Yes:The Yes Album
Atlantic Recordsin julkaisemana 19. helmikuuta 1971 ilmestynyt The Yes Album on brittiläisen progerockyhtyeen Yesin kolmas ja samalla läpimurroksi osoittautunut pitkäsoitto. Kyseessä on debyyttilevy yhtyeen kitaristi Steve Howelle, joka oli edellisenä vuonna korvannut Pete Banksin ja 70-luvun osalta viimeinen kosketinsoittaja Tony Kayelle. Yes Album on lisäksi Yesin ensimmäinen ainoastaan originaalimateriaalista koostuva pitkäsoitto. Yhtye vietti vuoden 1970 kesän kirjoittaen ja treenaten uutta tuotantoaan maatilalla Romansleighissa, Devonissa ja kyseiset uutuuskappaleet nauhoitettiin samaisen vuoden syksyllä Advision -studioilla Lontoossa. Vaikka albumi sisälsi Yesin varhaisemmasta tuotannosta tutuksi tulleita elementtejä; moniäänilaulua, Kayen Hammond-urkuja ja Chris Squiren melodista bassottelua, sen kappaleet toivat kuultaviksi myös uusia elementtejä jazz pianon, funkvaikutteiden ja akustisten instrumenttiensa ansiosta. Kaikki yhtyeen jäsenet osallistuivat musiikillisten ideoiden kehittämiseen ja uusi pitkäsoitto sisälsi pitkiä kappaleita, jotka antoivat musiikille mahdollisuuden kehittyä. Howe hyödynsi The Yes Albumilla useita kitaratyylejä, kuten portugalilaista kitaraa ja nauhoitti akustisen kitarabiisin Lontoon Lyceum Theatressa. Pitkäsoitto saavutti kriitikoiden keskuudessa myönteiset arvostelut ja siitä muodostui Yesille myös kaupallinen läpimurtolevy. Yhtye oli ollut vaarassa saada lähtöpassit Atlantic Recordsilta, sillä sen kaksi ensimmäistä albumia olivat olleet kaupallisesti tarkasteltuina epäonnistuneita. Yhtyeen kotimaassa Britanniassa The Yes Album saavutti parhaimmillaan neljännen ja Yhdysvalloissa 40. sijan. Jälkimmäisessä albumi saavutti lopulta platinalevyn miljoonan kappaleen myynnillään. The Yes Album on julkaistu useita kertoja uudelleen cd-formaatissa ja vuonna 2014 pitkäsoitosta ilmestyi Steven Wilsonin remiksaama Blu-ray -versio. The Yes Albumin äänityksissä Steve Howe hyödynsi suurimmaksi osaksi Gibsonin puoliakustista ja Martinin akustista kitaraa. Kayen pääinstrumentit albumilla olivat Hammond-urut ja piano, joista jälkimmäisellä hän soitti soolon kappaleessa The Venture. Kaye koki siirtymisensä kyseisellä albumilla Hammond M- 100:sta B 3:een eräänlaisena käännekohtana. Kaye ei ollut kiinnostunut soittamaan sähköisiä kosketinsoittimia, joita oli alkanut ilmaantua markkinoille. Kyseinen seikka muodostui ongelmaksi Kayen ja muiden yhtyeen jäsenten välillä. Kaye koki soittotyylinsä olevan ristiriidassa Howen kanssa. Kaye jättikin yhtyeen The Yes Albumia seuranneen pitkäsoiton Fragilen harjoitusten aikana ja hänen paikkansa otti Rick Wakeman. The Yes Albumin kappaleista Yours is No Disgrace sai alkunsa solisti Jon Andersonin ystävänsä David Fosterin kanssa kirjoittamista lyriikoista, jotka yhdistettiin yhtyeen harjoituksissa kirjoittamiin musiikkisegmentteihin. Howe vastasi yksin kappaleen avaavasta kitarariffistä. Taustaraidan yhtye nauhoitti jaksoissa ja se editoitiin kappaleen lopulliselle versiolle. Howen akustinen soolokappale Clap oli saanut inspiraatiota Chet Atkinsiltä sekä Mason Williamsin instrumentaalikappaleesta Classical Gas. Kyseisen kappaleen Howe kirjoitti juhlistaakseen elokuun neljänteen 1969 ajoittunutta poikansa Dylanin syntymää. Albumilla julkaistu versio nauhoitettiin Lontoon Lyceum Theatressa 17. heinäkuuta 1970. Starship Trooper -kappaleen sähköinen ääniefekti saatiin aikaan juoksuttamalla taustan kitararaitaa flanger-ääniefektin läpi. Kappaleen keskiosa, nimeltään Disillusion, oli Squiren käsialaa, mutta suurimman osan kappaleesta kirjoitti Anderson. Päätösjakso Wurm on tiettyjä sointuja toistava improvisaatio, joka kehittyi Howen varhaisemman yhtyeen Bodastin kappaleesta Nether Street.
Pitkäsoiton kakkospuolen avaava I've Seen All Good People on kahdesta osasta muodostuva sarjateos. Anderson halusi kappaleen alkavan hiljaisesti ja kehittyvän voimakkaaksi kirkkourkusoundiksi ennen siirtymistään funkhenkiseen toiseen osaansa. Yhtyeellä oli hankaluutensa viimeisen Your Move -osion nauhoittamisessa. Ongelma ratkaistiin tekemällä bassosta ja rummuista nauhalooppi, jonka läpi Howe soitti 12-kielistä portugalilaista kitaraa. Nokkahuilusta kappaleessa vastasi Gnidrolog-yhtyeen Colin Goldring. Anderson kirjoitti studiossa muun yhtyeen sovittaman kappaleen The Venture. Siinä pianosta vastannut Kaye soitti kappaleen loppuosassa myös jazzahtavan soolon. Howen alkuperäiseen levytykseen soittama kitarasoolo feidaantui sitä vastoin alkuunsa kappaleen julkaistussa versiossa. The Yes Albumin levytyskokoonpano ei milloinkaan soittanut kyseistä kappaletta keikkakontekstissa, mutta The Venturesta kuultiin uusi sovitus, kun yhtye päätti soittaa koko pitkäsoiton livenä vuonna 2013. Kappaleeeseen Perpetual Change Anderson sai idean katsoessaan maalaismaisemaa Churchillissä sijainneen huvilan ikkunasta. Kappaleen keskiosa sisältää polyrytmisen rakenteen, jossa kaksi eri tahtilajissa olevaa musiikkikappaletta soi samanaikaisesti. The Yes Album myi heti ilmestyttyään 60 000 kappaletta. Chris Squire on myöhemmin kertonut pitkäsoiton menestykseen Britanniassa vaikuttaneen sen, että noihin aikoihin ajoittunut postilakko esti useita levymyyjiä lähettämästä albumimyyntilistojaan. Yesillä oli diggarikuntaa Lontoossa, jonka jälleenmyyjät pystyivät lähettämään listansa ja kyseinen seikka selitti korkean listasijoituksen. Lakon loputtua The Yes Album oli alkanut toden teolla menestyä. The Yes Albumin vuoden 1971 Italian-painos eroaa muista kahdella tavalla. Sen kannessa albumin nimeksi on mainittu ainoastaan The Yes ja kappalelistansa osalta The Clap on sijoitettu kakkospuolen kolmanneksi raidaksi. Rolling Stoneen kirjoittanut John Koegel ylisti Howen, Kayen ja Squiren muodostamaa musiikillista yksikköä, mutta kaipasi yhtyeen edellisiltä pitkäsoitoilta löytyneitä coverkappaleita. Yhtenä kolmesta Yesin pitkäsoitosta kyseinen albumi pääsi mukaan teokseen 1,000 Albums You Must Hear Before You Die. Anderson oli aluksi huolissaan The Yes Albumin saamasta vastaanotosta, mutta noin kuukautta myöhemmin hän havaitsi yleisön laulavan kappaleita mukana konserteissa. Niinpä musiikki saattoi Andersonin mukaan säilyä suosittuna kehittymisestään huolimatta. Kayen mukaan kyseessä oli Yesin diskografiassa melko helppo levy suhteessa siihen, mihin yhtye kyseisestä albumista siirtyi. Rushin solisti/basisti Geddy Lee on nimennyt The Yes Albumin suosikkilevyihinsä kuuluvaksi ja kyseessä on myös Genesiksen kosketinsoittajan Tony Banksin suosikkialbumi Yesin repertuaarista. Hänelle keskeistä on ollut erityisesti Kayen vaikutusaika Yesin riveissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti