Lauantain pitkä:Miljoonahittinsä ohella vuosikymmenten uran tehnyt laulajatar

Kahdeksas maaliskuuta 1948 Lansladessa, Pennsylvaniassa syntynyt Margaret Annemaria Battavio, joka tunnetaan paremmin taiteilijanimellään Little Peggy March, muistetaan ensisijaisesti vuonna 1963 ilmestyneestä miljoonamenestyksestään I Will Follow Him. Vaikka häntä on joskus pidetty yhden hitin ihmeenä, March saavutti menestystä Euroopassa vielä 70-luvullakin. Hänet löydettiin 13-vuotiaana laulamasta serkkunsa häissä ja esiteltiin levytuottajille Hugolle ja Luigille. Heidän kanssaan March levytti kappaleen Little Me. 24. huhtikuuta 1963 Marchin single I Will Follow Him nousi Billboardin listakärkeen ja hänestä tuli nuorin listaykkösen saavuttanut naisartisti ja Billboardin Hot 100 -listan osalta hän pitää edelleen mainittua ennätystä hallussaan. Kyseinen single nousi listakärkeen myös Australiassa, Uudessa-Seelannissa, Etelä-Afrikassa, Japanissa ja Skandinaviassa, mutta Britanniassa se jäi vaille listasijoitusta. Kyseessä oli käännös Petula Clarkin vuotta aikaisemmin levyttämästä ranskankielisestä kappaleesta Chariot. Marchista tuli myös ensimmäinen valkoihoinen Billboardin R&B-listan kärkeen noussut naisartisti. Marchin myöhäisemmistä levytyksistä I Wish I Were A Princess ja  Hello Heartache, Goodbye Love nousivat Yhdysvalloissa 30:n suosituimman joukkoon ja viimeksi mainittu saavutti myös brittilistalla 29:n sijan. RCA Victorille levyttänyt March julkaisi 18 singleä vuosien 1964 ja 1971 välillä. Hän julkaisi myös useita pitkäsoittoja. March alkoi saavuttaa suosiota Euroopan ja Aasian musiikkimarkkinoilla ja vuonna 1969 hän muuttikin Saksaan. Single Mit 17 hat man noch Träume saavutti Saksassa toisen sijan. Sitä seurasivat saksankieliset kappaleet In der Carnaby Street", "Einmal verliebt - immer verliebt", "Hey, Romeo und Julia" ("On Carnaby Street, Once in Love-Always in Love, Hey, Romeo and Juliet), joista viimeksi mainittu oli listaykkönen. Myöhäisempiä menestyksiä olivat "Der Schuster macht schöne Schuhe" ("'The Cobbler Makes Beautiful Shoes"), "Telegramm aus Tennessee", "Die Maschen der Männer" and "Das sind die Träume, die man so träumt. Marchin menestys Saksassa jatkui pitkälle 70-luvulle. Eurovision laulukilpailujen loppukilpailussa hän saavutti vuonna 1969 toisen sijan kappaleella Hey! Das ist Musik für mic. Myös vuonna 1975 March saavutti toisen sijan Eurovision laulukilpailuissa, joihin hän osallistui tällä kertaa Ralph Siegelin sävellyksellä Alles geht vorüber. Vuonna 1979 March kokeili discotyyliä albumillaan Electrifying, mutta ilman suurempaa kaupallista menestystä. Sitä vastoin vuonna 1984 Jermaine Jackson ja Pia Zadora saavuttivat kohtuullisen hitin kappaleella When The Rain Begins to Fall, jonka sävellystyöhön March oli osallistunut. Vaikka kappaleesta ei muodostunut menestystä Yhdysvalloissa eikä Britanniassa, se nousi jopa listakärkeen Saksassa, Ranskassa, Alankomaissa ja Sveitsissä. Vuonna 1988 valmistuneessa kulttielokuvassa Hairspray kuultiin Marchin kappale I Wish I Were a Princess. I Will Follow Him kuultiin vuonna 1992 valmistuneessa elokuvassa Sister Act. 90-luvun puolivälistä lähtien March saavutti jälleen menestystä Saksassa albumillaan Die Freiheit Frau zu sei. Nykyisin March työskentelee ensisijaisesti Las Vegasin musiikkiskenessä. Hän on esiintynyt myös American Bandstand Theatressa Missourissa. Vuonna 2005 ilmestyi standardeista koostunut albumi Get Happy, jota seurasi kolme vuotta myöhemmin pitkäsoitto Meine Liebe ist stark genug. Maaliskuussa 2010 March levytti ensimmäisen englanninkielisen uudesta materiaalista koostuneen albuminsa yli 30 vuoteen. Skandinaviasta kotoisin olevan biisintekijän ja tuottajan Soren Jensenin kanssa työstetty pitkäsoitto Always and Forever ilmestyi lokakuun puolivälissä. Huhtikuussa 2012 albumista julkaistiin versio saksankielisiä maita varten. Vuonna 2013 March muisti I Will Follow Himin 50-vuotista olemassaoloa levyttämällä kappaleesta uuden version. Hän levytti myös When The  Rain Begins to Fallin duettona saksalaissolisti Andreas Zaronin kanssa.