Ronnie Lane & Slim Chance:Anymore for Anymore
Heinäkuussa 1974 ilmestynyt Anymore for Anymore on Small Facesistä ja The Facesistä tutuksi tulleen Ronnie Lanen esikoissooloalbumi, joka nauhoitettiin edellisenä vuonna Walesissa Lanen omistamalla farmilla hänen Mobile -studiossaan. Levytyksestä vastasi Lanen uusi yhtye Slim Chance. Tyylillisesti Anymore for Anymore edustaa lähempänä folkrockia olevaa musiikillista ilmaisua kuin Lanen Small Facesin ja The Facesin kanssa työstämät levytykset. Kyseistä tyyliä albumilla edustavat erityisesti Jimmy Jewellin saksofonityöskentelyllä kruunattu Don't You Cry for Me sekä The Poacher, jossa olisi ollut jopa ainesta hitiksi, elleivät BBC:n kameramiehet olisi menneet lakkoon juuri, kun Lanen ja Slim Chancen olisi pitänyt esiintyä Top of the Popsissa. Ronnie Lanen ainoa soolohitti oli näin ollen Britanniassa kymmenen suosituimman singlen joukkoon vuonna 1974 noussut How Come. Amelia Eahardt sisälsi elementtejä 30-luvun musikaaliperinteestä, Bird in a Gilded Gage music hallista, Bye Bye (Gonna See the King) gospelista ja The Dillardsin aikaisemmin levyttämä Roll on Babe pelkistetystä folkrockista. Veikeän tarttuva Chicken Wired pääsi mukaan myös Mahoney's Last Standin soundtrackille. 2000-luvun alussa Anymore for Anymoresta julkaistiin seitsemän bonuskappaletta sisältänyt uusintajulkaisu. Niiden joukossa oli akustiset tulkinnat How Comesta ja The Poacherista. Amelia Earhardtin kaltaisista keskeisistä kappaleista on myös tarjolla vaihtoehtoiset otot, jotka kiinnostavat varmasti Lanen diggareita. Ronnie Lane säilyttää asemansa keskeisenä biisintekijänä myös edesmenonsa jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti