Tiistain tukeva:Merkittävän amerikkalaisyhtyeen johtohahmo

13. huhtikuuta 1945 syntynyt ja 29. kesäkuuta 1979 menehtynyt Lowell Thomas George oli yhdysvaltalainen lauluntekijä, multi-instrumentalisti ja tuottaja, joka ensisijaisesti identifioituu  amerikkalaisyhtye Little Featin johtohahmoksi. Californiassa syntyneen Georgen ensimmäinen instrumentti oli huuliharppu. Kouluaikanaan hän soitti huilua koulun orkesterissa. Hamptonin akustisen kitaran soiton George aloitti yksitoistavuotiaana ja siitä hän eteni sähkökitaraan ja soitti myöhemmin myös saksofonia ja sitaria. Rockin sijaan Georgen mielimusiikiksi osoittautui länsirannikon jazz. George valmistui high schoolista vuonna 1963, jonka jälkeen hän opiskeli kahden vuoden ajan taidetta ja taidehistoriaa Los Angelesin Valley Collegessa. Georgen ensimmäinen yhtye oli 1960-luvun puolivälissä perustettu The Factory, joka julkaisi Uni Recordsin kautta ainakin yhden singlen. Yhtyeen kokoonpanoon kuuluivat lisäksi muun muassa tuleva Little Featin rumpali Richie Hayward sekä kitaristi Warren Klein. The Factoryn hajottua George liittyi garagerockyhtye The Standellsiin ja marraskuussa 1968 vuorossa oli Frank Zappan yhtye Mothers of Invention, jossa George vaikutti rytmikitaristina ja ajoittain myös solistina. Hän osallistui pitkäsoiton Weasels Ripped My Flesh levyttämiseen. Georgen slidekitaratyöskentelyä kuullaan Bonnie Raittin vuoden 1973 pitkäsoitolla Takin’ My Time kappaleissa Guilty ja I Feel the Same. 

Lähdettyäään Mothers of Inventionista George perusti muusikkotovereidensa kanssa Little Featin, jossa hän soitti ensisijaisesti soolo- ja slidekitaraa. Little Featin esikoispitkäsoitolla slidekitaran varressa kuultiin Ry Cooderia. 70-luvun aikana Little Feat julkaisi sarjan merkittäviä albumikokonaisuuksia, joihin lukeutuvat vuosien 1972 ja 1977 välillä ilmestyneet albumit Sailing Shoes, Dixie Chicken, Feats Don’t Fail Me Now, Last Record Album sekä Time Loves a Hero. Vuonna 1978 julkaistua Waiting for Columbusta pidetään yleisesti eräänä kaikkien aikojen laadukkaimmista livelevyistä. Samalla se on Little Featin myydyin pitkäsoitto. Lisäksi George teki jonkin verran sessiomuusikon töitä. Hän oli esimerkiksi mukana John Calen klassikkoalbumilla Paris 1919, Jackson Brownen pitkäsoitolla The Pretender, Robert Palmerin vuoden 1974 esikoissooloalbumilla Sneakin’ Sally through the Alley sekä John Sebastianin soololevyllä Tarzana Kid. Palmerin seuraavana vuonna ilmestyneellä pitkäsoitolla Pressure Drop mukana oli koko Little Feat. Tuottajana George vaikutti kaikkien Little Featin pitkäsoittojen lisäksi esimerkiksi Grateful Deadin vuonna 1978 ilmestyneellä albumilla Shakedown Street. Erityisesti Georgen ja kosketinsoittaja Bill Paynen väliset erimielisyydet yhtyeen musiikillisesta suunnasta johtivat Little Featin toiminnan hiipumiseen. Kesäkuun puolivälissä 1979 George aloitti kiertueen, jolla hän promosi esikoissooloalbumian, niin ikään itse tuottamaansa Thanks I’ll Eat It Hereä. Viimeisen konserttinsa George soitti Washingtonin Lisner Auditoriumissa, samassa paikassa, jossa Waiting for Columbus oli äänitetty. Hän menehtyi heroiinin yliannostukseen Virginiassa, Arlingtonissa. Georgen tuhkat siroteltiin Tyyneenmereen.