tiistai 19. huhtikuuta 2016

Keskiviikon klassikko:Merkittävän brittiyhtyeen legendaarisimman line upin viimeinen studioalbumi

Humble Pie:Rock On


Maaliskuussa 1971 ilmestynyt Rock On on englantilaisen rockyhtyeen Humble Pien neljäs pitkäsoitto, joka jäi kitaristi/laulaja Peter Framptonin viimeiseksi studioalbumiksi yhtyeen riveissä. Mainitulla albumilla Humble Pie alkoi edustaa edeltävää tuotantoaan voimakkaammin revittelevää blues – ja boogierockia. Osaltaan musiikilliseen tyylinmuutokseen vaikutti myös yhtyeen uusi manageri Dee Anthony, joka oli ryhtynyt yhteistyöhön Humble Pien kanssa Andrew Loog Oldhamin Immediate Recordsin lopetettua toimintansa. Uusi musiikillinen tyyli ei kuitenkaan miellyttänyt Framptonia. Hän halusi viedä musiikkiaan akustisempaan suuntaan ja erosikin Piesta vuoden sisällä. Suurta osaa Rock On – albumin kappaleista oli soitettu livenä ennen pitkäsoiton nauhoittamista. Albumilla esiintyi myös tavanomaista runsaammin vierailijoita blues- ja soulmusiikin saralta. Taustalaulajattarina kuultiin PP Arnoldia, jonka Steve Marriott tunsi hyvin Small Facesin ajoiltaan, Doris Troyta, joka oli saavuttanut hitin itse kirjoittamallaan ja myöhemmin The Holliesin coveroimalla kappaleella Just One Look sekä esimerkiksi Joe Cockerin ja Freddie Kingin taustavokalistina toiminutta Claudea Linnearia. Kolmikko taustoitti kappaletta Song for Jenny, jonka Marriott kirjoitti ensimmäiselle vaimolleen Jenny Rylancelle. Pedal steel – kitarassa mainitulla raidalla vieraili B. J. Cole. Koko Pie-kvartetin yhteistyötä edustava Stone Cold Fever lukeutunee pitkäsoiton tunnetuimpaan antiin. Yli kuusi ja puoli minuuttia kestävä Strange Day on sielukas bluesrockpala, jossa Marriottin vokalisointi pääsi mahdollisimman lähelle livekeikkojen intensiteettiä. Shine On ja Sour Grain ovat rivakoita rockkappaleita ja bluesjuurilleen yhtye teki kunniaa sovittamallaan kuusiminuuttisella näkemyksellä Muddy Watersin Rollin’ Stonesta. Marriottin 79:th and Sunset on pianovoittoinen svenginumero ja Framptonin The Light jatkaa onnistuneesti samassa hengessä, mutta kitaravoittoisemmin. Solistina albumilla vieraili legendaarinen brittibluesin hahmo Alexis Korner ja saksofonissa kuultiin esimerkiksi Rolling Stonesin kanssa työskennellyttä Bobby Keysiä. Lähelle Humble Pien tuotannon terävintä kärkeä sijoittuvaa Rock Onia yhtyeen reperuaarissa seurasi vielä samaisen vuoden aikana kaikkien aikojen parhaisiin konserttitaltiointeihin lukeutuva Performance:Rockin’ The Fillmore.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti