Uriah Heep:Salisbury
Vuonna 1971 ilmestyneellä kakkospitkäsoitollaan Salisbury Uriah Heep liikkui onnistuneesti progressiivisen rockin suuntaan esikoisalbumistaan Very 'eavy Very 'umble. Kosketinsoittaja/kitaristi Ken Hensleyn osuus säveltäjänä osoittautui merkittäväksi jo Salisburylla; Heepin debyyttialbumin työstämiseen hän ei ollut vielä ehtinyt osallistua säveltäjän ominaisuudessa. Hensley kantoi päävastuun yhtyeen sävellystyöstä vuoteen 1980 ja albumiin Conquest saakka. Salisburyn raskaasta avauskappaleesta Bird of Prey muodostui yleisönsuosikki ja se oli pitkään myös Heepin konserttien avausnumerona. Kappale edustaa solisti David Byronin, kitaristi Mick Boxin ja basisti Paul Newtonin yhteistyötä. Vaikka Salisbury äänitettiin suurimmaksi osaksi syksyn 1970 aikana, oli Bird of Prey nauhoitettu jo samaisen vuoden kesällä. Rumpalina Salisbury -albumilla kuultiin Nigel Olssonin paikan ottanutta ja aikaisemmin bluesrockyhtye Bakerloossa soittanutta Keith Bakeria. Kosketinsoitinten ja akustisten kitaroiden hallitsema seesteinen ja upean melodinen The Park on täysin Ken Hensleyn käsialaa, samoin pitkäsoiton ykköspuolen päättävä, ainoastaan kahteen sointuun perustuva ja sodanvastainen Lady in Black, joka julkaistiin singleformaatissa jo Salisbury-albumin ilmestymisvuonna. Tuolloin se ei menestynyt, mutta vuoteen 1977 ajoittuneen uusintajulkaisunsa myötä kappale oli esimerkiksi Länsi-Saksassa ykkössijalla 13 viikon ajan. Mainitun saavutuksen ansiosta Uriah Heep ansaitsi yhdysvaltalaisen Grammy-palkinnon eurooppalaisen vastineen Golden Lion -palkinnon. Kahden balladin väliin Salisburyn ykköspuolella sijoittuu Boxin, Byronin ja Hensleyn yhteistyötä edustava Time to Live, joka proge-elementtiensä lisäksi sisältää vaikutteita myös Uriah Heepin brittiläisiltä hardrockkollegoilta. Salisburyn kakkospuolen avaa täysin Hensleyn käsialaa oleva ja hardrocktyyliä edustava High Priesties. Salisburyn Yhdysvalloissa ilmestyneellä painoksella High Priestiesin tilalla on niin ikään Hensleyn käsialaa oleva kappale Simon the Bullet Freak. Muilta osin albumin kakkospuolen täyttää sen 16-minuuttinen nimikappale, jossa on hyödynnettu 26-henkistä orkesteria. Monista osista koostuva kappale lienee sävellyksenä Uriah Heepin tuotannon kunnianhimoisin ja se on Hensleyn, Byronin ja Boxin yhteistyötä. Salisburyn laajennetulla deluxe-editionilla Salisburysta kuullaan editoitu neljäminuuttinen versio, jota kaavailtiin julkaistavaksi Yhdysvalloissa singlenä. Kyseisellä deluxe-edtionilla on lisäksi muun muassa ennenjulkaisemattomat versiot The Parkista, Time to Livesta ja Lady in Blackista. Kriitikoiden taholta Salisbury sai Heepin debyyttialbumia suopeamman vastaanoton. Yhtyeen kotimaassa Britanniassa albumi ei siitä huolimatta saavuttanut listasijoitusta Suomessa sitä vastoin oltiin jo tässä vaiheessa valmiita Uriah Heepille ja Salisbury nousikin täällä listakärkeen. Helmikuussa 1971 ilmestyneen albumin julkaisijana oli Britanniassa Vertigo Records ja Yhdysvalloissa Mercury Records.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti