Rory Gallagher:Blueprint
18. helmikuuta 1973 ilmestynyt Blueprint on irlantilaiskitaristi/solisti Rory Gallagherin neljäs studioalbumi. Jo johtamastaan Taste-yhtyeestä lähtien triokokoonpanon kanssa työskennellyt Gallagher laajensi kyseisellä levyllä instrumentaatiota koskettimiin, joista jo kyseisellä albumilla vastasi Lou Martin. Hän oli aikaisemmin vaikuttanut bluesrockyhtyeessä nimeltä Killing Floor ja Martinia Gallagherin yhtyeeseen suositteli hänen vanha yhtyetoverinsa Killing Floorista, rumpali Rod D'Ath. Blueprint oli myös Gallagherin pitkäsoitoista ensimmäinen, jolla kuultiin aikaisemmin Gallagherin yhtyeessä rumpaloineen Wilgar Campbellin korvanneen D' Athin musisointia. Kyseisestä kvartettikokoonpanosta, johon kuului lisäksi Gallagherin luottobasisti Terry McAvoy, muodostui eräs Gallagherin uran tärkeimmistä. Se levytti useita Roryn tuotannon keskeisiä kappaleita ja esiintyi monissa merkittävissä tv-konserteissa; esimerkiksi ohjelmissa Rockpalast ja Old Grey Whistle Test. Kyseinen kvartettikokoonpano pysyi kasassa viiden vuoden ajan ja kaikki sen levyttämät albumit heijastivat monipuolisesti Gallagherin musiikillisia vaikutteita. Blueprintin käynnistävä Walk on Hot Coals on erinomainen ja paikoitellen suorastaan revittelevä rockkappale, jonka soolo-osuuksissa ääneen pääsee Gallagherin lisäksi myös Martin pianoineen. Daughter of the Everglades lukeutuu upeassa melodiassaan ja puhuttelevuudessan Roryn balladituotannon kärkikastiin. Blueprintin ainoa cover on Big Bill Broozyn käsialaa oleva Banker's Blues, jossa Rorya kuullaan akustisen kitarointinsa lisäksi myös huuliharpistina. Ykköspuolen päättävä Hands off lukeutuu Gallagherin varhaisemman soolotuotannon bluesränttätänttänumeroiden parhaimmistoon. Lähes seitsenminuuttinen Race the Breeze on erinomainen countrybluesnumero, joka sisältää akustisvoittoisesta instrumentaatiostaan huolimatta maittavaa, lähes revittelevää svengaavuutta ja upeaa soolotyöskentelyä. Lähes kahdeksan ja puoli minuuttia kestävä Seventh Son of the Seventh Son tarjoaa musiikillisesti jopa hienoisia hardrockvivahteita ja säilyttää tarinana kiinnostavuutensa. Instrumentaalikappale Unmilitary Two Step edustanee täytemateriaalia, mutta perusalbumin päättävä puhdas countrynumero If I Had a Reason hurmaa. Blueprintin vuonna 2000 julkaistun cd-version bonusraitoina ovat bluesrevitystä tarjoavan Stompin' Groundin vaihtoehtoinen versio sekä erinomaista riffibluesia tarjoava näkemys Roy Headin kappaleesta Treat Her Right. Kokonaisuutena Blueprint lukeutuu lähes Gallagherin laadukkaimpien albumien joukkoon. Sen ainoa hienoinen täyteraita on Unmilitary Two Step, mutta albumin pieni ongelma on siinä, että Gallagherin diskografiassa sitä seurasi hänen kaikkein parhaimpiin töihinsä lukeutuva, muun muassa klassikkokappaleet Tattoo'd Lady, Cradle Rock ja A Million Miles Away sisältävä, ja niin ikään vuoden 1973 puolella ilmestynyt pitkäsoitto Tattoo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti