Keskiviikon klassikko:The Policen ensimmäinen listaykkösalbumi

The Police:Reggatta De Blanc

Lokakuussa 1979 julkaistu Reggatta De Blanc on brittiläisen The Police-yhtyeen toinen studioalbumi. Se sisältää yhtyeen kaksi ensimmäistä Britanniassa listakärkeen noussutta singleä; Message in a Bottle ja Walking on the Moon. Myös itse pitkäsoitto nousi ykkössijalle. Alkuvuodesta 1980 pitkäsoitto julkaistiin Yhdysvalloissa uudelleen kahtena kymppituumaisena levynä, joista kumpikin sisälsi toisen albumin puoliskoista. Kyseinen collector edition sisälsi myös posterin yhtyeestä. Reggatta De Blancista muodostui edeltäjäänsä Outlandos D’ Amouria suositumpi. Pitkäsoiton nimikappaleesta The Police sai ensimmäisen Grammynsa parhaasta rockinstrumentaalikappaleesta vuonna 1980. Vuonna 2012 Reggatta De Blanc saavutti 372. sijan Rolling Stonen 500 kaikkien aikojen parhaan albumin listalla. Pitkäsoiton äänitykset kestivät neljä viikkoa, tosin ne oli hajautettu useiden kuukausien ajanjaksolle. Toisin kuin seuraajansa Zenyatta Mondattan kyseessä ollen, Reggatta De Blancin äänitykset tapahtuivat ilman paineita. The Policen jäsenet ainoastaan menivät studioon ja nauhoittivat uudet kappaleensa, joita ei ollut edes harjoiteltu etukäteen. Modern Drummer –lehdessä Stewart Copeland on nimennyt kyseisen albumin The Policen parhaaksi levyksi. Vaikka The Policen levy-yhtiö A&M olisi toivonut yhtyeelle tällä kertaa suurempaa studiota ja kuuluisampaa tuottajaa, lupaava yhtye nauhoitti edelleen Surrey Soundilla Niggel Grayn tuottamana. Edellisen pitkäsoiton Outlandos D’ Amourin tuotot kattoivat helposti pienen levytysbudjetin, eikä levy-yhtiöllä ollut sananvaltaa yhtyeen luovaan musiikilliseen työhön. Reggatta De Blancin nauhoitussessiot olivat siinä määrin nopeat, ettei uutta tuotantoa ollut ehtinyt syntyä kovin runsaasti ja yhtye harkitsi jopa levyttävänä debyytialbumilta löytyvän Fall Outin uudelleen. Sting ja Copeland kaivoivat esiin vanhoja kappaleitaan ja hyödynsivät niiden osia uusissa biiseissään. Bring on the Nightin tekstit ja The Bed’s Too Big Without You palautuivat Stingin Last Exit – yhtyeen aikoihin. Does Everyone Stare palautuu Copelandin collegeaikoinaan säveltämään pianokappaleeseen ja päätösraita No Time This Time oli julkaistu aikaisemmin So Lonely – singlen b-puolella marraskuussa 1978. Albumin instrumentaali nimiraita lukeutuu niihin harvoihin kappaleisiin, jonka The Police on kirjoittanut kollektiivisesti yhtyeenä ja se kehittyi Can’t Stand Losing Youn live-esityksessä hyödynnetystä pitkästä instrumentaalijaksosta. Reggaesolisti Sheila Hylton versioi The Bed’s Too Big Without Youn vuonna 1981 ja saavutti coverillaan Britanniassa top 40-hitin.