Keskiviikon klassikko:Eräs saksalaisen heavyrockin merkkipaaluista

Accept on Solingenista, Saksasta kotoisin oleva heavy metal yhtye, jonka varhaisen ydinryhmän muodostivat solisti Udo Dirkschneider, kitaristi Wolf Hoffman ja basisti Peter Baltes. Yhtyeen siemenet kylvettiin jo aivan 60-luvun lopussa. Accept vaikutti omalta osaltaan keskeisesti speed- ja trashmetallin kehitykseen. Lisäksi yhtye oli merkittävä osansa saksalaista heavy metal skeneä, jonka kukoistuskausi ajoittui 80-luvun alkuvuosista kyseisen vuosikymmenen puoliväliin. Kaupallista läpimurtoa Acceptille tuli merkitsemään yhtyeen viides, vuonna 1983 julkaistu pitkäsoitto Balls to the Wall. Yhtyeen albumeista ainoana se saavutti kultalevyn Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Pitkäsoiton nimikappale oli myös singlemenestys. Yhtye lopetti toimintansa vuonna 1997 ja reunion ajoittui vuoteen 2005. Neljä vuotta myöhemmin vuorossa oli uusi paluu kokoonpanolla, jossa TT Quick – yhtyeen johtohahmo Mark Tornillo oli tullut Udon paikalle. Kyseisellä line upilla Accept julkaisi menestyksekkäimmät pitkäsoittonsa, jotka ovat vuoden 2010 Blood of the Nations, vuonna 2012 ilmestynyt Stalingrad sekä vuoden 2014 Blind Rage, joka Acceptin pitkäsoitoista ensimmäisenä nousi listakärkeen yhtyeen kotimaassa. Parhaillaan Accept on työstämässä uutta albumia, jonka julkaisuajankohdaksi on kaavailtu ensi vuotta. Vuonna 1968 Ufo ja Wagener perustivat yhtyeen nimeltä Band X. Nimeksi vaihtui Accept ja yhtye toimi harrastelijamaisesti esiintyen silloin tällöin festivaaleilla. Acceptin ammattilaisura alkoi vuonna 1976, kun yhtyeelle tarjoutui tilaisuus esiintyä eräällä Saksan ensimmäisistä rockfestivaaleista nimeltä Rock am Rhein. Sen seurauksena yhtye solmi levytyssopimuksen. Yhtyeen nimeä kantanut ja vuonna 1979 ilmestynyt debyyttialbumi ei vielä herättänyt suurempaa huomiota. Stefan Kaufmann ja Jörg Fischer täydensivät yhtyeen line upin ja vuonna 1980 ilmestyi Acceptin kakkosalbumi I’m a Rebel.

 Sen nimiraita oli alun perin Ac/Dc:n levyttämä, mutta se jäi vaille julkaisua. Acceptin kakkoslevy saavutti jo jonkin verran mediahuomiota ja seurasi tv-esiintymisiä. Vuonna 1981 julkaistiin pitkäsoitto Breaker ja Gaby Haukesta tuli yhtyeen manageri. Accept pääsi lämmittelemään Judas Priestiä World Wide Blitz Tourilla. Yhtye saavutti huomiota myös Euroopan ulkopuolella. Vuonna 1982 ilmestynyt Restless and Wild merkitsi kehitystä yhtyeen soundissa. Kyseessä on eräs speed metallin kehitykseen vaikuttaneista albumeista. Vuonna 1983 ilmestyneellä albumilla Balls to the Wall kitaristina kuultiin aikaisemmin Sinnerissä soittanutta German Frankia. Fischer palasi yhtyeeseen ja vuoteen 1984 ajoittuneella maailmankiertueellaan Accept soitti muun muassa Monsters of Rock- festivaalilla. Vuonna 1985 ilmestyneen pitkäsoiton Metal Heart tuottamisesta vastasi Scorpions-yhteyksistään ensisijaisesti tuttu Dieter Dierks. Accept oli luovuutensa huipulla ja maailmankiertuetta seurasi uusi pitkäsoitto Russian Roulette jo seuraavana vuotena. Sitä oli kuitenkin edeltänyt live-ep Kaizokku Ban. Vuonna 1987 Udo alkoi suunnitella soolouraa. Hänen sooloalbuminsa Animal Housen kappaleista vastasi Acceptin biisintekijätiimi. Acceptin uudeksi solistiksi valikoitui lopulta amerikkalainen David Reece ja uusi pitkäsoitto Eat the Heat ilmestyi 1989.  Albumin julkaisua seuranneella kiertueella Stefan Kauffman loukkasi selkänsä pahoin. Amerikan-kiertue saatettiin päätökseen House of Lordsin rumpalin Ken Maryn kanssa. Kiertueen päätyttyä Accept päätti kuitenkin laittaa pillit pussiin. Vasta vuonna 1990 julkaistu, mutta viisi vuotta aikaisemmin äänitetty livelevy Staying a Life oli lahja yhtyeen diggareille. Vuonna 1993 ilmestynyt paluulevy Objection Overruled oli menestys Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Maailmankiertuetta seurasi seuraavana vuonna albumi Death Row.

Stefan Schwartzmann korvasi Kauffmanin rumpalina. Pitkäsoitto Predator äänitettiin vuonna 1996 Nashvillessa ja rumpalina sillä vieraili Damn Yankeesin Michael Cartellone. Albumin tiimoilta tehty kiertue vieraili Yhdysvalloissa, Etelä-Amerikassa, Euroopassa ja Aasiassa viimeisen konsertin sijoittuessa Tokioon, Japaniin. Vuosien 1997 ja 2005 välillä Acceptin jäsenet työskentelivät omien projektiensa parissa. Vuonna 2005 yhtye sai eurooppalaisilta promoottoreilta pyynnön kesäkiertueesta legendaarisella kokoonpanolla. Siitä muodostui menestys ja kiertueen viimeinen konsertti soitettiin Bulgarian Kavarnassa, Aliakra Rockfestissä elokuun lopussa. Toukokuussa 2009 Udo ilmoitti, ettei osallistuisi Acceptin reunioniin. Hoffman ja Baltes työskentelivät yhdessä ja Mark Tornillon ilmoitettiin olevan yhtyeen uusi solisti. Esimerkiksi Megadethin ja Slayerin kanssa työskennelleen Andy Sneapin tuottama Blood of the Nations oli Acceptin ensimmäinen uusi albumi 14 vuoteen. Kesäkuussa 2010 Accept soitti Ac/Dc:n lämmittelijänä Stutgartissa ja heinäkuussa yhtye esiintyi Sonisphere – festivaalin pääesiintyjänä Romaniassa ja Turkissa. Kesäkiertuetta seurasi lokakuussa Loudpark-festivaali Japanissa. Siellä Accept soitti 40 000 diggarille Ozzy Osbournen ja Motörheadin kanssa. Seuraaava pitkäsoitto, jälleen Sneapin tuottama Stalingrad ilmestyi huhtikuussa 2012. Sen seuraaja Blind Rage oli vuorossa heinäkuussa 2014. Sitä seuranneella maailmankiertueella Accept vieraili myös Australiassa. Huhtikuussa 2015 Accept julkisti uuden kitaristinsa ja rumpalinsa, jotka ovat Uwe Lulis ja Christopher Williams.