Lauantain pitkä:Allman Brothers Bandin kitaristi ja paljon muuta

12. joulukuuta 1943 syntynyt ja 18. huhtikuuta 2024 80-vuotiaana syöpään menehtynyt Forrest Richard, alias Dickey Betts oli yhdysvaltalainen kitaristi, laulaja ja biisintekijä, joka tunnetaan parhaiten The Allman Brothers Bandin perustajajäsenenä. Kyseisen yhtyeen riveissä hän pääsi Rock and Roll Hall of Fameen vuonna 1995. Seuraavana vuonna hän voitti Allman Brothersin kanssa parhaan rockesityksen Grammyn säveltämästään instrumentaalikappaleesta Jessica. Betts on tunnustettu erääksi kaikkien aikojen parhaista rockkitaristeista. Uransa alkuvaiheessa hän muodosti erään rockin hienoimmista kitaristiparivaljakoista Duane Allmanin kanssa. Kaksikko esitteli melodisen kahden kitaran harmonian, joka ylsi sellaiselle tasolle, että sen voi todeta kirjoittaneen uudestaan säännöt tavasta, jolla kaksi rockkitaristia voi työskennellä yhdessä. Kaksikon ansiosta traditionaaliset rytmi- ja soolokitaristin roolit muuttuivat ja kykenivät tasavertaisuuteen. Vuonna 2003 Betts sijoittui sijalle 58. Rolling Stonen sadan parhaan kitaristin listalla. Vuonna 2011 hänen sijoituksensa kyseisellä listalla oli 61. West Palm Beachissa syntynyt ja Bradentonissa, Floridassa varttunut Betts kasvoi musikaalisessa perheessä bluegrassia, countrya ja western swingiä kuunnellen. Hän alkoi soittaa ukulelea viisivuotiaana ja siirtyi siitä banjoon, mandoliiniin ja kitaraan. 16-vuotiaana Betts tunsi tarvetta johonkin hieman nopeampaan ja hän soitti useissa Floridan alueella vaikuttaneissa rockyhtyeissä sekä itärannikolla ja keskilännessä. Vuonna 1967 Betts perusti yhtyeen Second Coming Berry Oakleyn kanssa. Rick Derringerin mukaan eräs Bettsin varhaisista yhtyeistä oli The Jokers, johon Derringer viittaa kappaleessaan Rock N' Roll Hoothie Koo. Vuoteen 1969 mennessä Duane Allman oli saavuttanut mainetta studiomuusikkona ja hän oli solminut sopimuksen aikaisemmin Otis Reddingin managerina toimineen Phil Waldenin kanssa.

Tämän suunnitelmissa oli voimatrio, jonka yksi jäsen Allman olisi. Walden antoi Allmanille vapaat kädet rytmiryhmän muodostamiseen. Allman järjesti jamisessioita tarkoituksenaan saada Oakley osaksi uutta yhtyettä. Tätä kautta myös Betts tuli mukaan. Kyseisten jamien aikana soittoon omaksi ainutlaatuiseksi osakseen tulivat kahden kitaran harmoniat, jotka olivat saaneet vaikutteita niiden bluegrass- ja Bob Wills- levyjen harmonisoiduista kitara- ja jousiosuuksista, joita Betts  nuoruudessaan oli kuunnellut. Kyseiset harmoniat tarjosivat voimatriolle toisen kitaristin ja Dickie Bettsille mahdollisuuden nousta kuuluisuuteen The Allman Brothers Bandin perustajajäsenenä ja keskeisenä vaikuttajana. Harmonioissa Bettsin melodinen, countrysta vaikutteita ottanut soolotyöskentely tarjosi onnistuneen kontrastin Duane Allmanin jazziin ja bluesiin pohjautuvalle tyylille. Bettsin kirjoittamia kappaleita The Allman Brothers Bandin repertuaarissa ovat esimerkiksi In Memory of Elisabeth Reed ja Blue Sky, joista molemmista muodostui standardeja sekä konserteissa että radiosoiton osalta. Duane Allmanin menehdyttyä moottoripyöräonnettomuudessa vuoden 1971 loppupuolella Bettsin osuus paitsi yhtyeen ainoana kitaristina, myös solistina ja eräänlaisena johtohahmona kasvoi. Lyhyessä ajassa hän opetteli slidekitaran soittoa hallitakseen suurimman osan Duanen osuuksista. Bettsin käsialaa olivat sellaiset paitsi Allman Brothers Bandin, myös yleisesti southern rockin klassikoiksi tunnustetut kappaleet kuin Jessica ja Ramblin' Man, joista jälkimmäisestä muodostui yhtyeen suurin hitti. Jessican inspiraation lähteenä oli toiminut Bettsin toukokuussa 1972 syntynyt tytär. Bettsin ensimmäinen sooloalbumi Highway Call ilmestyi vuonna 1974 ja sen työstämiseen osallistui jousisoittaja Vassar Clements. Allman Brothers Bandin lopetettua toimintansa vuonna 1976 Betts jatkoi soololevyjensä julkaisemista.

Vuonna 1977 ilmestynyt albumi Dickey Betts & Great Southern sisälsi hitin Bougainvillea, jota Don Johnson oli ollut mukana kirjoittamassa.  Sen seuraaja Atlanta's Burning Down oli vuorossa jo seuraavana vuotena. Allman Brothers Band palasi vuonna 1979 pitkäsoitolla Enlightened Rogues. Tuolloin kaksi Great Southernin jäsentä korvasi reunioniin osallistumattomia Allman Brothersin jäseniä. Kitaristi Dan Toler korvasi pianisti Chuck Leavelin ja basisti Lamar Williams vaihtui David "Rock" Goldfliesiin. Yhtye julkaisi useampia pitkäsoittoja vaihtelevilla kokoonpanoilla, mutta vuoteen 1982 mennessä levyjen ja konserttilippujen myynti oli vähentynyt ja managementtiin liittyneet jännitteet kasvaneet siinä määrin, että yhtye hajosi uudelleen. Betts palasi soolouralleen, keikkaili pienemmissä paikoissa ja julkaisi vuonna 1989 sooloalbumin Pattern Disruptive. Samana vuonna Allman Brothers Bandin 20 vuotta aikaisemmin ajoittunutta perustamista juhlistettiin Dreams-nimisellä boxilla ja sen julkaisua seurasi reunion-kiertue. Allman Brothersin toiseksi kitaristiksi saatiin jälleen Bettsin sooloyhtyeen muusikko ja tällä kertaa valinta kohdistui slidekitaristi Warren Haynesiin. Kiertueesta muodostui menestys ja Allman Brothers Band jatkoi aktiivista toimintaansa koko 90-luvun. Vuosien 1990 ja 1994 välillä yhtyeen vakaana säilynyt viimeisin line up julkaisi kolme hyvät arvostelut saavuttanutta pitkäsoittoa.

 90-luvun puolivälistä kyseisen vuosikymmenen loppuun Betts jätti väliin useita kiertueiden keikkoja henkilökohtaisista syistä. Vaikka Allman Brothers Band säilyi aktiivisena keikkayhtyeenä, vuoden 1994 pitkäsoiton Where It All Begins seuraajaa Hittin' the Note saatiin odottaa aina vuoteen 2003. Haynes ja Allman Brothers Bandin basisti Allen Woody perustivat sivuprojektina vuonna 1994 Gov 't Mulen Dickey Betts Bandin rumpalin Matt Abtsin kanssa. Kolme vuotta myöhemmin he jättivät ABB:n keskittyäkseen Gov't Muleen. Bettsin viimeinen konsertti Allman Brothers Bandin kanssa oli Music Meltown Festivalilla Atlantassa, Georgiassa 7. toukokuuta 2000. Bettsin korvasi väliaikaisesti kesän 2000 kiertueella Aquarium Rescue Unitin Jimmy Herring. Tultuaan lopullisesti erotetuksi Allman Brothers Bandista Betts kasasi Dicky Betts Bandin uudelleen ja konsertoi vuoden 2000 kesällä. Yhtye otti jälleen käyttöönsä nimen Dickey Betts & Great Southern ja sen soolokitaristiksi liittyi Bettsin poika Duane, joka oli saanut nimensä Duane Allmanin mukaan. Vuonna 2005 Betts julkaisi dvd:n Live at the Rock and Roll Hall of Fame. Betts ilmoitti esiintymisensä New Yorkissa 17. joulukuuta 2009 olevan hänen viimeisensä. Betts  jatkoi silloin tällöin keikkailuaan Great Southernin kanssa mainitun konsertin jälkeen ja mukana line upissa on joskus mukana hänen poikansa Duane Betts.