Keskiviikon klassikko:Kissin lopullinen läpimurtolevy

Kiss:Alive!

Vuonna 1975 ilmestynyt tuplakonserttitaltiointi Alive! oli se albumi, joka lopullisesti nosti Kissin pinnalle. Paul Stanley, Gene Simmons, Ace Frehley ja Peter Criss olivat aikaisemmin julkaisseet kolme studioalbumia (Kiss, Hotter than Hell sekä Dressed to Kill) Kyseiset kiekot olivat myyneet kohtuullisesti, mutta koska Kiss oli alusta asti ollut myös visuaalinen ilmiö, tiukat liveversiot osoittautuivat oikeaksi formaatiksi yhtyeen lopulliseen läpimurtoon. Alive! sisältääkin suurimmaksi osaksi varsin tasokkaina näkemyksinä parhaimmiston Kissin kolmelta ensimmäiseltä ja joidenkin mielestä parhaalta levyltä.
Erityisesti yhtyeen debyytti on erinomainen ja siltä mukana ovat muun muassa mainiot Firehouse, Deuce ja Nothin’ to Lose sekä suorastaan klassikkotasoiset Strutter ja Black Diamond, joista jälkimmäisessä leadvokalistina on Criss, Stanleyn jälkeen ehkä toiseksi paras solisti yhtyeessä. Hotter than Hellin huippuhetki on sen tyylillisesti Free -yhtyettä muistuttava nimiraita. Dressed to Kill kärsi tuhnuista soundeista, mutta kappalemateriaaliltaan kyse on mainettaan paremmasta levystä. Siltä mukana ovat Rock Bottom, C’mon and Love Me sekä debyyttihitti Rock N’ Roll All Nite, joka nousi menestykseksi nimenomaan liveversiona.
Läpimurroksi muodostunutta livelevyä Kissin diskografiassa seurasi kolme todellista menestysalbumia. Bob Ezrinin tuottama Destroyer on eräs Kissin keskeisimmistä levyistä (Helmistään mainittakoon Detroit Rock City, Shout It Out Loud, Beth sekä unohdettu helmi Flamin’ Youth), Rock and Roll Over mainio studiolive (Vastaavina kohokohtinaan ainakin Hard Luck Woman, I Want You ja See You in Your Dreams), mutta Love Gunilla enää puolet levystä tarjoaa ykkösluokan matskua huippuhetkinään nimiraita sekä Shock Me.
1980-luvun alkupuolen Kiss-albumeista Unmasked Shandi-hitteineen edustaa mainiota powerpoppia, Creatures of the Night tiukkaa hevanderia ja onpa niitäkin, jotka vannovat haaasteellisemman Music from the Elderin nimeen.