Tiistain tukeva:Monipuolinen amerikkalaissolisti ja biisintekijä

Yhdeksäs tammikuuta 1950 syntynyt David Roger Johansen on yhdysvaltalainen solisti, biisintekijä ja näyttelijä. Hän identifioituu etenkin keskeisimpiin varhaispunkyhtyeisiin lukeutuvan The New York Dollsin solistiksi. Soolouraansa Johansen on luonut myös taiteilijanimeä Buster Poindexter käyttäen. Hän syntyi New Yorkin Staten Islandilla katolilaiseen perheeseen. Hänen vakuutusalalla työskennellyt isänsä oli myös laulanut oopperaa ja äitinsä toimi kirjastovirkalijana. Johansenin äiti oli irlanninamerikkalaista ja isänsä norjanamerikkalaista sukujuurta. Johansen aloitti musiikillisen uransa 60-luvun loppupuolella paikallisen yhtyeen The Vagabond Missionariesin solistina. New York Dollsin riveissä hän oli lisäksi toisena keskeisenä biisintekijänä Johnny Thundersin kanssa. Kriitikoiden suosion saavuttanut, mutta kaupallisesti marginaaliin jäänyt New York Dolls julkaisi 70-luvulla kaksi pitkäsoittoa; vuonna 1973 julkaistun nimikkoalbuminsa sekä seuraavana vuonna julkaistun pitkäsoiton Too Much Too Soon. Vuonna 1975 Johnny Thunders ja Jerry Nolan jättivät yhtyeen. Johansen ja Sylvain Sylvain jatkoivat musisointia The New York Dollsin nimellä Peter Jordanin, Chris Robisonin ja Tony Machinen kanssa vuoteen 1977 saakka, jonka jälkeen Johansen siirtyi soolouralle. Hänen kaksi ensimmäistä sooloalbumiaan, David Johansen ja In Style, sisälsivät runsaasti uutta originaalimateriaalia. Sylvain Sylvain esiintyi säännöllisesti hänen kanssaan ja Johansenin yhtyeen ohjelmistossa oli runsaasti coverkappaleita New York Dollsin tuotannosta. Johansenin konserttitaltioinnit Live It Up ja The David Johansen Group Live dokumentoivat hänen maineensa tavanomaisesta poikkeavana esiintyjänä. Studioalbumit Here Comes the Night, joka sisältää muun muassa Johansenin eräänlaisesta tunnuskappaleesta käyvän Heart of Goldin ja Sweet Revenge osoittavat Johansenin kyvyt uuden materiaalin kirjoittajana.

 Kyseisillä pitkäsoitoilla vieraili jazzsaksofonisti Big Jay McNeely. Osa Here Comes the Nightin kappaleista oli kirjoitettu yhdessä eteläafrikkalaisen muusikon Blondie Chaplinin kanssa. Vuonna 1982 Johansen toimi lämmittelyesiintyjänä useissa The Whon Yhdysvaltain itärannikolla soitetuissa konserteissa. 1980-luvun loppupuolella Johansen saavutti kohtuullista kaupallista menestystä levytyksillään, jotka hän teki Up Town Hornsin kanssa käyttäen pseudonyymiä Buster Poindexter.  Musiikillinen tyyli oli yhdistelmä jazzia, loungea ja calypsoa ja Uptown Hornsin kanssa Poindexter esiintyi myös osana Saturday Night Liven housebandia. Poindexterin ensimmäinen hittikappale Hot Hot Hot oli alun perin montserratilaisen artistin Arrown kirjoittama ja levyttämä. Poindexterin roolissa Johansen esiintyi usein yhtyeensä The Banshees of Bluen kanssa. Hänen ensimmäiset albumijulkaisunsa olivat monipuolisia ja ne sisälsivät niin covereita kuin Johansenin omia sävellyksiä. Buster Poindexter’s Happy Hour on artistin pitkäsoitoista jazzvaikutteisin. Sitä seurannut Buster Poindexter’s Spanish Rocket Ship yhdisti R&B:tä, calypsoa ja latinalaista jazzia. Yhtyeensä The Harry Smithsin kanssa Johansen siirtyi esittämään country bluesia. Yhtyeen nimi oli kunnianosoitus Harry Everett Smithille, jonka pitkäsoitolta The Anthology of American Folk Music The Harry Smiths coveroi useita kappaleita. Johansenin toinen The Harry Smithsin kanssa levyttämä pitkäsoitto tottelee nimeä Shaker. Vuonna 2004 Johansen teki reunionin The New York Dollsin Sylvain Sylvainin ja Arthur Kanen kanssa. Menestyksekästä kiertuetta seurasi vuonna 2006 albumi One Day It Will Please Us to Remember Even This, joka oli yhtyeen ensimmäinen pitkäsoitto yli 30 vuoteen. Kyseessä oli myös kriitikko Robert Christgaun valinta vuoden albumiksi. 

Vuonna 2009 oli vuorossa pitkäsoitto Cause I Sez So ja kahta vuotta myöhemmin albumi Dancing Backward with High Heels. Lokakuussa 2007 Johansen osallistui Living Colourin kitaristin Vernon Reidin sekä ensisijaisesti musikaali Hairin säveltäjänä tunnetuksi tulleen Galt MacDermotin kanssa The Staten Island Composers Projectiin. Kyseinen saari on kaikkien kolmen muusikon kotipaikka. Omien pitkäsoittojensa lisäksi Johansen vastaa musiikista soundtackeillä Times Square ja The Aviator. Johansen vieraili myös veteraanibluesmuusikko Robert Sumlinin pitkäsoitolla About Them Shoes. Ennalta-arvaamattomuudestaan ja monipuolisuudestaan tunnetuksi tullut Johansen on ollut bluesentusiasti New York Dollsin alkuajoista lähtien. Yhtyeen varhaistuotannossa olikin mukana covereita Bo Diddleyltä ja Sonny Boy Williamsonilta. Vuonna 2006 Dollseilta julkaistiin cd Private World:The Complete Early Studio Demos 1972/3. Mercurylle levytetyiltä pitkäsoitoilta löytyvien kappaleiden versioiden lisäksi kyseinen levy sisältää covereita Otis Reddingiltä, Gary US Bondsilta, Chuck Berryltä, The Shangri-Lasilta ja Muddy Watersilta. Lisäksi mukana on yksi aikaisemmin julkaisematon Dolls-raita Endless Party. Monia muutoksia kokeneen uransa aikana Johansen on työskennellyt säännöllisesti esimerkiksi Sylvain Sylvainin, rumpali Tony Machinen sekä kitaraa ja banjoa soittavan Brian Koonin kanssa. 14. huhtikuuta 2023 sai ensi-iltansa Martin Scorsesen ohjaama, Johanseniin liittyvä dokumenttielokuva Personality Crisis:One Night Only. Sen työstämiseen oli lisäksi osallistunut Scorcesen kanssa myös aikaisemmin työskennellyt David Tedeschi.