Sunnuntain extra:Ramojen uuden vuosikymmenen uljas avaus

The Ramones:End of the Century

Ramonesin 1970-ja 80-lukujen vaihde käynnistyi varsin viriilisti. Vuoden 1980 alkajaisiksi rockin riemastuttavimpiin ilmiöihin vaivatta lukeutuva yhtye julkaisi legendaarisen tuottajahahmon Phil Spectorin kanssa työstetyn pitkäsoiton End of the Century. Albumilla päästiin harjoittamaan menestyksekästä retroilua, sillä uusioversio alun perin The Ronettes-yhtyeen levyttämästä kaunokista Baby I Love muodostui hitiksi myös Ramonesin näkemyksenä. Kyseisen kappaleen osalta ainoa Ramo levytyksessä oli tosin solisti Joey ja rumpalina sillä kuultiin todellista studiovelhoa Jim Keltneriä. End of the Centuryn tunnetuinta antia edustavat muilta osin mainiosti svengaava Do You Remember Rock N’ Roll Radio?, jo edellisen vuoden puolella samannimisellä soundtrackillä ilmestynyt Rock N’ Roll High School sekä Dee Dee Ramonen ja Richard Hellin käsialaa oleva kipakka Chinese Rock. Upean popmelodian omaava I Can’t Make It on Time sisälsi niin ikään kiistatonta hittiainesta. Myös Danny Says edustaa popsensibiliteettiä suorastaan hellyttävästi, kuitenkin myös tarvittavaa voimaa kaihtamatta ja sen melodia liippaa ajoittain läheltä Ricky Nelsonin Garden Partya. Let’s Go tarjoaa End of the Centuryn revittelevintä antia . Se tekee sen kuitenkin innostavammin kuin samaa genreä edustava I’m Affected. Innostuneen irtonainen soitanta ja melodinen oivaltavuus lyövät onnistuneesti kättä This Ain’t Havana-raidalla Johnnyn päästessä liki pitäen loistamaan lyhyessä kitarasoolossa. All the Way on niin tyylillisesti kuin laadullisesti varsin lähellä edeltäjäänsä. Inspiroituneiden poprallien osalta Return of Jackie and Judy tarjonnee kuitenkin hittikappaleiden ohella End of the Centuryn laadukkainta antia. Päätösraita High Risk Insurance edustaa silkkaa rockosastoa tyylikkäillä kitaroilla kuorrutettuna, mutta lopullinen kipinä jää sen osalta näin kovassa seurassa silti puuttumaan. End of the Century on joka tapauksessa varsin vahva kokonaisuus, sillä tusinan raidan joukkoon mahtuu vain pari hieman keskinkertaisempaa. Ramonesin seuraavan pitkäsoiton, Pleasant Dreamsin tuottajana kunnostautui 60- ja 70-lukujen popneroihin kuuluva Graham Gouldman. Myös kyseisellä albumilla on huippuhetkensä, joista mainittakoon hitti KKK Took My Baby Away, We Want the Airwaves sekä She’s a Sensation.