perjantai 15. huhtikuuta 2016

Lauantain pitkä:Eräs kaikkien aikojen brittikitaristeista



14. huhtikuuta 1945 syntynyt Richard Hugh, eli Ritchie Blackmore on englantilainen kitaristi ja biisintekijä, jonka ura muusikkona alkoi instrumentaaliyhtyeessä The Outlaws. Lisäksi hän vaikutti esimerkiksi Screaming Lord Sutchin ja Linda Collinsin säestysyhtyeissä. Vuonna 1968 Blackmoresta tuli Deep Purplen perustajajäsen. Brittiläisen hardrockin keskeisimpiin yhtyeisiin lukeutuva Purple aloitti jamittelutyylisen hardrockin parissa. Erottuaan Purplesta vuonna 1975 Blackmore perusti Rainbow-yhtyeen, joka yhdisti hardrockiin elementtejä barokkimusiikista. Myöhemmin yhtye hyödynsi musiikissaan myös tarttuvia popelementtejä. Viimeksi hän perusti traditionaalista folkrockia esittävän yhtyeen Blackmore’s Night, jonka tuorein pitkäsoitto All Our Yesterdays ilmestyi syyskuussa 2015. Ensimmäisen kitaransa Blackmore sai 11-vuotiaana ja hän kävi klassisilla kitaratunneilla noin vuoden ajan. Vuonna 1960 Blackmore aloitti sessiomuusikon uran Joe Meekin musiikillisissa projekteissa. Instrumentaaliyhtye The Outlawsin jäsenenä Blackmore teki sekä studiotöitä että soitti livekeikkoja. Screaming Lord Sutchin kanssa Blackmore teki ensisijaisesti live-esiintymisiä. Vuonna 1968 perustetun Deep Purplen Mark I – kokoonpano soitti psykedeelisestä ja progressiivisesta rockista vaikutteita ottanutta musiikkia. Rod Evansin vokalisoima Purple oli kasassa vuoden 1969 puoliväliin ja julkaisi kolme albumia. Kyseisessä vaiheessa kosketinsoittaja Jon Lordia voi pitää eräänlaisena yhtyeen johtohahmona, joka sävelsi suuren osan yhtyeen tuotannosta. Deep Purplen legendaarisen Mark II – kokoonpanon ensimmäinen studioalbumi oli vuoden 1970 In Rock. Musiikkityyli muuttui tässä vaiheessa selkeästi hardrockiksi ja kyseinen line up levytti vuoden 1973 puoliväliin mennessä neljä studioalbumia ja kaksi livelevyä, joista toinen tosin julkaistiin vasta vuonna 1980. Purplen kolmannen line upin solistiksi tuli David Coverdale ja se julkaisi kaksi studiolevyä vuoteen 1975 mennessä.

 Blackmoren siirryttyä soolouralle hän ryhtyi yhteistyöhön Purplen lämmittelyesiintyjänä toimineen Elf-yhtyeen kanssa. Sen tunnetuin jäsen oli solisti Ronnie James Dio. Ritchie Blackmore’s Rainbow – albumin aikainen yhtye ei keikkaillut lainkaan. Kun Blackmoren ja Dion seuraksi yhtyeeseen saatiin basisti Jimmy Bain, rumpali Cozy Powell ja kosketinsoittaja Tony Carey, yhtyeen nimi lyheni Rainbowksi. Se julkaisi vuonna 1976 klassikkoalbumin Rising sekä livetuplan On Stage seuraavana vuotena. Vuonna 1978 muuttuneella kokoonpanolla julkaistun varsin onnistuneen pitkäsoiton Long Live Rock N’ Roll jälkeen Dio lähti musiikillisiin erimielisyyksiin vedoten. Rainbown 70-luvun päätti Graham Bonnettin vokalisoima pitkäsoitto Down to Earth, jonka suurin hitti oli cover Russ Ballardin käsialaa olevasta Since You Been Gonesta. 80-luvun Joe Lynn Turnerin vokalisoimat Rainbown pitkäsoitot Difficult to Cure, Straight Between the Eyes sekä Bent Out of Shape edustivat tyylitajuisesti kaupallisempaa tyyliä. Raskain kokonaisuus niistä oli mm. hitit Death Alley Driver ja Stone Cold sisältänyt Straight Between the Eyes. Purplen legendaarinen Mark II – kokoonpano palasi vuonna 1984 onnistuneella pitkäsoitolla Perfect Stangers. Sen seuraaja oli vuoden 1987 suhteellisen hyvätasoinen The House of Blue Light. Vuonna 1990 ilmestyneellä pitkäsoitolla Slaves and Masters solistiksi oli vaihtunut Joe Lynn Turner.

Legendaarinen Mark II palasi vielä vuonna 1993 pitkäsoitolla Battle Rages On, mutta kyseisen vuoden marraskuussa Blackmore jätti Purplen lopullisesti. Uusi Doogie Whiten vokalisoima Rainbow-kokoonpano oli kasassa vuoteen 1997 ja julkaisi yhden, vuonna 1995 ilmestyneen pitkäsoiton Stranger in Us All. Vuonna 1997 Blackmore perusti tyttöystävänsä, solisti Candice Nightin kanssa traditionaalista folkrockia esittävän Blackmore’s Nightin. Sen debyyttialbumi oli jo samaisena vuotena ilmestynyt Shadow of the Moon. Blackmore kuvasi yhtyeen musiikkia Enyaa soittavaksi Mike Oldfieldiksi. Kakkosalbumi Under a Violet Moon oli vuorossa vuonna 1999. Vuonna 2001 ilmestynyt Fires at Midnight sisälsi edeltäjiään runsaammin myös sähkökitaraa. Livelevy Past Times with Good Company oli vuorossa seuraavana vuotena ja kokoelma-albumi Beyond the Sunset:The Romantic Collection vuonna 2004. Kaksi vuotta myöhemmin julkaistiin jouluaiheinen albumi Winter Carols. Tähän mennessä Blackmore’s Night on julkaissut kahdeksan studioalbumia. Kesäkuussa 2016 luvassa pitäisi olla neljä suurta rockpainotteista konserttia Euroopassa. Biisilista tulee sisältämään Deep Purplen ja Rainbown parhaimmiston ja samalla Blackmore esittelee suurelle yleisölle uuden solistin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti