Lauantain pitkä:Thin Lizzyn pitkäaikaisin kitaristi ja paljon muuta

17. maaliskuuta 1951 Glendalessa, Kaliforniassa syntynyt William Scott Gorham on yhdysvaltalainen kitaristi, joka nousi kansainvälisesti tunnetuksi irlantilaisen rockyhtyeen Thin Lizzyn toisena soolokitaristeista. Vaikka Gorham ei lukeutunut yhtyeen perustajajäseniin, hän liittyi Lizzyyn vaiheessa, jolloin yhtyeen ura oli epävarma originaalikitaristi Eric Bellin ja hänen seuraajansa Gary Mooren erottua. Gorham pysyi Lizzyn matkassa yhtyeen vuoteen 1984 ajoittuneeseen hajoamiseen saakka. Gorham ja Brian Robertson liittyivät Thin Lizzyyn samanaikaisesti ja heidän vaikutusajastaan alkoi yhtyeen kriitikoiden eniten arvostama kausi. Gorham ja Robertson kehittivät sooloilevan tuplakitaroinnin ja lauloivat myös taustoja. Gorham on pisimpään Lizzyssä vaikuttanut yhtyeen jäsen sen perustajan, solisti/basisti/biisintekijä Phil Lynottin ja rumpali Brian Downeyn jälkeen. Lynott menehtyi tammikuussa 1986, mutta vuodesta 1996 eteenpäin Gorham on koonnut jälleen ympärilleen erilaisia Thin Lizzy-kokoonpanoja vaikuttaen itse kitarointinsa lisäksi myös taustalaulajana. Vuonna 2012 Gorham oli mukana perustamassa Thin Lizzy-henkistä yhtyettä Black Star Ridersia, jonka ohjelmisto koostuu uudesta tuotannosta. Kaliforniassa kasvanut Gorham aloitti muusikonuransa 13-vuotiaana ja basistina. Hän vaikutti useissa teinibändeissä, joista The Ilford Subway levytti lokakuussa 1967 singlen The 3rd Prophecy. Gorham vaihtoi instrumentikseen kitaran, kun hänen läheinen ystävänsä ja tuonaikaisen yhtyeensä kitaristi Steve Schrage menehtyi moottoripyöräonnettomuudessa vuonna 1968. Seuraavana vuonna Gorham liittyi ystävänsä Bob Siebenbergin kanssa yhtyeeseen Redeye. Vuonna 1970 kaksikko liittyi yhtyeeseen Benbecula ja seuraavana vuonna Siebenberg muutti Englantiin. Vuoteen 1973 mennessä Siebenberg vaikutti Supertrampin rumpalina ja yhteisen yhtyeen perustaminen mielessään hän kehotti myös Gorhamia muuttamaan Britanniaan. Gorhamin ei kuitenkaan aluksi onnistunut löytää töitä ystävänsä kanssa samassa yhtyeessä. Niinpä hän soitteli pubeissa ympäri Lontoota ennen kuin perusti oman yhtyeensä Fast Buckin. Vuonna 1974 Rurn O' Lochlainn kehotti Gorhamia osallistumaan Thin Lizzyn johtohahmon ja perustajajäseniin lukeutuneen Phil Lynottin pitämään koesoittotilaisuuteen. Kyseisessä vaiheessa Thin Lizzyn rytmiryhmä etsi riveihinsä kahta uutta kitaristia. 17-vuotias Brian Robertson oli jo tullut valituksi ennen Gorhamin koesoittotilaisuutta, jonka myötä myös hänet valittiin. Yhteisten soolojensa lisäksi Gorham ja Robertson vaihtelivat myös rytmi- ja soolokitaristin roolissa ja tästä syntyi Thin Lizzyn ainutlaatuisena pidettävä soundi. Thin Lizzyssä ollessaan Gorham esittäytyi myös säveltäjänä. Hänen ensimmäisen Thin Lizzy -albuminsa, vuonna 1974 ilmestyneen Nighlifen avaava kappale She Knows käynnisti Gorhamin ja Lynottin biisinteon. Sen seuraajalle, vuonna 1975 ilmestyneelle pitkäsoitolle Fighting Lynott ja Gorham työstivät kaksi kappaletta ja kyseiseltä albumilta löytyy myös ainoa yksin Gorhamin nimiin laitettu Thin Lizzy-kappale; Ballad of the Hard Man. Vuoden 1977 Lizzy-albumia Bad Reputation työstettäessä Brian Robertson oli loukannut kätensä ja Gorham soitti albumille suurimman osan kitarasooloista mukaan lukien albumin singlemenestys Dancin' in the Moonlight. Gorhamin kehotuksesta Robertson otettiin mukaan soittamaan soolot kappaleisiin Killer without a Cause ja Opium Trail. Gary Mooren palattua Lizzyyn ja korvattua Robertsonin vuoden 1979 albumilla Black Rose:A Rock Legend Gorham otti kyseisen kitaristinvaihdoksen oman soittonsa kehittymisen kannalta ja mainittu seikka piti paikkansa myös yhtyeen myöhempien kitaristivaihdosten osalta. Vuonna 1980 Lizzyn toiseksi soolokitaristiksi vaihtui Snowy White, jonka kanssa työstetylle ja samana vuonna ilmestyneelle albumille Chinatown Gorham oli mukana kirjoittamassa kahta kappaletta. Seuraavana vuonna julkaistulla pitkäsoitolla Renegade Gorham oli mukana kirjoittamassa lähes puolta albumin kappaleista. Thin Lizzy lopetti toimintansa vuonna 1983. Gorham liittyi seuraavaksi yhtyeeseen Phenomena II, jossa hän tapasi Leif Johansenin. Hänen kanssaan Gorham perusti yhtyeen 21 Guns, jonka kanssa hän levytti kolme albumia.Gorham on soittanut myös Asian, The Rollins Bandin ja Supertrampin kanssa. Vuonna 1997 Gorham vieraili kitaristina Psycho Motelsin albumilla Welcome to the World kappaleessa I'm Alive. Vuonna 1996 Gorham kasasi Thin Lizzyn uudelleen ja soitti useita kiertueita Phil Lynottin kunniaksi. Kitaristi John Sykes jätti yhtyeen vuonna 2009 ja siihen liittyivät uudelleen Brian Downey, Darren Wharton ja Marco Mendoza. Uusia jäseniä olivat esimerkiksi Diossa ja viimeksi Def Leppardissa soittanut Vivian Campbell sekä aikaisemmin Almightyssa vokalisoinut Ricky Warwick. Pari kuukautta kestäneiden harjoitusten jälkeen kyseinen lineup aloitti maailmankiertueen tammikuussa 2011. Kyseinen turnee jatkui seuraavan vuoden puolelle ja Campbellin kitaran varressa korvasi pysyvästi Damon Johnson. Klassikkoalbumi Jailbreakin julkaisusta oli kulunut 40 vuotta ja sen tiimoilta soitettiin joukko speciaalikeikkoja kokoonpanolla, johon kuuluivat Gorham, Warwick, Johnson, Wharton, Scott Davis sekä Aerosmithin basisti Tom Hamilton. Johnsonin liityttyä yhtyeeseeen Gorham ilmoitti sen nauhoittavan uutta materiaalia. Sitä ei kuitenkaan julkaistu Thin Lizzyn nimellä, vaan joulukuussa 2012 muodostui uusi yhtye Black Star Riders. Sen esikoisalbumi All Hells Breaks Loose ilmestyi seuraavan vuoden toukokuussa. Kesäkuussa Gorham voitti Metal Hammer Golden Gods Awardseissa Riff Lord -palkinnon työskentelystään kyseisellä albumilla. Vuonna 2015 julkaistiin Black Star Ridersin toinen pitkäsoitto The Killer Instinct, jonka tiimoilta yhtye kiersi Britanniassa ja muualla Euroopassa koko loppuvuoden. Vuonna 2016 Gorham teki valikoituja festivaalikeikkoja Thin Lizzyn kanssa ja kirjoitti myös kappaleita Black Star Ridersin kolmannelle albumille. Uusi pitkäsoitto Heavy Fire ilmestyi helmikuussa 2017. Syyskuussa 2021 Gorham ilmoitti eroavansa Black Star Ridersista keskittyäkseen Thin Lizzyyn. Vuonna 2023 hän teki paluun Black Star Ridersin riveihin ja osallistui yhtyeen kymmenvuotisjuhlakiertueelle.