perjantai 1. huhtikuuta 2016

Lauantain pitkä:Southern rockin klassikon basisti

2. huhtikuuta 1952 syntynyt ja 27. heinäkuuta 2001 menehtynyt Leon Russel Wilkeson oli legendaarisen southern rock -yhtyeen Lynyrd Skynyrdin basisti, joka vaikutti yhtyeessä vuodesta 1972 vuonna 2001 tapahtuneeseen kuolemaansa saakka. Wilkeson syntyi Rhode Islandilla, mutta kasvoi Jacksonvillessä, Floridassa. Basistiksi häntä inspiroi ensisijaisesti Fab Fourin matalataajuusmies. 14-vuotiaana Wilkeson jätti kouluyhtyeensä keskittyäkseen täysin bassonsoiton opetteluun. Hänen opiskelijatoverinsa kertoi veljensä yhtyeen olevan vailla basistia. Opiskelijatoverin veli paljastui Ronnie Van Zantiksi, jonka varhaiseen yhtyeeseen The Collegiatesiin Wilkenson liittyi. Hän jätti yhtyeen kuitenkin opiskelujen takia vanhempiensa kehotuksesta. Pian Wilkeson huomasi olevansa toisessa paikallisessa yhtyeessä nimeltä The King James Version. Hänen tärkeimmiksi basistiesikuvikseen muodostuivat Creamin Jack Bruce, Led Zeppelinin John Paul Jones, Jefferson Airplanen Jack Casady, Grateful Deadin Phil Lesh ja The Allman Brothers Bandin Berry Oakley. 70-luvun alkuun mennessä Wilkensonista kehittyi eräs Jacksonvillen parhaista nelikielisen soittajista. Kun Lynyrd Skynyrdin basisti Larry Greg T. Walker erosi yhtyeestä, Wilkeson sai hänen paikkansa. Skynyrd teki sopimuksen Al Kooperin Sounds of the South-tuotantoyhtiön kanssa. Juuri kun yhtye alkoi levyttää debyyttialbumiaan, Wilkeson tuli yhtyeen suhteen toisiin aatoksiin. Niinpä basso-osuuksista klassikkoalbumilla Pronounced Lehnerd Skinnerd vastasikin aikaisemmin psykedeelistä poppia yhtyeessä Strawberry Alarm Clock soittanut Ed King. Ronnie Van Zant toivotti Wilkesonin kuitenkin tervetulleeksi takaisin Skynyrdiin ja Ed King siirtyi yhtyeen kitaristiksi. Vuosina 1974-77 Skynyrd julkaisi onnistuneet albumit Second Helping, Nuthin' Fancy, Gimme Back My Bullets, erinomaisen livetuplan Oncemore from the Road sekä Street Survivors. Yhtye keikkaili monien muiden samaan tyylisuuntaa edustaneiden yhtyeiden, kuten Blackfootin, Molly Hatchetin ja The Outlawsin kanssa.

Tragedia iski kuitenkin 20. lokakuuta 1977, jolloin lento-onnettomuudessa menehtyivät Ronnie Van Zant, Steve Gaines ja Cassie Gaines. Wilkeson oli jo vuonna 1979 mukana jacksonvilleläisyhtye Aliaksen Mercuryn julkaisemalla debyyttialbumilla Contraband. 80-luku alkoi lupaavasti, kun Rossington-Collins Bandin riveissä olivat kitaristien Gary Rossingtonin ja Allen Collinsin lisäksi myös Leon Wilkeson ja pianisti Billy Powell. Wilkesonin vasen käsi oli loukkaantunut niin pahasti, että hänen täytyi täst edes soittaa bassoaan tavanomaista ylemmässä asennossa. Rossington Collins Bandin vuoden 1980 debyyttialbumista Anytime Anyplace Anywhere muodostui pieni hitti, mutta yhtye hajosi vuonna 1982 ilmestyneen toisen pitkäsoittonsa This is the Way jälkeen. Wilkeson oli mukana myös The Allen Collins Bandissa, joka julkaisi yhden albumin Here There and Back vuonna 1983. 80-luvun puolivälissä Wilkeson oli hetken aikaa mukana gospelrockyhtyeessä Vision, jonka jäsenistöön kuului myös Billy Powell. Vuonna 1987 Wilkeson ja Powell olivat osa uudelleen koottua Lynyrd Skynyrdiä, jonka solistina oli nuorin Van Zantin veljeksistä, eli Johnny. Yhtye teki menestyksekkään, loppuunmyydyn kiertueen ja jatkoi säännöllisesti levytysten ja konsertoinnin merkeissä. 1990-luvun alussa Wilkeson oli menettää henkensä. Ed King löysi hänet keikkabussista kurkku auki. Wilkeson vietiin sairaalaan ja hän pystyi jatkamaan kiertuetta. Se, ketä tapahtumasta tulisi syyttää, on jäänyt epäselväksi. Samaisen vuosikymmenen lopussa Skynyrd oli mukana VH1:n tekemässä sarjassa Behind the Music, ja tämä lisäsi entisestään kiinnostusta yhtyeen musiikkia kohtaan. Tragedia iski kuitenkin uudelleen ja tällä kertaa lopullisesti. Wilkeson löydettiin kuolleena hotellihuoneestaan Floridan Ponte Vedra Beachissä. Hän oli 49-vuotias. Wilkesonin kuolema pisti yhtyeen jäsenet vaikean tilanteen eteen. Ronnie Van Zantin leski Judy Jenness oli nimittäin vaatinut, että  Lynyrd Skynyrd-nimeä voitaisiin käyttää, jos yhtyeessä olisi mukana vähintään kolme pitkäaikaista jäsentä.Wilkesonin Skynyrdissä korvasi Ean Evans. Skynyrd omisti vuonna 2003 ilmestyneen pitkäsoittonsa Vicious Cycle kappaleen Mad Hatter Leon Wilkesonin muistolle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti