Blind Faith oli englantilainen bluesrockyhtye, jonka muodostivat Eric Clapton, Stevie Winwood, Ginger Baker ja Rick Gretch. Kyseessä oli eräs ensimmäisistä niin kutsutuista superyhtyeistä; joidenkin mielestä Blind Faith oli jopa lajinsa ensimmäinen. Yhtye julkaisi ainoaksi jääneen pitkäsoittonsa elokuussa 1969. Tyylillisesti yhtyeen voinee todeta muistuttavan Claptonin ja Bakerin sekä Winwoodin varhaisempia yhtyeitä, eli Creamiä ja Trafficia. Musiikissaan se yhdisti ensisijaisesti bluesia ja rockia. Blind Faithin esiaste muodostui kesäkuussa 1968. Cream oli hajonnut ensisijaisesti Jack Brucen ja Ginger Bakerin välisiin erimielisyyksiin. Eric Clapton oli kyllästynyt Creamin edustamaan suhteellisen suoraan bluestyyliin ja Winwood haki tahollaan vaikutteita jazzista Spencer Davis Groupin jälkeen perustamassaan Trafficissa. Traffic hajosi väliaikaisesti ja Winwood alkoi jammailla ystävänsä Claptonin kanssa tämän kellarissa Surreyssa, Englannnissa. Kaksikko oli aikaisemmin tehnyt musiikillista yhteistyötä Powerhouse-nimisessä projektissa. Clapton oli tyytyväinen jamisessioihin, mutta epäileväinen uuden vakavan yhtyeen muodostumisesta. Vuonna 1969 Ginger Baker tarjoutui rumpaliksi ja uusi yhtye oli lähes lopullisessa muodossaan. Clapton tosin aluksi kyseenalaisti Bakerin mukana olon uudessa yhtyeessä. Clapton oli nimittäin luvannut Jack Brucelle, että mikäli he vielä työskentelisivät toistensa kanssa, yhteissoitto koskisi kaikkia kolmea, eli Claptonia, Brucea ja Bakeria. Sitä paitsi Clapton ei kaivannut Creamin reunionia vain yhdeksän kuukauden tauon jälkeen ja hän vastusti sellaista supertähtiasemaa, jonka oli Creamissa soittaessaan saavuttanut. Winwood puolusti Bakerin osallisuutta uudessa yhtyeessä, sillä hän vahvisti trion muusikkoutta ja lisäksi Bakerin veroista rumpalia oli vaikea löytää. Näin ollen Bakerista tuli uuden yhtyeen täysivaltainen jäsen niin levytysten kuin esiintymisten osalta. Toukokuussa 1969 yhtyeen kokoonpanon täydensi aikaisemmin yhtyeessä Family mukana ollut basisti Rick Grech.
Andy Johns äänitti suurimman osan Blind Faithin pitkäsoiton pohjaraidoista Morgan studioilla. Alan O' Duffy viimeisteli ja miksasi albumin Olympic studioilla. Tuottaja Jimmy Millerin osuus oli myös keskeinen. Myös Blind Faithille tunnusomaisia olivat jamit, jotka kestivät yli viisi minuuttia ja ylittivät kaupallisen standardin. O Duffylla oli keskeinen osansa paitsi Blind Faithin, myös Trafficin vuosina 1967-69 tekemillä levytyksillä. Blind Faithin hajottua Traffic nimittäin palasi lähes originaalilla kokoonpanolla kitaristi Dave Masonia lukuun ottamatta. Vaikka Blind Faith teki ainoastaan yhden albumin ja yhden kiertueen, sillä oli merkittävä vaikutuksensa neljään muuhun yhtyeeseen, joihin lukeutui myös Ginger Baker's Airforce. Blind Faith soitti debyyttikeikkansa Lontoon Hyde Parkissa. Kyseessä oli ilmaiskonsertti, jonka ajankohta oli seitsemäs kesäkuuta 1969. Yhtye herätti luonnollisesti huomattavaa kiinnostusta niin lehdistön kuin diggareiden keskuudessa. Blind Faithin debyyttikeikka sai hyvän vastaanoton, mutta Claptonin mielestä yhtye ei ollut treenannut tarpeeksi ja hän ei halunnut siitä Creamin toisintoa. Clapton ja Baker oli kotimaassaan sainattu Polydor Recordsille, joten myös aikaisemmin Island Recordsin artistina tutuksi tullut Winwood vuokrattiin kyseiselle yhtiölle. Kun Blind Faith sai albuminsa valmiiksi, yhtye teki Skandinavian-kiertueen. Se soitti tarkoituksellisesti pienemmissä clubeissa treenatakseen Britannian ja Yhdysvaltojen suurempia yleisömassoja varten. Amerikan-kiertue käynnistyi Madison Square Gardenissa 12. heinäkuuta. Siellä Blind Faith soitti yli 20 000 kuuntelijalle. Jenkkirundi kesti seitsemän viikkoa ja päättyi Havaijille 24. elokuuta. Blind Faithin ongelmaksi kyseisellä rundilla muodostui uusien kappaleiden vähäinen määrä. Niinpä yhtye joutui ottamaan ohjelmistoonsa vanhempaa tuotantoa Creamilta ja Trafficilta, mikä tuntui miellyttävän yleisöä. Clapton oli juuri siinä tilanteessa, jota hän oli pyrkinyt välttämään. Lämmittelijöinä kyseisellä kiertueella olivat brittiläistä bluesrockia esimerkillisesti edustanut Free ja Rory Gallagherin varhainen yhtye Taste sekä Delaney & Bonnie, joiden kanssa Clapton ystävystyi.
Blind Faithin ainoaksi albumiksi jäänyt debyytti nousi listakärkeen sekä kotimaassa että Yhdysvalloissa. Jo julkaisuviikollaan sitä myytiin yli puoli miljoonaa kappaletta. Vuonna 2000 pitkäsoitosta julkaistiin kahdesta cd:stä koostunut deluxe edition -versio, jonka jälkimmäinen levy sisälsi vaihtoehtoisia, out-take ja harjoitusversioita yhtyeen musiikista. Ne oli nauhoitettu vuoden 1969 ensimmäisinä kuukausina. Kiertueen loputtua elokuussa yhtye palasi Englantiin. Yhtyeen epäiltiin hajoavan tai tekevän Britannian-kiertueen. Lokakuussa 1969 vain noin vuosi perustamisensa jälkeen Blind Faith oli historiaa. Useita liveversioita yhtyeen kappaleista julkaistiin vuonna 1995 Stevie Winwoodin retrospektiivisellä kokoelma-albumilla Finer Things. Clapton astui ulos julkisuuden valokeilasta. Sessiosoittajana hän vaikutti John Lennonin Plastic Ono Bandissa ja Delaney, Bonnie and Friendsissä. Useita Delaneyn ja Bonnien jäseniä oli mukana Claptonin seuraavassa yhtyeessä Derek & The Dominos, joka julkaisi vuonna 1970 klassikkotasoisen tuplalevyn Layla & The Other Assorted Lovesongs. Blind Faithin tuotannosta Presence of the Lord ja Can't Find My Way Home säilyivät kuitenkin Claptonin keikkaohjelmistossa vuosia eteenpäin. Winwood ja Cretch jatkoivat Trafficissa ja myös viimeksi mainittu oli mukana sen pitkäsoitoilla Low Spark of High Heeled Boys ja Welcome to the Canteen. Winwood on sittemmin luonut varsin menestyksekkään soolouran ja Grech soitti useissa yhtyeissä ennen vuonna 1990 tapahtunutta kuolemaansa. Useita Blind Faithin esityksiä pääsi mukaan myös Claptonin cd-boxille Crossroads ja useille Winwoodin kokoelmalevyille. Heinäkuussa 2007 Clapton ja Winwood pitivät yhteiskonsertin Illinoisissa Crossroads Guitar Festivalilla. Ohjelmistoon kuului tuolloin useita Blind Faith -numeroita. Onnistunutta esiintymistä seurasi kolme reunion-konserttia Madison Square Gardenissa helmikuussa 2008. Ohjelmistossa oli Blind Faithin lisäksi Trafficia, Derek & The Dominosia, Claptonin soolotuotantoa ja Jimi Hendrix -covereita. Taustayhtyeen muodostivat basisti Willie Weeks, rumpali Ian Thomas ja kosketinsoittaja Chris Stainton. Konsertista julkaistiin dvd seuraavana vuonna. Samaisen vuoden heinäkuussa Clapton ja Winwood aloittivat 14 konsertista koostuneen Amerikan-kiertueen New Jerseystä. Taustayhtye oli muilta osin sama, kuin Madison Square Gardenissa, mutta rumpaliksi oli vaihtunut Abe Laboriel Jr. Kolmas Euroopan-kiertue oli vuorossa touko-kesäkuussa 2010 legendaarisen rumpalin Steve Gaddin kanssa. Winwood ja Clapton soittivat vielä viisi yhteistä konserttia Lontoon Royal Albert Hallissa touko-kesäkuussa 2011. 15 konserttia käsittänyt Japanin-kiertue oli vuorossa marras-joulukuussa samana vuonna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti