Eric Clapton:461 Ocean Boulevard
Heinäkuun loppupuolella 1974 ilmestynyt 461 Ocean Boulevard oli Eric Claptonin todellinen paluulevy, jota hänen elämässään oli edeltänyt kolmen vuoden taistelu heroiiniaddiktiota vastaan. RSO Recordsin julkaisemaa albumia oli edeltänyt samaisen kuun alussa julkaistu singlemenestys I Shot the Sheriff. Itse pitkäsoitto nousi kärkeen monien maiden albumilistoilla ja sitä myytiin yli kaksi miljoonaa kappaletta. Kyseessä on myös eräs ensimmäisistä Venäjällä julkaistuista popmusiikiksi luokiteltavissa olevista albumeista. Pitkäsoiton nimi viittaa paikkaan, jossa Clapton asui kyseistä levyä äänittäessään. Talon katuosoite vaihdettiin ymmärrettävästi albumin ilmestymisen jälkeen. Talo on kauan sitten rakennettu uudestaan ja katuosoite palautettu. Vuonna 2004 461 Ocean Boulevardista julkaistiin kahdesta cd:stä koostunut remasteroitu versio, joka perusalbumin lisäksi sisälsi Hammersmith Odeonissa taltioidun livekonsertin ja studiojamitteluja. Parannuttuaan heroiiniaddiktiostaan Clapton kuntoutti itsensä tekemällä töitä maatilalla ja kuuntelemalla runsaasti erityyppistä musiikkia sekä vanhoja blueslevyjä, joita hän oli tuonut mukanaan. Clapton aloitti myös uudelleen aktiivisen soittamisen ja pelkistetyistäkin ideoista alkoi kehittyä uusia kappaleita. Aikaisemmin Derek & The Dominosissa Claptonin kanssa soittanut basisti Carl Radle antoi Claptonille demonauhan, joka sisälsi hänen kosketinsoittaja Dick Simsin ja rumpali Jamie Oldakerin kanssa nauhoittamiaan kappaleita. Clapton piti kuulemastaan ja Radle antoi hänelle aikaa uusien kappaleiden kirjoittamiseen. Uutta studioalbumiaan varten kirjoittamansa kappaleet Clapton jätti tarkoituksellisesti keskeneräisiksi, jotta levytykseen osallistuneet muusikot jättäisivät niihin oman leimansa. Claptonin tuonaikainen manageri, Robert Stigwood järjesti Claptonille studioaikaa Criteria -studioilta Miamista Radlen, Simsin, Oldakerin ja tuottaja Tom Dowdin kanssa. Lisäksi Clapton palkkasi levytykseen vierailevan solistin Yvonne Ellimanin ja kitaristi George Terryn yhtyeensä täysaikaisiksi jäseniksi. 461 Ocean Boulevardin nauhoitukset ajoittuivat huhti-toukokuuhun 1974. Niissä Clapton hyödynsi sähkökitarana Blackie Fender Stratocasteria, steelkitaroina useita Gibson-ES-335-kitaroita ja akustisina useita Martin vintagekitaroita. Pitkäsoitto sisältää ainoastaan kaksi Claptonin originaalisävellystä; kappaleet Let It Grow ja Get Ready, joista jälkimmäinen edusti yhteistyötä Ellimanin kanssa. Albumin coverkappaleista Willie the Hand Jive, I Can't Hold Out ja Steady Rollin' Man olivat olleet Claptonin mielessä jo pitkän aikaa. Kappaleen Give Me Strenght Clapton oli kuullut jo 60-luvulla Lontoossa asuessaan Charlie ja Diana Radcliffen kanssa Fulham Roadilla. Yhtyeen ollessa levyttämässä George Terry toi Claptonille kuunneltavaksi Bob Marley & The Wailersin albumin Burnin' ja kehotti häntä levyttämään coverin kappaleesta I Shot the Sheriff. Clapton suostui pitkin hampain, mutta Marleyn ja Claptonin tavatessa vuosia Claptonin version julkaisun jälkeen Marley mainitsi pitävänsä Claptonin coverversiosta. Singlelistalla se nousi top teniin yhdeksässä maassa ja kappaleesta muodostui Claptonin ainoa Billboardin listakärkeen kohonnut single. Vuonna 2003 Claptonin näkemys I Shot the Sheriffistä pääsi Grammy Hall of Fameen. Yhdysvalloissa kyseinen single saavutti kultaa ja Kanadassa tuplaplatinaa. Toinen 461 Ocean Boulevardilta poimittu single oli lokakuussa 1974 ilmestynyt Willie and the Hand Jive. Claptonin hidastempoisempi versio kappaleesta saavutti suurimmaksi osaksi kriitikoiden hyväksynnnän. Creem-lehteen kirjoittamassaan, tuoreeltaan albumin julkaisun jälkeen julkaistussa arviossaan Robert Christgau ylisti 461 Ocean Boulevardia ja totesi albumin olevan mahtava tutkimus country bluesin mahdollisuuksista. Vuonna 2012 Rolling Stonen laatimalla 500 kaikkien aikojen parhaan albumin listalla 461 Ocean Boulevard saavutti sijan 409. Pitkäsoitto pääsi myös mukaan teokseen 1001 Albums You Must Hear Before You Die.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti