torstai 19. tammikuuta 2017

Perjantain pohjat:Rockin ja bluesin kuningattaren ensimmäinen sooloalbumi

Janis Joplin:I’ve Got Dem Ol Kozmic Blues Again, Mama!

11. syyskuuta 1969 julkaistu I’ve Got Dem Ol Kozmic Blues Again, Mama! on Janis Joplinin ensimmäinen ja samalla ainoa artistin elinaikana julkaistu sooloalbumi. Sen seuraaja Pearl ilmestyi kolme kuukautta Joplinin kuoleman jälkeen. Kozmic Bluesin levytykset tapahtuivat New Yorkissa kesäkuun 16:n ja 26:n päivän välillä 1969. Joplinin varhaisemmasta yhtyeestä Big Brother and the Holding Companysta levytykseen osallistui kitaristi Sam Andrew The Kozmic Blues Bandin muusikoiden lisäksi. Mukana oli vaski- ja puhallinsektio, joita ei Big Brother and the Holding Companyssa sallittu. Tyylillisesti kyseinen albumi edustikin voimakasta vastakohtaa Joplinin varhaisemmalle tuotannolle tunnusomaiselle psykedeeliselle rockille, sillä sen kappaleet olivat soul- ja myös bluesvaikutteisia. Pitkäsoiton kahdeksasta kappaleesta kuusi edusti tuottaja Gabriel Meklerin ja Joplinin valitsemia covereita. Nimikappaleesta käyvä Kozmic Blues sekä One Good Man olivat Joplinin kirjoittamia; niistä ensin mainittu Meklerin kanssa. Yleisesti kyseessä oli hiottu työ, mutta Holding Companyn kaltaisen merkittävän säestäjän puuttumisen vuoksi pitkäsoitosta ei muodostunut edeltäjänsä Cheap Thrillsin veroista menestystä. Silti Kozmic Blues saavutti kultalevyn kaksi kuukautta julkaisunsa jälkeen. Pitkäsoiton ensimmäisessä harvinaisessa painoksessa albumin nimi mainitaan ainoastaan takakannessa levykeskiön lisäksi. Myöhemmin albumin nimi mainittiin Robert Crumbin käsialaa olleessa ja albumin kanteen lisätyssä tarrassa. Kaiken kaikkiaan Kozmic Blues on julkaistu vinyyliformaatissa kuudesti. Vuonna 2010 albumista julkaistiin 180 gramman vinyyli rajoitettuna painoksena. Singleformaatissa Columbia Records julkaisi pitkäsoitolta nimikappaleen kääntöpuolellaan Little Girl Blue. Kyseinen nelivitonen saavutti Billboardin listalla 41. sijan. Pitkäsoiton hitteihin lukeutuvat myös Try (Just a Little Bit Harder) sekä Bee Geesin ohjelmistosta poimittu To Love Somebody. Albumin cd-version bonusraitoja ovat outtake Bob Dylanin Dear Landlordista, johon Joplin on laatinut uusia lyriikoita sekä uuden sovituksen sekä Woodstockin-konsertista taltioidut näkemykset Summertimesta ja Piece of My Heartista. Marraskuun 1969 alussa Rolling Stoneen kirjoittamassaan arviossa John Burks ylisti Joplinin vokaalisuorituksia. Richie Untenbergerin mukaan ajan myötä mielipiteet albumista ovat lämmenneet ja sen vahvuudet on tunnustettu. Mike Bloomfieldiä kuultiin kitaran varressa kappaleilla One Good Man, Work Me Lord sekä The Chantels-coverilla Maybe.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti