31. joulukuuta 1943 syntynyt ja 23. kesäkuuta 2010 edesmennyt Peter Alexander Greenlaw Quaife oli brittiläinen muusikko, taiteilija ja kirjailija. Hän oli The Kinksin perustajajäsen, joka vaikutti yhtyeessä vuoteen 1969 saakka ja oli lisäksi taustavokalistina joillakin yhtyeen levytyksillä. Vuonna 1963 Quaife perusti veljesten Ray ja Dave Davies kanssa yhtyeen The Ravens. Viimeistään alkuvuodesta 1964 yhtyeen nimeksi vaihtui The Kinks. Yhtyeen varhaisista hiteistä You Really Got Me ja All Day and All of the Night vaikuttivat osaltaan keskeisesti hard- ja heavyrockin kehitykseen. Jätettyään Kinksin vuonna 1969 Quaife perusti yhtyeen Mapleoak, josta hän lähti kuitenkin jo huhtikuussa 1970. Jätettyään musiikkibisneksen Quaife asui 70-luvulla Tanskassa. Vuonna 1980 hän muutti Bellevilleen, Ontarioon, missä työskenteli taiteilijana ja sarjakuvapiirtäjänä. Vuonna 1998 Quaifella diagnosoitiin munuaisvaiva. Vuonna 2005 Quaife palasi Tanskaan, missä hän menehtyi 23. kesäkuuta 2010. Tavistockissa, Devonissa syntynyt Quaife opiskeli taidetta. Aikaisemmin mainittu Quaifen ja Daviesin veljesten varhainen yhtye The Ravens esitti ensisijaisesti rhythm and blues-covereita ja keikkaili paikallistasolla clubeissa. Yhtyeen solmiessa levytyssopimuksen loppuvuodesta 1963 sen nimeksi oli vaihtunut The Kinks. Quaife oli keskeinen haastateltava The Kinksin varhaisissa lehdistötilaisuuksissa. Kesäkuussa 1966 hän loukkaantui auto-onnettomuudessa ja John Dalton otti hänen paikkansa The Kinksin basistina. Samaisen vuoden marraskuussa Quaife kuitenkin teki paluun The Kinksin riveihin. Seuraavien kahden vuoden aikana Quaife oli mukana The Kinksin keskeiseen tuotantoon lukeutuvilla albumeilla Something Else ja The Kinks Are Village Green Preservation Society. Lisäksi hän treenasi albumilla Arthur (Or the Decline and Fall of the British Empire) julkaistuja kappaleita. Quaife jätti Kinksin pysyvästi huhtikuussa 1969. Ray Davies uskoi asian vasta luettuaan musiikkilehdestä Quaifen uudesta yhtyeestä Mapleoakista. Davies pyysi Quaifea muuttamaan mieltään, mutta tuloksetta. Hänet Kinksin basistina korvasi tällä kertaa pysyvästi John Dalton. Countrya/rockia edustaneen Mapleoakin nimestä määriteosa viittasi sen kanadalaisjäseniin, lauluntekijöihin Stan Endersbyhyn ja Marty Fisheriin, perusosa taas brittiläisiin Quaifeen ja rumpali Mick Cookiin. Quaifella oli kontakteja Tanskaan ja Mapleoak konsertoi siellä sekä Britanniassa suuren osan vuotta 1969 ja alkuvuodesta seuraavana vuonna. Cook jätti yhtyeen kesäkuussa 1969 ja hänen paikkansa otti niin ikään Kanadasta kotoisin ollut Gordon MacBain, jonka käsialaa oli suurin osa Mapleokin originaalituotannosta. Huhtikuussa 1970 ilmestynyt Mapleoakin ensisingle Son of a Gun jäi vaille listasijoitusta ja Quaife jätti sekä kyseisen yhtyeen että yleisesti musiikkiteollisuuden. Hän muutti Tanskaan eikä ollut mukana Mapleoakin ainoalla ja vuonna 1971 ilmestyneellä albumilla. Quaife ei koskaan palannut täysaikaisesti muusikoksi. Vuonna 1980 hän muutti Bellevilleen, Ontarioon, missä työskenteli graafisena taiteilijana. Kinksin Toronton-konsertissa vuonna 1981 Quaife esiintyi vielä yhtyeen riveissä encoressa. Vuonna 1990 Quaife pääsi Rock and Roll Hall of Fameen The Kinksin jäsenenä. New Yorkissa järjestetyssä seremoniassa Quaife jammaili muiden mainittuna vuonna Rock and Roll Hall of Fameen valittujen muusikoiden kanssa. Vuonna 1998 diagnosoidun munuaisvaivan jälkeen Quaife työsti dialyysihoidoistaan sarjakuvia. Ne olivat siinä määrin suosittuja, että tulivat vuonna 2004 julkaistuksi kirjassa nimeltä The Lighter Side of Dialysis. Vuonna 1996 Goldmine Magazinelle antamassaan haastattelussa The Whon John Entwistle nimesi Pete Quaifen suosikkibasistikseen. Syyskuussa 2004 Utrecthissa, Alankomaissa järjestetyssä Kinks-tapaamisessa Quaife jammaili muiden yhtyeen jäsenten kanssa muutaman biisin. Quaife asui Kanadassa yli kahden vuosikymmenen ajan, mutta hän palasi Tanskaan vuonna 2005 avioeronsa myötä. Quaifen viimeinen tyttöystävä oli Elisabeth Bilbo, jonka hän oli tuntenut jo 19-vuotiaasta asti, jolloin tämä oli ollut The Kinksin diggari. Vuonna 2005 Quaife pääsi UK Music Hall of Fameen Kinksin jäsenenä ja tämä merkitsi yhtyeen originaalikokoonpanon viimeistä kokoontumista. Maaliskuussa 2009 Quaife ilmoitti vetäytyvänsä julkisuudesta lopullisesti. Hän menehtyi 23. kesäkuuta 2010 66-vuotiaana. Neljä päivää myöhemmin Ray Davies esiintyi Glastonbury Festivaalilla ja omisti keikkansa Quaifelle esittäen useita Kinksin tuotannon kappaleita Quaifen yhtyeessä vaikuttamisajalta. Rumpali Mick Avoryn mukaan Quaifen lähtö Kinksistä oli yhtyeelle menetys ja se aiheutti sille suuren muutoksen. Quaifen kirja Veritas, Volume One ilmestyi viimein postuumisti helmikuussa 2011. Vaikka siinä kerrottiin fiktiivisestä 60-luvun rockyhtyeestä, kirjan tapahtumat perustuvat pitkälti Quaifen kokemuksiin The Kinksin jäsenenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti