Captain Beefheart:Spotlight Kid
Tammikuussa 1972 Reprise Recordsin julkaisemana ilmestynyt Spotlight Kid on Captain Beefheartin kuudes studioalbumi. Hänen tuotannostaan ainoana mainittu pitkäsoitto on kreditoitu pelkästään Beefheartin itsensä eikä hänen lisäkseen myös Magic Bandin nimiin. Jokainen yhtyeen jäsenistä on silti osallistunut albumin työstämiseen ja se lasketaan osaksi yhtyeen diskografiaa. Spotlight Kidiä on yleisesti pidetty eräänä Beefheartin tuotannon helpoimmin lähestyttävistä albumeista. Vaikka pitkäsoiton juuret ovat bluesissa, instrumentaatiossa on hyödynnetty myös mainitulle genrelle harvinaislaatuisia instrumentteja, kuten marimbaa, josta vastasi Art Tripp ja muilta osin The Magic Bandin kokoonpanon Spotlight Kidillä muodostivat Bill Harkleroad ja Elliot Ingber, kitarat, Mark Boston basso ja John French rummut. Sessiorumpali Rhys Clarkia kuullaan kappaleessa Glider. Nauhoitusten aikana yhtye äänitti useita Spotlight Kidillä julkaisemattomia kappaleita. Niistä täysin valmiiksi saatiin ainoastaan Mark Bostonin vokalisoima Well Well Well. Lisäksi mukana oli varhaisia versioita myöhemmin ilmestyneillä albumeilla julkaistuista kappaleista. Suzy Murder Wrist julkaistiin nimellä Sue Egypt albumilla Doc at the Radar Station ja The Wich Doctor Life ilmestyi albumilla Ice Cream for Crow. Drink Paint Run Run oli täysin eri lyriikat sisältänyt varhainen versio mainitun pitkäsoiton nimikappaleesta. Spotlight Kidillä ilmestyneet kappaleet edustivat helpommin lähestyttävää tuotantoa, kuin Beefheartin ja Magic Bandin edeltäneet pitkäsoitot Trout Mask Replica ja Lick My Decalls of, Baby. Spotlight Kidistä laaditut arviot olivat yleisesti myönteisiä. Phonograph Record Magazineen albumin arvioineen Colman Andrewsin mukaan Beefheart oli aikakautensa paras valkoinen bluesvokalisti. Melody Maker nimesi Spotlight Kidin kuukauden albumiksi, mutta silti se joutui brittilistalla tyytymään sijaan 44. siinä, missä Lick My Decalls of, Baby oli noussut top 20:een. Magic Bandin jäsenet eivät pitäneet Spotlight Kidin pelkistetystä kappalemateriaalista ja hitaista tempoista. Albumin diggareihin on lukeutunut The Pixies-yhtyeen Black Francis, joka kuunteli sitä säännöllisesti alkaessaan kirjoittaa kappaleita yhtyeelleeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti