoitti Golden studioilla useita kappaleita Sylvester Stewartin ohjauksessa. Kyseisten demoäänitysten joukosta Autumn Records julkaisi singleformaatissa Darby Slickin käsialaa olleen kappaleen Somene to Love. Sillä Grace Slick vastasi vokalisoinnista, kitarasta, pianosta ja nokkahuilusta. Kyseisen vuoden syksyllä Jefferson Airplanen originaalisolisti Signe Toly Anderson jätti yhtyeen kasvattaakseen lapsensa. Jack Casady pyysi Gracea liittymään yhtyeeseen ja tämä vastasi myönteisesti Jefferson Airplanen professionaalin luonteen ansiosta. The Great Societyn ohjelmistosta Slick toi mukanaan kappaleet Somebody to Love ja White Rabbit, jotka molemmat ovat päässeet Rolling Stonen 500 kaikkien aikojen parhaan kappaleen listalle. Great Societyn versiot poikkesivat melko runsaasti Jefferson Airplanen levytyksistä; originaalissa White Rabbitissa kuultiin Slickin oboesoolo. Gracen tultua mukaan Jefferson Airplane alkoi levyttää uutta musiikkia siirtyen samalla folkrockista kohti psykedeelisempää ilmaisua. Vuoteen 1967 mennessä pitkäsoitto Surrealistic Pillow ja molemmat siltä poimitut singlet osoittautuivat suuriksi menestyksiksi ja Jefferson Airplanesta muodostui eräs maan suosituimmista yhtyeistä. 

Slick ansaitsi asemansa eräänä aikakautensa huomattavimmista naisrockmuusikoista. Muista keskeisistä Slickin Jefferson Airplanen kanssa levyttämistä kappaleista mainittakoon pikaisesti Greasy Heart, Rejoyce ja Lather. Vuonna 1968 Slick esitti kappaleen Crown of Creation Smothers Brothers Comedy Hourissa mustassa meikissä ja seuraavana vuonna Jefferson Aiplanen esittäessä We Can Be Togetherin The Dick Cavett Showssa Slick oli ensimmäinen henkilö, joka manitsi sanan motherfucker suorassa televisiolähetyksessä. Jefferson Airplanen lopetettua toimintansa Slick perusti Jefferson Starshipin ja julkaisi myös sooloalbumiensa sarjan. Sen käynnisti vuonna 1973 Manhole, ja jatkoa seurasi pitkäsoittojen Dreams, Software ja Welcome to the Wrecking Ball myötä. Manholen työstämiseen osallistunut Pete Sears liittyi myös Jefferson Starshipin originaalikokoonpanoon vuonna 1974. Sears ja Slick kirjoittivat yhdessä useita Jefferson Starshipin varhaistuotannon keskeisiä kappaleita, kuten Hyperdrive ja Play on Love. Don Frangipanen tuottama Dreams on Slickin sooloalbumeista henkilökohtaisin ja se oli ehdokkaana Grammyn vastaanottajaksi. Kyseisen albumin kappaleista Do It the Hard Way on erinomainen esimerkki Slickin tuonaikaisesta musiikista. 1980-luvulla, jolloin Slick oli ainoa Jefferson Airplanessa vaikuttanut Starshipin jäsen, yhtye saavutti kolme listakärkeen noussutta singleä kappaleilla We Built This City, Sarah ja Nothing’s Gonna Stop Us Now. Slick jätti yhtyeen vuonna 1988 pian pitkäsoiton No Protection julkaisemisen jälkeen. Seuraavana vuonna Slick ja muut Jefferson Airplanen jäsenet tekivät yhtyeen nimeä kantaneen reunionalbumin ja menestyksekkään kiertueen. Niiden jälkeen Slick jätti musiikkibineksen. Hän oli silti myöhemmin mukana muutamassa Paul Kantnerin luotsaaman Jefferson Starshipin Los Angelesissa soittamassa konsertissa. Musiikin jätettyään Slickin intressit ovat kohdistuneet maalaamiseen ja piirtämiseen. Slick on yksi ensimmäisistä naispuolisista rocktähdistä ja Janis Joplinin tavoin keskeinen hahmo rockmusiikin kehityksessä 1960-luvun loppupuolella. Hänen ainutlaatuinen laulutyylinsä ja erottuva lavaesiintymisensä ovat olleet inspiraation lähteinä esimerkiksi Patti Smithille ja Stevie Nicksille. Slickistä muodostui vanhin Billboardin listakärkeen singleykkösen saanut naisartisti. Starshipin We Built This City nousi kärkeen Slickin täytettyä 46 vuotta. Edellinen ennätys oli ollut 44-vuotiaalla Tina Turnerilla vuonna 1984 kappaleella What’s Love Got to Do With It. Vuonna 1987 Slick rikkoi oman ennätyksensä Starshipin Nothing’s Gonna Stop Us Nown noustua kärkeen. Slickin ennätys oli voimassa 12 vuotta, mutta vuonna 1999 53-vuotias Cher sai listaykkösen kappaleella Believe. Rock and Roll Hall of Fameen Slick pääsi vuonna 1996 Jefferson Airplanen jäsenenä. Vuonna 1993 hän kertoi Stephen Kingin näytelmän You Know They Got a Hell of a Band Kingin audiokirjaan Nightmares & Dreamscapes. Vuonna 1999 Slick saavutti sijan 20. VH1:n sadan tärkeimmän naisrockarin listalla.