Torstain terävä:Van Halenin ensimmäinen listaykkösalbumi

Van Halen:5150

Maaliskuussa 1986 Warner Brosin julkaisemana ilmestynyt 5150 on Van Halenin seitsemäs studioalbumi ja ensimmäinen niistä neljästä pitkäsoitosta, jolla vokalistina oli yhtyeessä David Lee Rothin korvannut solisti  Sammy Hagar. Albumi sai nimensä Eddie Van Halenin kotistudion mukaan ja se nousi Billboardin listakärkeen ja ohitti näin ollen kakkoseksi päässeen edeltäjänsä 1984. David Lee Rothin paikkajan löytäminen oli työn ja tuskan takana, mutta heinäkuussa 1985 valinta kohdistui aikaisemmin Montrose-yhtyeessä vokalisoineeseen Sammy Hagariin. Työskentely uuden albumin parissa alkoi kyseisen vuoden marraskuussa ja pitkäsoitto valmistui seuraavan vuoden helmikuussa. Kappalemateriaaliltaan 5150 erosi Van Halenin varhaisemmasta tuotannosta rakkauslaulujensa ja balladiensa runsaudessa. Ted Templeman oli ollut tuottajana kaikilla Van Halenin varhaisemmilla pitkäsoitoilla, mutta 5150:lla tuotannosta vastasi aikaisemmin yhtyeen ääni-insinöörinä toiminut Don Landee. Tämän seurauksena Eddie Van Halenin kitara oli miksauksessa aikaisempaa tasavertaisempana, kun se oli aikaisemmin ollut enemmän pinnassa ja vasemmassa kanavassa livesoundia mukaillen. Kyseessä on myös ensimmäinen Van Halenin pitkäsoitto, joka ei sisältänyt lainkaan instrumentaalikappaleita. Myös Foreignerin kitaristi Mick Jones osallistui 5150:n tuotantotyöhön ja vaikutti osaltaan erityisesti Sammy Hagarin dynaamisiin vokaalisuorituksiin. Vaikka Van Halenin edelliset pitkäsoitot olivat yltäneet platinamyyntiin, 5150:sta muodostui yhtyeen ensimmäinen listaykkönen ja ensimmäinen listaykkösalbumi myös Hagarille, kuten hän Live Without a Net -konserttivideossa mainitsi. Kyseinen video taltioitiin 5150-pitkäsoiton tiimoilta tehdyllä kiertueella. Mainittu kiertue erosi kaikista edeltäjistään. Hagar ei ollut mielellään solistina David Lee Rothin aikakauden tuotannossa. Niinpä settilista koostui lähes kokonaan soitetun 5150:n lisäksi muutamasta Hagarin soolohitistä, eli I Can't Drive 55 ja There's Only One Way to Rock sekä muutamista covereista, kuten Led Zeppelinin Rock N' Roll ja Robert Palmerin Addicted to Love. Rothin aikaisista kappaleista Jump, Panama, Ain't Talking Bout Love ja Kinks-cover You Really Got Me olivat silti säännöllisesti ohjelmistossa. Hagar oli osaltaan  myös kitaristina, ja tämä mahdollisti Eddien koskettimien soiton. Ilmestymisaikanaan 5150 sai ristiriitaiset arvostelut, mutta myöhemmin albumin ansiot on oivallettu paremmin. Pitkäsoiton suurimpia hittejä olivat Why Can't This Be Love, Dreams ja Love Walks In.