Lauantain pitkä:Eräs kaikkien aikojen rocksolisteista

17. joulukuuta 1949 syntynyt Paul Bernard Rodgers on englantilainen laulaja, lauluntekijä, muusikko ja instrumentalisti, joka tunnetaan parhaiten menestyksestään 60- ja 70-luvuilla leadvokalistina yhtyeissä Free ja Bad Company. 80- ja 90-luvun alussa Rodgers johti pienemmästä suosiosta nauttineita yhteitä The Firm ja The Law, joiden jälkeen hän siirtyi sooloartistiksi. Viime vuosina hän on levyttänyt ja konsertoinut Queenin kanssa. Rodgersin diggarit kutsuvat häntä nimellä The Voice. Rolling Stonen äänestyksessä sadasta kaikkien aikojen parhaasta solistista Rodgers saavutti sijan 55. Vuonna 2011 Rodgers vastaanotti brittiläisen akatemian Ivor Novello -palkinnon merkittävästä vaikutuksestaan brittiläiseen musiikkiin. Monet keskeiset rocksolistit, kuten David Coverdale, Joe Lynn Turner ja Bruce Dickinson ovat maininneet Rodgersin keskeiseksi vaikuttajakseen. Vuonna 1991 John Mellencamp nimesi hänet kaikkien aikojen parhaaksi rocklaulajaksi. Myös Queenin Freddie Mercury piti Rodgersin aggressiivisesta tyylistä. Rodgers syntyi Middlesbroughissa, Englannissa. Hän aloitti basistina, mutta siirtyi nopeasti solistin tehtäviin yhtyeessä The Roadrunners. Juuri ennen kuin yhtye siirtyi Lontoon musiikkiskeneen, sen nimeksi vaihtui The Wildflowers. Yhtyeen muihin jäseniin kuuluivat tuleva Whitesnake-kitaristi Micky Moody ja myöhemmin Elvis Costello & The Attractionsissa soittanut Bruce Thomas. Vuonna 1968 Rodgers jätti jälkensä brittiläiseen musiikkiskeneen bluesrockyhtye Freen laulajana ja lauluntekijänä. Kahta vuotta myöhemmin yhtye saavutti kansainvälisen hitin kappaleella Alright Now, jonka Rodgers kirjoitti yhtyeen basistin Andy Fraserin kanssa. Biisi nousi listakärkeen yli 20 maassa ja vuoteen 1990 mennessä se oli saavuttanut Yhdysvalloissa yli miljoona radiosoittokertaa. Kyseinen kappale esitteli Rodgersin laulutyylin ja muovasi samalla osaltaan brittiläistä bluesrocksoundia.

 Hetken aikaa Free oli esimerkiksi Led Zeppelinin tavoin eräs suosituimmista brittiyhtyeistä. Freen bluesia, balladeita ja rockia yhdistäneistä pitkäsoitoista neljä nousi yhtyeen kotimaassa viiden suosituimman joukkoon. Kun Alright Now vuonna 2000 saavutti kahden miljoonan radiosoiton rajan Britanniassa, Rodgers sai palkinnon toisena kappaleen kirjoittajista. Freen hajottua keväällä 1971 Rodgers muodosti trion Peace basisti Stewart McDonaldin ja rumpali Mick Underwoodin kanssa. Rodgers vaikutti yhtyeen vokalistina ja kitaristina. Peace toimi Mott the Hooplen vuoden 1971 brittikiertueen lämmittelijänä, mutta hajosi, kun Free palasi yhteen alkuvuodesta 1972. Peacen kappaleista kaksi pääsi mukaan vuonna 2000 ilmestyneelle Freen kokoelmaboxille Songs of Yesterday ja lisäksi mukana oli yksi Rodgersin The Maytalsin kanssa levyttämä kappale. Peacen BBC:n Top Gear -ohjelmassa joulukuussa 1971 tapahtuneesta esiintymisestä on liikkunut bootlegnauhoitus. Seuraavan yhtyeensä Bad Companyn Rodgers muodosti Mott the Hooplen kitaristin Mick Ralphsin kanssa. Mukaan tulivat myös Rodgersin yhtyetoveri Freestä; rumpali Simon Kirke ja basistiksi aikaisemmin progeyhtye King Crimsonissa soittanut Boz Burrell. Bad Company oli ensimmäinen Led Zeppelinin uudelle levy-yhtiölle Swan Songille kiinnitetty yhtye. Se konsertoi menestyksekkäästi vuodesta 1973 vuoteen 1982 ja saavutti useita singlehittejä, kuten Can't Get Enough, Shooting Star, Bad Company ja Run with the Pack. Kahdessa viimeksi mainitussa Rodgers soitti pianoa, kappaleessa Rock N' Roll Fantasy kitaraa ja Bad Companyn esikoisalbumin päättäneessä balladissa Seagull Rodgers vastasi kaikista instrumenteista. Bad Company saavutti kuusi platinalevyä. Rodgers jätti yhtyeen vuonna 1982 sen suosion huipulla, sillä hän halusi viettää aikaa perheensä kanssa.

 Lokakuussa 1983 Rodgers julkaisi ensimmäisen sooloalbuminsa Cut Loose, jolle hän oli säveltänyt kaikki kappaleet ja vastasi itse myös kaikista instrumenteista. Billboardin listalla pitkäsoitto ei sijoittunut sadan suosituimman joukkoon. Jimmy Pagen kanssa Rodgers esiintyi ensiksi hyväntekeväisyyskiertueella US ARMS Tour. Sen primus motorina toimi Eric Clapton ja lisäksi mukana olivat esimerkiksi Jeff Beck, Joe Cocker ja Stevie Winwood. Kiertue oli saanut lähtölaukauksensa Small Facesistä ja The Facesistä tutun Ronnie Lanen kamppailusta MS tautia vastaan. Rodgers ja Page yhdistivät voimansa yhtyeessä The Firm. Se teki kaksi pitkäsoittoa ja kiertuetta. Yhtyeen albumit The Firm ja Mean Business saavuttivat kohtalaisen menestyksen ja ne sisälsivät radiohitit Radioactive, Satisfaction Guaranteed ja All the King's Horses, joista viimeksi mainittu tosin menestyi ainoastaan yhtyeen kotimaassa. Samoihin aikoihin ilmestyi Rolling Stones-basisti Bill Wymanin kasaaman yhtyeen Willie and the Poor Boysin rockcovereista koostunut nimikkopitkäsoitto. Rodgers ja Page olivat mukana albumilla Otis Redding -laina These Arms of Minen muodossa. Kyseinen kappale päätyi myös pitkäsoiton videobiisiksi. Vuonna 1991 Rodgers muodosti yhtyeen The Law Small Facesistä, The Facesistä ja The Whosta ensisijaisesti tutuksi tulleen rumpalin Kenny Jonesin kanssa. Yhtyeen kappale Laying Down the Law nousi Billboardin AOR-listan kärkeen, mutta yhtyeen nimeä kantanut pitkäsoitto ei päässyt Billboardin sadan suosituimman joukkoon. Jimi Hendrixiltä saamiaan vaikutteita Rodgers toi esiin levyttämällä Hendrix-cover Bold as Loven Hendrixin tribuuttialbumille In from the Storm Billy Coxin, Buddy Milesin, Steve Vain ja Lontoon Metropolitan Orchestran kanssa. Journeyn kitaristin Neal Schonin kanssa Rodgers julkaisi viiden kappaleen livecd:n The Hendrix Set, joka koostui luontevasti Hendrix-covereista.

 Kyseinen kokoonpano teki myös kiertueen Kanadassa ja Yhdysvalloissa. Vuonna 1993 Rodgers julkaisi pitkäsoiton Muddy Water Blues:A Tribute to Muddy Waters. Albumin nimikappale oli Rodgersin käsialaa ja pitkäsoitolla soittaneista kitaristeista mainittakoon Brian May, Jeff Beck, Steve Miller, Buddy Guy, Brian Setzer sekä Slash. Woodstockin 25-vuotisjuhlakonserttia varten vuonna 1994 Rodgers kasasi Paul Rodgers Rock and Blues Revuen, johon kuuluivat rumpali Jason Bonham, Freen basisti Andy Fraser ja kitaristit Slash ja Schon. Vuonna 1995 Rodgers perusti Paul Rodgers Bandin basisti Jaz Lochrien, rumpali Jimmy Copleyn ja kitaristi Geoff Whitehornin kanssa. Yhtye konsertoi tiiviisti Euroopassa ja Yhdysvalloissa vuoteen 1998 asti ja julkaisi kolme pitkäsoittoa; Now, Now and Live sekä Electric. Niistä ensin mainittu sijoittui top 40:ään. Single Soul of Love oli puolen vuoden ajan tehosoitossa 86 yhdysvaltalaisella radioasemalla, mutta ei menestynyt kaupallisesti. Vuonna 1997 vuorossa oli maailmankiertue. Vuonna 1999 ilmestyi The Original Bad Company Anthology, jolta löytyvä uusi single Hey Hey nousi Billboardin US BDS -listan kärkeen. Toinen kyseisen tuplakokoelman uusi kappale, Hammer of Love oli Rodgersin käsialaa ja se nousi sijalle kaksi. Samaisena vuonna Bad Companyn originaali kvartetti konsertoi Yhdysvalloissa 20 vuoden tauon jälkeen. Vuonna 2000 ilmestyi Rodgersin kuudes sooloalbumi Electric ja siltä poimittu single Drifters nousi Yhdysvaltojen rockradion kärkeen. Samana vuonna Rodgers heitti loppuunmyydyt konsertit Englannissa, Skotlannissa, Australiassa, Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Samana vuonna Rodgers, Jimmie Vaughan, Levon Helm ja monet keskeiset bluesartistit, kuten Johnie Johnston ja James Cotton soittivat loppuunmyydyn konsertin Clevelandissa otsikolla Muddy Water Blues:A Tribute to Muddy Waters.

 Keväällä 2001 Rodgers palasi loppuunmyydyille keikoille Englantiin, Skotlantiin ja Australiaan. Kesällä oli vuorossa Yhdysvaltain-kiertue Bad Companyn kanssa. Vuonna 2002 seurasi Bad Companyn ensimmäinen virallinen livecd ja dvd In Concert:Merchants of Cool. Kaikkien yhtyeen hittien lisäksi mukana oli Rodgersin kirjoittama uusi single Joe Fabulous, joka nousi kärkeen Classic Rock Radion listalla ja top 20:een myös Yhdysvaltojen valtavirran rockradiossa. The Joe Fabulous -kiertue alkoi Yhdysvalloista ja Britanniassa se myytiin loppuun. Lontoossa Rodgers esiintyi Jeff Beckin kanssa Royal Festival Hallissa. Vuonna 2003 Rodgers konsertoi Yhdysvalloissa sooloartistina 25 konsertin ajan. Hänen sooloyhtyeeseensä kuului esimerkiksi aikaisemmin Heartissa soittanut Howard Leese. Jools Hollandin albumilla Small World Big Band Rodgers esitti kappaleen I Told the Truth. Pitkäsoiton muista vierailijoista mainittakoon Eric Clapton, Ronnie Wood ja Ringo Starr. Lontoon Royal Albert Hallissa Rodgers heitti kaksi loppuunmyytyä konserttia Hollandin ja tämän 18 henkisen rhythm and blues-orkesterinsa kanssa. Lisäksi seurasi useita esiintymisiä Britannian tv:ssä. Lontoon Royal Festival Hallissa Rodgers oli Jeff Beckin kanssa mukana viikon kestäneessä hyväntekeväisyyskonserttien sarjassa. Ohjelmistossa oli vanhoja klassikoita Beckin repertuaarissa ja kyseisessä konserttisarjassa olivat lisäksi mukana esimerkiksi John McLaughlin, Roger Waters ja The White Stripes. Alkuvuodesta 2004 Rodgers esiintyi esimerkiksi Mitch Mitchellin, Billy Coxin ja Buddy Guyn kanssa kolmessa loppuunmyydyssä konsertissa Seattlessa, Portlandissa ja San Franciscossa nimellä Experience Hendrix. Wembleyllä Rodgers esiintyi Fender Stratocasterin 50-vuotisjuhlissa David Gilmourin, Gary Mooren, Ronnie Woodin, Brian Mayn ja Joe Walschin kanssa.

 The Four Topsit kutsuivat Rodgersin mukaan omiin 50-vuotisjuhliinsa Motownin Opera Houseen. Four Topsien lisäksi Rodgers esiintyi Aretha Franklinin, Sam Mooren, Mary Wilsonin ja Asford and Simpsonin kanssa. Loppuvuodesta 2004 menestyksekkään tv-esiintymisen jälkeen Brian May ja Roger Taylor ehdottivat Rogersille yhteistyötä. Rodgersin oli tarkoitus toimia leadvokalistina Euroopan kiertueella. Nimellä Queen + Paul Rodgers konsertoitiinkin ympäri maailmaa vuosina 2005-2006. Return of the Champions-niminen livelevy ja dvd sisälsivät Queenin lisäksi kappaleita Freen ja Bad Companyn repertuaarista. Liveäänitykset olivat Sheffieldin Hallam FM Areenalta toukokuulta 2005. Seuraavana vuonna vuorossa oli toinen dvd Super Live Japan. Kesällä 2006 Rodgers keskittyi jälleen soolouraansa. Hänen maailmankiertueensa alkoi Yhdysvalloista, jatkoi Japaniin ja päättyi lokakuussa Skotlantiin. Elokuussa Brian May oli ilmoittanut kotisvullaan, että Queen alkaisi työstää uutta materiaalia Rodgersin kanssa ja äänitykset tapahtuisivat Taylorin kotona. Huhtikuussa 2007 Rodgers julkaisi konserttitaltioinnin Live in Glasgow, joka oli äänitetty hänen edellisen vuoden kiertueeltaan. Seuraavassa kuussa samasta, lokakuussa 2006 pidetystä konsertista julkaistiin dvd. Kesäkuussa 2008 Rodgers ja Queen esiintyivät Nelson Mandelan 90-vuotisjuhlien kunniaksi pidetyssä konsertissa. Elokuussa 2008 Rodgers, Kirke ja Ralphs tekivät yhden loppuunmyydyn konsertin Floridan Seminole Hard Rock Livessa nimellä Bad Company. Helmikuussa 2010 kyseinen konsertti julkaistiin blue rayna, cd:nä ja dvd:nä ja se sisälsi 17 Bad Companyn hittiä. Kappaleen Gone Gone Gone Rodgers omisti vuonna 2006 edesmenneelle Boz Burrelille. Toukokuussa 2009 Rodgers ilmoitti lopettavansa viisi vuotta kestäneen yhteistyönsä Queenin kanssa, mutta ei sulkenut pois mahdollisuutta työskennellä vielä yhtyeen kanssa.
 Huhtikuussa 2010 Bad Companyn jäljelle jääneet jäsenet tekivät kahdeksasta konsertista koostuneen kiertueen Britanniassa. Vuotta myöhemmin Rodgers teki soolokiertueen Englannissa. Rodgersin tuorein sooloalbumi, vuonna 2014 ilmestynyt The Royal Sessions sisältää soul ja rhythm and blues -covereita ja se on äänitetty Memphisin Royal -studioilla paikallisten muusikoiden kanssa. Samana vuonna Rodgers konsertoi jälleen Bad Companyn kanssa. Toukokuussa 2017 Rodgers teki Britanniassa Free Spirit-kiertueen, jolla hän esitti pelkästään Freen tuotantoa. Rundin viimeinen konsertti Royal Albert Hallissa 28. toukokuuta mainittun vuonna julkaistiin seuraavana vuonna cd:nä ja dvd:nä. Kesällä 2018 Rodgers teki kiertueen Jeff Beckin kanssa. 22. syyskuuta 2023 ilmestynyt ja kahdeksasta kappaleesta koostuva Midnight Rose on Rodgersin ensimmäinen uutta tuotantoa sisältävä sooloalbumi 24 vuoteen.