lauantai 12. joulukuuta 2015

Sunnuntain extra::Detroitin rockjyrän kolmesta kovasta kovin


MC5:Back in the USA

Vuoden 1970 tammikuussa ilmestynyt detroitilaisen esipunkyhtye MC 5:n ensimmäinen studioalbumi Back in the USA ei ole saavuttanut sitä edeltäneen raa’an ja livenä äänitetyn debyyttipitkäsoitto Kick Out the Jamsin veroista mainetta. Tähän ovat vaikuttaneet ensisijaisesti albumin kevyet soundit, joista vastasi tuottaja Jon Landau. Kappalemateriaaliltaan kyseessä sitä vastoin on silkka timantti. Back in the USA:n yhdestätoista raidasta kaksi on covereita. Heti levyn alkajaisiksi MC5 päivittää Little Richardin ikiklassikon Tutti Frutti esimerkillisesti vuoteen 1970. Levyn päättää sen nimikappale Back in the USA, joka on alun perin Chuck Berryn laulukirjasta vuodelta 1959. Tonight viriileine kitarasooloineen huokuu puhdasta rockin riemua ja sitä seuraava Teenage Lust silkkaa adrenaliinia. Let Me Try on albumin ainoa riipaiseva balladi. Ykköspuolen päätteeksi tarjolla on kerrassaan erinomainen, revittelevällä kitaratyöskentelyllä kruunattu rockrypistys Looking at You, jonka The Damned versioi samaisen vuosikymmenen lopussa pitkäsoitolleen Machine Gun Etiquette.

High School keventää tunnelmaa hieman, mutta sisältää mainiota riffittelyä, terhakkaan kertosäkeen ja Michael Davisin pienen bassosoolon. Michael Monroe coveroi kyseisen kappaleen vuonna 1987 ilmestyneelle debyyttisooloalbumilleen The Nights Are So Long. Call Me Animal on kertosäkeessään tarkoituksellisen jankkaava, mutta pitkäsoiton tekstillisesti tiedostavimmat raidat American Ruse ja Human Being Lawnmother ovat kumpikin todellisia ässiä. Niistä edellisen kritiikki kohdistuu Yhdysvaltojen hallitukseen ja jälkimmäinen Vietnamin sotaan. Fred ”Sonic” Smithin upeasti vokalisoima, onnistuneesti melodisempaa tyyliä edustava Shakin’ Street on myös kokonaisuutena tykin levyn kenties kirkkain timantti. Solisti Rob Tyner, kitaristit Wayne Kramer ja Sonic Smith, rumpali Dennis Thompson ja basisti Michael Davis työstivät Back in the USA:n ansiosta erään parhaista ja aikaa kestävimmistä koskaan julkaistuista kitararocklevyistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti