Heartin esiasteena voi pitää jo vuonna 1967 perustettua,
kitaristi Roger Fisherin johtamaa yhtyettä The Army. Kolme vuotta myöhemmin
yhtyeen nimeksi vaihtui White Heart Arthur C Clarken Tales from White
Hart-teoksen mukaan. Nimi lyhennettiin kuitenkin nopeasti muotoon Heart. Ann
Wilson liittyi yhtyeeseen vuonna 1972, jolloin yhtyeen nimeksi vaihtui Hocus
Pocus. Heart syntyi virallisesti vuonna 1974 Roger Fisherin veljen, Miken,
jonka instrumentti oli myös kitara, sekä Nancy Wilsonin liityttyä mukaan
yhtyeeseen. Heart keikkaili ahkerasti tuonhetkisen kotikaupunkinsa Vancouverin
ympäristössä ja nauhoitti demon tuottaja Mike Flickerin ja
sessiokitaristi/kosketinsoittaja Howard Leesen kanssa. Jälkimmäisestä tuli pian
Heartin täysivaltainen jäsen. Yhtye levytti vuonna 1976 julkaistun
esikoisalbuminsa Dreamboat Annie Vancouverissa Mushroom Studioilla. Muutamassa
viikossa se myi kotikonnuillaan 300 000 kappaletta. Pitkäsoitto
julkaistiin myös Yhdysvalloissa ja kahden singlehitin, Crazy on Youn ja Magic
Manin, joista jälkimmäisestä muodostui top ten-hitti, siivittämänä albumi nousi
Billboardin listalla sijalle 7 ja myi yli miljoona kappaletta. Heart solmi
uuden levytyssopimuksen CBS:n alamerkin Portrait Recordsin kanssa. Vanha levy-yhtiö
Mushroom julkaisi ilman yhtyeen lupaa ainoastaan osittain valmiin pitkäsoiton
Magazine alkuvuodesta 1977. Seattlelainen tuomioistuin pakotti Mushroomin
julkaisemaan albumin uudestaan remiksattuna ja uusilla lauluosuuksilla. Uusi
versio albumista ilmestyi vuonna 1978. Se nousi Billboardin listalla sijalle 17
ja singlelohkaisu Heatless saavutti sekin 24. sijan.
Portraitin julkaisemasta varsinaisesta Heartin
kakkosalbumista Little Queen muodostui yhtyeen toinen miljoonamenestys. Ann ja
Nancy Wilson olivat Rolling Stonen kannessa heinäkuussa 1977. Neljäs heinäkuuta
1978 Heart esiintyi ensimmäisessä Texas Jamissa yli 100 000 ihmisille.
Festivaalin muista esiintyjistä mainittakoon Aerosmith, Van Halen, Ted Nugent,
Atlanta Rhythm Section ja Frank Marino. Samaisen vuoden lopussa ilmestynyt
pitkäsoitto Dog & Butterfly myi aina tuplaplatinaa ja nousi Billboardin
listalle 17:ksi. Singleinä julkaistut nimikappale sekä Straight On olivat top
30-hittejä. Seuraavana vuonna Fisherin veljekset erosivat yhtyeestä.
Kitaraosastosta vastasivat täst edes Nancy Wilson ja Howard Leese ja
kappaleiden työstämiseen osallistui myös pitkäaikainen ystävä Sue Ennis. Vuonna
1980 Heart julkaisi Billboardin listalla viidenneksi kivunneen pitkäsoiton Bebe
Le Strange. Sen singlelohkaisu Even It Up nousi top 40:ään. Albumin julkaisua
seurasi kattava kiertue. Cover vanhasta soulpalasta Tell It Like It Is nousi
singlenä aina kahdeksanneksi, mutta itse pitkäsoitto myi ainoastaan
kultalevyksi. Samaisen vuoden marraskuussa ilmestyi tupla-albumi Greatest
Hits/Live. Suurimpien hittien lisäksi mukana oli pari uutta kappaletta sekä
kuusi livebiisiä, näiden joukossa coverit Unchained Melodysta, Zeppelinin Rock
N’ Rollista sekä Beatlesin I’m Downista. Kokoelma nousi Billboardin listalla
sijalle 12. Heartin seuraavat pitkäsoitot vuoden 1982 Private Audition ja
seuraavana vuonna ilmestynyt Passionworks eivät olleet edeltäjiensä veroisia
menestyksiä. Niiden vastapainoksi single How Can I Refuse nousi aina
listakärkeen Billboardin Mainstream Rock-listalla. Vuonna 1984 Ann Wilson
levytti dueton Almost Paradise hardrockyhtye Loverboyn Mike Renon kanssa. Se
julkaistiin Footloose-elokuvan soundtrackillä ja nousi Billboardin poplistalla
aina seitsemänneksi. Kyseinen voimaballadi saikin näyttää Heartille uutta
musiikillista suuntaa, josta oli muodostuva varsin menestyksekäs.
Heart vaihtoi levy-yhtiötä Capitolille ja julkaisi vuonna 1985
nimeään kantavan pitkäsoiton. Akustiset ja folkelementit saivat väistyä
stadionrockelementtien tieltä. Albumista muodostui suurmenestys. Se nousi
Billboardin listakärkeen ja myi viisi miljoonaa kappaletta. Pitkäsoitolta
lohkottiin neljä top teniin noussutta singleä:What About Love, Never, Nothing
at All sekä listakärkeen noussut These Dreams. Kahta vuotta myöhemmin
ilmestynyt Bad Animals jatkoi musiikillisesti ja menestyksensä osalta
edeltäjänsä vanavedessä. Mahtiballadi Alone nousi listakärkeen ja muita hittejä
edustivat top teniin noussut Who Will You Run to sekä vain hitusen sen
ulkopuolelle jäänyt There’s The girl. Pitkäsoitosta muodostui Heartin
ensimmäinen top teniin noussut albumi Englannissa, missä se nousi sijalle 7.
Vuonna 1990 ilmestynyt Brigade oli sekin vielä suurmenestys. Sen singlepoiminnoista Stranded ja I Didn’t
Want to Need You olivat top 25-hittejä ja All I Wanna Do Is Make Love to You
nousi aina listakakkoseksi. Kolme muuta kappaletta, eli Secret, Wild
Child ja Tall Dark Handsome Stranger muodostuivat hiteiksi Billboardin Mainstream
Rock –listalla. Erityisen menestyksekkääksi albumi muodostui Britanniassa,
missä se nousi listakolmoseksi. Vuoden 1990 kiertuetta seurasi seuraavan vuoden
syksynä ilmestynyt Heartin ensimmäinen täyspitkä livealbumi Rock This House
Live! Sen kappalevalinnat painottuivat Brigadeen vanhojen suosikkien sijaan.
Sue Ennisin ja Frank Coxin kanssa Wilsonin sisarukset kasasivat akustisen
yhtyeen The Lovemongers. Loppuvuodesta 1992 ilmestyi ep, joka sisälsi muun
muassa näkemykset Zeppelinin Battle of Evermoresta ja varhaisesta Heart-klassikosta
Crazy on You.
Heartin seuraava pitkäsoitto oli vuonna 1993 ilmestynyt Desire
Walks On. Billboardin listalla se sijoittui sijalle 48. ja singlepoiminta Will
You Be There (In the Morning) pääsi top 40:ään. Vuoden 1995 The Road Home
sisälsi akustisia näkemyksiä Heartin varhaisemmista helmistä ja sen tuottajana
oli Zeppelinin John Paul Jones. Kahta vuotta myöhemmin Lovemongers julkaisi
täyspitkän albumin Whirlygig sekä omaa tuotantoaan edustaneen joululevyn Here
is Christmas seuraavana vuonna. Albumi julkaistiin uudestaan Heartin albumina
nimellä Heart Presents Lovemongers’ Christmas. Vuonna 1998 Heart oli myös
mukana VH 1:n dokumenttisarjassa Behind the Music. Heartin osalta Greatest Hits
merkitsi kaksiosaista settiä, jonka ensimmäinen osa keskittyi vanhoihin
klassikoihin ja jälkimmäinen tuoreempiin menestyskappaleisiin. Vuonna 2004 oli
vuorossa ensimmäinen uutta tuotantoa sisältänyt Heartin pitkäsoitto 11:een
vuoteen. Jupiter’s Darling tarjosi sekä kaikuja vanhasta hardrocktaustasta,
että tyylitajuisia popahtavampia elementtejä. Albumin keskeiseen tuotantoon
lukeutuvat erityisesti raidat The Perfect Goodbye, Oldest Story in the World ja
Lost Angel. Syyskuussa 2007 ilmestyi Ann Wilsonin debyyttisoolo Hope &
Glory. Sen vierailijoihin lukeutuivat Nancy Wilsonin lisäksi muun muassa Alison
Krauss ja k d Lang. 2010 oli vuorossa seuraava Heartin pitkäsoitto Red Velvet
Car. Se nousi Billboardin listalla kymmenenneksi ollen samalla yhtyeen
ensimmäinen top ten-albumi kahteenkymmeneen vuoteen. Singleinä julkaistiin
folkahtavampi Hey You sekä rockrypistys WTF. Vuoden 2011 alussa alkoi pitkästä
aikaa Kanadan- kiertue, jota seurasi kesällä yhteiskiertue Def Leppardin kanssa.
18. syyskuuta 2012 Wilsonin sisarukset julkaisivat Charles R Crossin kanssa
kirjoitetun elämäkertansa Kicking and Dreaming:Story of Heart, Soul and Rock n’
Roll. Heartin 14. studioalbumi Fanatic ilmestyi samaisen vuoden lokakuussa.
Tyylillisesti se teki kunniaa Heartin vanhoille melodisille hardrockjuurille
nousten top 25:een. Kappaleista Dear Old
America ja Million Miles muodostui hittejä classic rock-asemilla. 26. joulukuuta
Wilsonin sisarukset coveroivat Jason Bonhamin kanssa CBS:n televisioimassa
Kennedy Center Honorsissa orkesterin ja kahden kuoron kanssa Zeppelinin
kuuluisimman klassikon Stairway to Heaven. Tapahtuma kunnioittaa artisteja
heidän pitkäaikaisesta vaikutuksestaan amerikkalaiseen kulttuuriin. Yleisön
joukossa olivat Jimmy Page, John Paul Jones sekä Robert Plant. Viimeksi
mainittu liikuttui kyyneliin erinomaisesta versiosta.
Heartin juuri alkavan Amerikan-kiertueen erikoisvieraana seitsemässä konsertissa esiintyy Joan Jett & The Blackhearts. 18. huhtikuuta 2013 Heart tuli valituksi Rock and Roll Hall of Fameen ja yhtyeen originaali kokoonpano esiintyi ensi kertaa 34 vuoteen esittäen kappaleen Crazy on You. Kahdeksas heinäkuuta 2016 Heart julkaisi uuden albuminsa Beautiful Broken, jonka nimikappaleessa toisena solistina Ann Wilsonin lisäksi oli Metallican James Hetfield. Pitkäsoitto saavutti yhdeksännen sijan Billboardin rockalbumilistalla ja oli poplistalla 30. Albumin julkaisua seurasi Yhdysvalloissa 30 konsertista koostunut kiertue Rock Hall Three for All, jonka lämmittelijöinä esiintyivät Joan Jett ja Cheap Trick. Kiertueen loputtua lokakuussa Wilsonin sisarukset keskittyivät sivuprojektiyhtyeisiinsä. Helmikuussa 2019 Heartin tauko oli päättynyt. Maaliskuussa Wilsonin sisarukset esiintyivät ensi kertaa yhdessä tauon jälkeen Love Rock NYC-hyväntekeväisyyskonsertissa. Love Alive-kiertue alkoi kesällä ja jatkui lokakuuhun 2019. Willsonin sisarusten lisäksi Heartin kokoonpano koostui Nancyn kiertuebändin jäsenistöstä. Vuonna 2022 Nancy Wilson muodosti Heartista oman versionsa nimeltä Ann Wilson's Heart. Hän konsertoi mainitulla nimellä ohjelmiston koostuessa ensisijaisesti Heartin tuotannosta. Vuonna 2023 Heart soitti Seattlessa uuden vuoden aattona ensimmäisen konserttinsa neljään vuoteen. Taustamuusikkoina olivat Ann Wilsonin yhtyeen Tripsitterin jäsenet. Tammikuun lopussa 2024 Heart ilmoitti tekevänsä Royal Flush World Tourin kakkosbändinä soittavan Cheap Trickin kanssa. 25. kesäkuuta 2024 yhtye soittaa ensimmäisen konserttinsa Suomessa Helsingin jäähallissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti