perjantai 10. tammikuuta 2025

Lauantain pitkä:Stephen Stillsin toinen sooloalbumi

 Stephen Stills:Stephen Stills 2


Kesäkuun viimeisenä 1971 Atlanticin julkaisemana ilmestynyt Stephen Stills 2 on otsikkonsa mukaisesti Stephen Stillsin toinen sooloalbumi. Billboardin listalla mainitun pitkäsoiton paras sijoitus oli kahdeksantena ja se saavutti kultalevyn. Albumilta poimitut singlet missasivat juuri top 40:än; Change Partnersin sijoitus oli 43. ja Mariannen yhtä sijaa ylempänä. Kakkosalbumiaan varten Stills kirjoitti 23 kappaletta ja pitkäsoitosta kaavailtiinkin alun perin tupla-albumia. Atlantic Recordsin Ahmed Ertegunin kehotuksesta päädyttiin kuitenkin julkaisemaan yksittäinen albumi. Stills oli vaikuttunut tuossa vaiheessa menestystä saavuttaneista ja puhallinsektioita hyödyntäneistä rockyhtyeistä Chicago ja Blood, Sweat and Tears. Stillsin kakkosalbumin työstämiseen ja sitä seuranneelle kiertueelle osallistuikin diggareiden hienoisesti ristiriitaisesta vastaanotosta huolimatta The Memphis Horns. Stephen Stills 2 oli Stillsin ensimmäinen Criteria-studioilla Miamissa nauhoittama albumi, jonka äänitykset ajoittuivat helmi-maaliskuuhun 1971. Niihin otti osaa The Albert Brothers, jonka kanssa Stills tuli tekemään musiikillista yhteistyötä suurella osalla 1970-luvun levytystuotannostaan. Stills aloitti työskentelynsä kakkosalbuminsa parissa ainoastaan kuukausi debyyttipitkäsoittonsa ilmestymisen jälkeen. Stephen Stills 2:n ja Stillsin esikoispitkäsoiton julkaisun välillä ehti kulua ainoastaan puoli vuotta. Näihin aikoihin Stillsin nauhoitussessiot ylsivät suorastaan maratonmittoihin ja studioinsinöörejä tarvittiin jopa kaksi joukkoa. Jerry Garcia muisti Stillsin lennättäneen hänet Miamiin viikoksi nauhoittamaan kappaleen Change Partners pedal steel -kitaraosuuksia. Insinööri Howard Albert muisti Stillsin saapuneen kakkosalbuminsa ensimmäisiin nauhoituksiin kahdelta aamuyöllä ja halunneensa aloittaa äänitykset välittömästi. Ääni-insinöörejä oli onneksi kaksi, joten toinen heistä saattoi jatkaa työskentelyään samanaikaisesti työn alla olleen Johnny Winterin albumin parissa. Kappaleen Singin' Call Stills oli demottanut jo Crosby Stills Nash and Youngin vuonna 1970 ilmestynyttä menestysalbumia Deja Vu varten ja mainittu biisi kertoi Rita Coolidgesta. Word Gamen Stills kirjoitti katsottuaan apartheidista kertovan dokumentin ja musiikillisesti mainittua kappaletta oli inspiroinut Bob Dylanin It's Alright Ma (I'm Only Bleeding). Fishes and Scorpions, jossa toisena kitaristina kuultiin Eric Claptonia, oli taltioitu jo Stillsin esikoisalbumin nauhoitusten aikaan. Relaxing Town-kappaleen lyriikassa kertoja haluaa asettua rauhalliseen kaupunkiin kaukana vallankumouksesta. Bluebird Revisitediä Stills oli esittänyt jo Crosby, Stills, Nash &Youngin riveissä vuoden 1969 kiertueella muun muassa Woodstockissa. Stillsin kakkosalbumin julkaisua seurasi kesän 1971 aikana 52 konsertista koostunut The Memphis Horns Tour, johon otti mainitun puhallinsektion lisäksi osaa Crosby Stills Nash and Youngin rytmiryhmä; basisti Calvin "Fazzy" Samuel ja rumpali Dallas Taylor. Tyylillisesti kiertue sisälsi monentyyppisiä esiintymisiä akustisista sooloista ja folkduetoista rockanthemeihin ja big band R&B:hin. Kiertue ei kokonaisuutensa osalta  saanut erityisen hyvää vastaanottoa, mutta siihen sisältyi myös kiistattomia onnistumisia, kuten loppuunmyyty Madison Square Gardenin- konsertti, joka tosin jäi seuraavana päivänä järjestetyn Concert for Bangladeshin varjoon. Mainittuun konserttiin Stills lainasi äänentoistoaan, valaistustaan ja tuotantomanageriaan, mutta häntä ei silti kutsuttu esiintymään mainittuun konserttiin. Kyseisen kiertueen aikana Stills tapasi Flying Burrito Brothersissa tuossa vaiheessa vaikuttaneen Chris Hillmanin ja kaksikko alkoi suunnitella yhtyettä Manassas. Stills 2:n kappaleista Stills nauhoitti uudelleen Singin' Callin vuonna 1991 ilmestyneelle albumilleen Stills Alone ja Word Gamen vuonna 2013 ilmestyneelle bluesin superyhtyeen The Ridesin albumille. Know You Got to Runin uusioversiosta muodostui uuden kertosäkeen myötä Open Up. Mainittua kappaletta Stills ei levyttänyt itse, mutta hän lahjoitti sen REO Speedwagonille. Rolling Stonen mukaan Stephen Stills 2:ta oli vuoteen 1974 mennessä myyty 600 000 kappaletta. Albumi vastaanotti ilmestymisaikanaan myös hienoisesti ristiriitaisia arvioita, mutta esimerkiksi NME:ssä ja Record Mirrorissa albumista kirjoitettiin varsin myönteisesti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti