Britanniassa Columbia Recordsin ja Yhdysvalloissa Epic
Recordsin julkaisemana vuonna 1968 ilmestynyt Truth on Jeff Beck Groupin
esikoispitkäsoitto. Yhtyeen jäsenistä erityisesti solisti Rod Stewartin ja
basistina toimineen Ronnie Woodin taidot tulivat esitellyiksi laajemmalle
yleisölle. Billboardin listalla Truth saavutti 15. sijan. Lähdettyään The
Yardbirdsistä vuoden 1966 loppupuolella Beck oli julkaissut kolme singleä; kaksi
leadokalisoimaansa nelivitosta vuonna 1967 ja seuraavan vuoden puolella
ilmestyneen instrumentaalin. Ne kaikki olivat muodostuneet hiteiksi
brittilistalla ja Mickie Mostin tuottamien singlejen ykköspuolten voi todeta
edustaneen poppia. Niiden b-puolilla kuultiin sitä vastoin raskaampaa ja
bluespohjaista musiikillista ilmaisua, jollaista myös Truth edusti. Pitkäsoiton
äänitykset tapahtuivat neljässä päivässä; 14.- 15. sekä 25.–26. toukokuuta
1968. Se sisälsi yhdeksän sähköistä numeroa, joista kuusi edustaa
lainamateriaalia. Mukana olivat Jerome Kernin Ol’ Man River, traditionaali
Greensleeves ja Bonnie Dobsonin Morning Dew, josta Tim Rose oli saanut hitin
pari vuotta aikaisemmin levyttämällään näkemyksellä. Chicago Bluesin
klassikoita edustivat Willie Dixonin ja J. B. Lenoirin säveltämä ja myös Muddy
Watersin näkemyksenä varsin tunnettu You Shook Me sekä Dixonin käsialaa oleva
ja Howlin Wolfin versiona ensisijaisesti tutuksi tullut I Ain’t Superstitious.
Truthin käynnistää cover Beckin vanhan yhtyeen
The Yardbirdsin kappaleesta Shapes of Things. Beckiin ja Stewartiin
viittaavalla pseudonyymillä Jeffrey Rod kirjoitettuja kappaleita edustavat Let
Me Love You, Rock My Plimsoul, joka on tulkittavissa B. B. Kingin Rock Me Babyn
muunnelmaksi sekä Kingin toista kappaletta Gambler’s Bluesia muistuttava Blues
Deluxe. Plimsoul oli julkaistu aikaisemmin jo vuonna 1967 ilmestyneen singlen
Tallyman b-puolella ja instrumentaali Beck’s Bolero, jolla musisoivat myös
Jimmy Page, John Paul Jones, Keith Moon ja tuleva Jeff Beck Groupin
kosketinsoittaja Nicky Hopkins, oli editoitu ja remiksattu stereoversioksi Hi Ho
Silverlining – singlen b-puolelta. Sopimuksellisista syistä Moon oli albumin
kansitiedoissa kreditoitu nimellä You Know Who. Truth-pitkäsoiton voi todeta
vaikuttaneen omalta osaltaan keskeisesti heavyrockin kehitykseen, sillä
kyseisellä pitkäsoitolla bluesia esitettiin ilmaisulla, joka alkoi lähestyä
hardrockia. Boston-yhtyeen johtohahmo Tom Sholtz on nimennyt Truthin kaikkien aikojen
suosikkialbumikseen. Joe Bonamassa on levyttänyt studioversion Blues Deluxesta
vuonna 2003 ilmestyneelle samannimiselle albumilleen ja konserttitulkinnat
vuoden 2005 Live at Rockpalastille ja neljä vuotta myöhemmin ilmestyneelle Live
from the Royal Albert Hallille. Salute to the British Blues Explosion –
kiertueellaan viime vuoden heinäkuussa Bonamassa esitti Truthilta Beck’s
Boleroa ja Let Me Love You Babya. Kyseisellä kiertueella kuultiin tuotantoa Beckiltä,
Eric Claptonilta ja Jimmy Pagelta. Lokakuussa 2006 Legacy Recordings julkaisi
Truthista kahdeksan bonusraitaa sisältävän remasteroidun version. Mukana ovat
varhaiset otot You Shook Mestä ja Beck’s Bolerosta, näistä jälkimmäinen ilman
dubattuja applodeja sekä kolmen Truthia edeltäneen singlen molemmat puolet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti