Deep Purple:Deep Purple
Yhdysvalloissa kesäkuussa ja Britanniassa marraskuussa 1969 ilmestynyt Deep Purplen nimikkoalbumi on yhtyeen kolmas pitkäsoitto ja samalla originaalin kokoonpanon viimeinen albumi. Yhtyeen kotimaassa julkaisijana oli Harvest Records ja Yhdysvalloissa Tetragrammaton. Pitkäsoitto ilmestyi aikana, jolloin Deep Purple oli löytämässä lopullista musiikillista suuntaansa ja kasvamassa esiintyjänä niin studiossa kuin konserttilavalla. Siirtyminen raaempaan ja raskaampaan ilmaisuun johti solisti Rod Evansin ja basisti Nick Simperin erottamiseen yhtyeestä. Heidät Purplessa korvasivat Ian Gillan ja Roger Glover. Deep Purplen Mark I:n pitkäsoitoista Deep Purple on myynyt vähiten. Loppuvuoden 1968 Purple oli viettänyt Yhdysvalloissa promotoimassa toista pitkäsoittoaan The Book of Taliesyn. Yhtyeen tuohonastiset albumit ja singlet eivät olleet tehneet vaikutusta Purplen kotimaassa, minne yhtye palasi tammikuussa 1969. Yhtye oli luonut kestävää omaa sävellysmateriaaliaan ja kolmen minuutin hittisinglen kirjoittaminen ei kiinnostanut Purplea tässä vaiheessa. Uudeksi singleksi valikoitui This Bird Has Flown/Emmaretta, jonka a-puoli oli kappaleista mutkikkaampi. Helmi-maaliskuussa 1969 Purple soitti Britanniassa sarjan keikkoja. Keikkastandardiksi muodostunut instrumentaali Wring That Neck odotti tuossa vaiheessa vielä julkaisuaan kotimaassa singleformaatissa ja se päätyi lopulta b-puoleksi. Uusi versio The Bird Has Flownista saatiin valmiiksi Lontoon De Lane Lea -studioilla 18. maaliskuuta 1969 ja muilta osin Deep Purplen nimeä kantaneen ja samalla yhtyeen kolmannen albumin materiaali äänitettiin helmi-maaliskuun aikana kyseisenä vuonna. Tieto Deep Purplen menestyksestä Yhdysvalloissa alkoi viimein kiiriä kotikonnuille, yhtyeestä julkaistiin lehtiartikkeleita ja sen maine kasvoi kyseisten kuukausien aikana. Deep Purplen kolmas albumi oli valmis maaliskuun lopussa ja huhtikuussa yhtye palasi Yhdysvaltoihin kahden kuukauden mittaiselle rundille. Yhtyeen amerikkalainen levy-yhtiö Tetragrammaton alkoi tässä vaiheessa olla taloudellisissa vaikeuksissa, mutta musiikillisesti Deep Purple oli löytänyt lopullisesti itsensä. Toukokuussa kosketinsoittaja Jon Lord ja kitaristi Ritchie Blackmore olivat päättäneet erottaa Evansin ja Simperin. Rumpali Ian Paice jatkoi sitä vastoin luontevasti yhtyeen uudessa kokoonpanossa. Manageri Jon Coletta käski pitää tiedon salassa siihen saakka, kunnes Purple oli palannut Britanniaan. Kesäkuussa yhtyeen ollessa jälleen kotimaansa kamaralla Tetragrammaton ilmoitti uuden albumin olevan valmis julkaistavaksi Yhdysvalloissa. Deep Purplen kahden edellisen pitkäsoiton tavoin kyseisen albumin kappaleissa oli voimakkaita vaikutteita psykedeelisestä rockista. Albumin 12-minuuttinen päätöskappale April omasi elementtejä myös klassisesta musiikista ja kyseessä on Purplen pisin studiossa äänittämä raita. The Painterin ja Why Didn't Rosemaryn kaltaiset kappaleet tarjosivat vaikutteita bluesrockista. Albumin kahdeksasta raidasta seitsemän edustaa tällä kertaa omaa tuotantoa kokonaissoundin ollessa aikaisempia pitkäsoittoja raskaampi. Ainoa cover on näkemys Donovanin kappaleesta Lalena. Laadukkuudestaan huolimatta Purplen kolmas albumi saavutti Yhdysvalloissa ainoastaan 162. sijan. Tähän vaikuttaneita seikkoja olivat singlehitin ja albumin tiimoilta tehdyn kiertueen puuttuminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti