Keskiviikon klassikko:Eräs Motörheadin Overkill-albumin ydintuotantoon lukeutuva kappale

 No Class on brittiläisen heavy metal-yhtyeen Motörheadin lähes tunnetuimpaan tuotantoon lukeutuva kappale, joka ilmestyi ensiksi singleformaatissa kesäkuun puolivälissä 1979. Kappale pääsi lisäksi mukaan Motörheadin loppuvuodesta 1979 ilmestyneelle toiselle pitkäsoitolle Overkill. No Class on lisäksi eräs Motörheadin vuonna 1981 ilmestyneen ja menestyksekkään livealbumin No Sleep 'til Hammersmith kulmakivistä. Singlen b-puolella ilmestynyt biisi Like a Nightmare pääsi mukaan erääksi Overkillin cd-uudelleenjulkaisujen bonuskappaleista. No Class lukeutui Motörheadin keikkasettiin jo ennen kuin kappale nauhoitettiin Overkill-albumia varten. Tyylillisesti biisi edustaa rockboogieta ja rockjournalistit ovat havainneet kappaleen riffin samankaltaisuuden ZZ-Topin 1970-luvun puolivälin hitin Tush kanssa. Motörheadin vuonna 1999 ilmestyneellä livealbumilla Everything Louder than Everyone Else Lemmy omistaa No Classin pitkäaikaiselle ystävälleen Wendy O. Williamsille, joka oli päätynyt itsemurhaan edellisessä kuussa. Williamsin yhtye The Plasmatics olikin levyttänyt No Classista coverinsa Stand by Your Man-ep:lleen, joka edusti yhteistyötä Motörheadin kanssa. Vuonna 1990 No Classista coverinsa levytti argentiinalainen trash metal- yhtye Hermetica ja vuonna 2010 sludge metallia edustava Kingdom of Sorrow. Vuonna 2012 Motörheadin soitettua viimeiset konserttinsa Megadeth esitti No Classin Gigantourillaan. No Class- single julkaistiin kolmella erilaisella kansikuvalla, joista kussakin nähtiin yksi yhtyeen legendaarisimman triolinepin jäsenistä, eli Lemmy, kitaristi Fast Eddie Clarke tai rumpali Phil 'Philty Animal" Taylor.

Tiistain tukeva:60-luvun alun huippusuosittu rockartisti

Kolmas lokakuuta 1941 syntynyt Ernest Evans, joka tunnetaan paremmin taiteilijanimellään Chubby Checker, on yhdysvaltalainen rocksolisti, joka on tullut tunnetuksi useiden tanssityylien suosituksi tekemisestä. Checkerin levyttämistä hittikappaleista vuonna 1960 ilmestynyt The Twist on cover Hank Ballard & The Midnightersin r&b-kappaleesta ja vuonna 1962 ilmestynyt Limbo Rock cover alun perin The Champsin instrumentaalina levyttämästä kappaleesta, johon Checker laati lyriikat. Tunnetuin Checkerin hiteistä on silti vuonna 1961 ilmestynyt Let's Twist Again. Syyskuussa 2008 The Twist nousi Billboardilla  niiden suosituimpien singlejen joukkoon, jotka ovat nousseet Hot 100 -listalle ensimmäisen sijoituksensa jälkeen. Mainitun kunnian The Twist säilytti elokuun 2013 päivitetyllä listalla.  50-luvun lopussa Checker nauhoitti Mary a Had a Little Lambista versioita esimerkiksi Fats Dominoa, The Coastersia, Elvis Presleytä, Ricky Nelsonia ja Frankie Avalonia imitoiden. Cameo-Parkway kiinnitti Checkerin ja hänen ensimmäinen singlensä oli The Class, joka saavutti sijan 38. keväällä 1959. Heinäkuussa 1960 Checker esitteli versionsa The Twististä Rainbow Clubissa Wildwoodissa, New Jerseyssä. The Twististä muodostui ainoa single, joka nousi Billboardin Hot 100 -listan kärkeen kahdesti. Hank Ballard & The Midnightersin mainitusta kappaleesta levyttämä originaaliversio oli saavuttanut sijan 16. Billboardin rhythm and blues-listalla. Checkerin levytyksestä muodostui maanlaajuinen menestys ja hän esitti kappaleen useasti Dick Clarkin American Bandstandissa. Vuoteen 1965 mennessä The Twist oli myynyt yli 15 miljoonaa kappaletta ja samalla moninkertaisesti kultaa. Checker saavutti silti menestystä myös useilla muilla tanssikappaleilla. Pony Timesta muodostui hänen toinen listakärkeen noussut singlensä ja myös The Fly kohosi seitsemänneksi. Let's Twist Again saavutti Grammyn parhaan sooloartistin rock and roll-levytyksenä. Checkerin Dee Dee Sharpin kanssa vuonna 1962 levyttämä duetto Slow Twistin nousi kansainvälisillä listoilla kolmanneksi. Joulukuun lopussa 1962 kakkossijalle nousseesta Limbo Rockista muodostui Checkerin viimeinen top teniin kohonnut single. Top 40-menestyksiä hän saavutti silti 60-luvun puoliväliin saakka ja niistä viimeisin oli sijan 40. saavuttanut Let's Do the Freddie, joka oli variaatio Freddie & The Dreamersin tanssikappaleesta Do the Freddie uuden melodian ja lyriikoiden kera. Britti-invaasion lyötyä itsensä läpi Checker siirtyi 60-luvun puolivälin jälkeen levyttämään ja konsertoimaan ensisijaisesti Euroopassa. 70-luvulla julkaistut Checkerin kokoelma-albumit koostuivat suurimmaksi osaksi hänen klassikkokappaleidensa uudelleen levytetyistä versioista. Vuonna 1971 Checker levytti psykedeelistä tyyliä edustaneen albumin Chequered!, joka ei kuitenkaan menestynyt siitäkään huolimatta, että sen tuotannosta vastasi esimerkiksi Jimi Hendrixin kanssa yhteistyötä tehnyt Ed Chalpin. 80-luvun lopussa Checker teki festivaaliesiintymisiä esimerkiksi Crestwoodissa. Heinäkuussa 2008 julkaistulla Knock Down the Wallsilla Checker saavutti Billboardin tanssilistan kärkipaikan. Soolokitaristina kappaleessa kuultiin Wishbone Ashin Roger Filgatea. Helmikuussa 2016 Checker julkaisi iTunesissa uuden singlensä Changes. Youtubessa mainittu kappale saavutti nopeasti 160 000 kuuntelua ja nousi gospellistalla sijalle 41. Checker esitti Changesin heinäkuussa 2013 NBC:n Today-ohjelmassa.

Maanantain mainio:Punkrockin ja voimapopin taikaa La Barressa

Helsingissä vuonna 2023 perustettu voimapop/punkrockyhtye Bad Valentines, jonka muodostavat solisti/kitaristi/biisintekijä Pekko Mantzin, rumpali Sirpa, solisti Hon, kitaristi Kupe ja basisti Bryan, saapui keikalle Joensuun La Barressa osana Jack Badfinger-clubia, jonka muina yhtyeinä esiintyivät varsin vakuuttava The Pull My Fingers sekä debyyttikeikkansa ansiokkaasti soittanut Janne Suhonen & Surmanajajat. Bad Valentinesin keikka starttasi puoli kahdentoista maissa vitaalisesti biisillä Last Days in the Sun, jota seuranneet Fooled Again ja  I Wanna Be Your Enemy pitivät energialatausta yllä. Synkempi Summer Ends in June oli eräs setin upeimmista hetkistä. Goodbye Paulaa ja Shake It Loosea seurasi edesmenneelle ystävälle omistettu ja aidon puhutteleva Rock N' Roll Hearts and Shooting Stars. November Shadows maalaili onnistuneesti synkempiä sävyjä ja setin päättivät yhtyeen debyyttisingle, sodanvastainen ja tarttuvuudessaan hittipotentiaalia omaava Mariia sekä niin ikään Memory Tattoos- ep:n keskeiseen tuotantoon lukeutuva ja Honin käsialaa oleva Carry Me Home. Bad Valentinesin vakituiseen coverohjelmistoon lukeutuva Eddie and the Hod Rodsin klassikko, Pelle Miljoonan jo melko tuoreeltaan nimellä Lähdetään kiitämään levyttämä Do Anything You Wanna Do jäi tällä kertaa soittamatta, mutta kyseessä oli joka tapauksessa varsin tiukka ja vaikuttava keikka. Bad Valentines on sekä soitannollisesti että lavaesiintymiseltään varsin vakuuttava yhtye. Syksyn edetessä bändillä on luvassa esimerkiksi ikilegendaarisen Balls-yhtyeen lämppäyskeikka Bar Loosessa. 

Bad Valentines La Barressa neljäs lokakuuta 2025.
 

Sunnuntain extra:Ac/Dc:n vuoden 2014 albumi

 Ac/Dc:Rock or Bust

28. marraskuuta 2014 Columbian julkaisemana ilmestynyt Rock or Bust on Ac/Dc:n kuudestoista studioalbumi. Samalla kyseessä on yhtyeen tuotannon ensimmäinen pitkäsoitto rytmkitaristi Stevie Youngille, joka oli ottanut terveyssyistä yhtyeen jättäneen perustajajäsen Malcolm Youngin paikan. Maailmanlaajuisesti lähes kolme miljoonaa kappaletta myynyt Rock or Bust on 35 minuutin kestossaan Ac/Dc:n tuotannon lyhin albumi, eli se ohittaa tuohon mennessä yhtyeen lyhytkestoisimman pitkäsoiton; vuonna 1983 ilmestyneen albumin Flick of the Switch. Ensimmäinen Rock or Bustilta poimittu single Play Ball ilmestyi seitsemäs lokakuuta 2014. Mainittu kappale kohosi top 40:ään useissa maissa, kuten Espanjassa (28.), Ranskassa (39.) ja Sveitsissä (19.) Itse Rock or Bust -pitkäsoitto nousi listakärkeen 12 maassa, muun muassa Australiassa, Kanadassa, Saksassa ja Ruotsissa. Viiden suosituimman joukkoon albumi kohosi niin ikään 12 maassa, kuten Uudessa Seelannissa, Britanniassa, Yhdysvalloissa ja Italiassa. Vuonna 2015 Ac/Dc Rock or Bust -albumi vastaanotti ECHO Awardin. Rock or Bustin tiimoilta tehdyllä kiertueella Chris Slade otti Phil Ruddin paikan yhtyeen rumpalina, Axl Rose tuurasi Brian Johnsonia solistina vuoden 2016 osuudella ja basisti Cliff Williams jätti yhtyeen kiertueen päätyttyä. Rudd, Johnson ja Williams ovat kaikki sittemmin tehneet paluun yhtyeen riveihin.

Lauantain pitkä:Maamme erään kaikkien aikojen rockrumpalin elämäkertateos

 Topi Salmi & Teijo Erkinharju:Twist Twist (Docendo)

Etenkin kotimaisen hardrockin klassikkoyhtyeisiin lukeutuvan kouvolalaisen Peer Güntin legendaarisimman lineupin rumpaliksi identifioituva Teijo "Twist Twist" Erkinharju on ensimmäinen supertähdeksi kohonnut kotimainen rumpali. Jo Güntin esikoisalbumista lähtien yhtyeen musiikkia diganneelle ja ensiksi vuonna 1987 yhtyeen rypistystä keikalla todentaneelle hänen elämäkertansa on varsin merkityksellinen ja keskeinen teos. Sen eteneminen kronologisesti osoittautuu varsin toimivaksi ratkaisuksi. Kuusankoskella syntynyt Erkinharju osoitti ennen musiikillista uraansa huomattavaa kiinnostusta esimerkiksi useisiin tv-ohjelmiin ja urheiluun ja hänen koulumenestyksensä osoittautui mainioksi. Musiikkidiggaus alkoi kymmenvuotiaana The Sweetin Poppa Joesta, vaikka ensimmäinen Erkin radiosta muistama biisi oli ollut Irwinin Ryysyranta jo viisi vuotta aikaisemmin. Ensimmäinen triokokoonpano soitti Hurriganesin Roadrunnerin biisejä ilman laulua. Heinäsirkan taustabändissä Colombossa Erkinharju soitti jo aivan 70-luvun lopussa tulevan PG-aisaparinsa basisti Teijo "Tsöötz" Kettulan kanssa. Erkinharjun jäsenyys Peer Güntissä alkoi loppuvuodesta 1980 ja hän oli mukana seuraavana vuonna ilmestyneellä, Johannan julkaisemalla ja kaikuheavya edustaneella singlellä Woman on the Radio. Tsöötzistä tuli Peer Güntin basisti vuonna 1982 ja juuri hän ehdotti Güntin osallistumista rockin SM-kilpailuihin. Kouvolan kovat voittivat mainitut kinkerit 17. marraskuuta 1984. Useat levy-yhtiöt olisivat voiton jälkeen olleet halukkaita julkaisemaan Güntiltä singlejä, mutta pitkäsoiton julkaisusta sovittiin Euros Recordsin kanssa. Kevättalvella 1985 ilmestyneen Güntin esikoisalbumin biisistö oli varsin vahvaa, sillä sille valikotui jo usean vuoden ajan olemassa olleen kappalemateriaalin parhaimmisto. Albumin kirkkaimmat klassikot lienevät I Don't Wanna Be a Rock N' Roll Star, Train Train sekä perustajajäsen Timo Nikin bluestaustaa esiin tuonut Street 69. Samaisen vuoden loppupuolella ilmestynyt minilp Through the Wall sisälsi pari klassikkoa lisää, eli She Was Here For Rock N' Roll ja balladi Losin' My Mind, joista ensiksi mainitusta yhtye työsti lisäksi musiikkivideon. Alkukesästä 1986 ilmestynyt toinen täyspitkä albumi Backseat syntyi onnellisten tähtien alla yhteissävellyksistä ja sen nimikappale sekä Bad Boys Are Here lukeutuvat Güntin ehdottomaan ydintuotantoon. Backseat-singlen b-puolella julkaistiin vanhaa tuotantoa edustava unohdettu helmi Little Squeezer. Vuosi edeltäjänsä jälkeen ilmestyneen Good Girls Don't...:in vastaavat klassikkokappaleet ovat singlebiisi Bartender sekä slovari Years on the Road, joka edustaa vuosikertaa 1982 ja kappaleen originaalinimi oli I Started Again. Günt oli ehtinyt tähän mennessä konsertoida ulkomaiden osalta mm. Ruotsissa useampaan otteeseen, mutta Roskilden festivaaleilla kesällä 1987 soitettu keikka oli varsin onnistunut. Tavastian-keikan livemeininkiä syksyltä 1987 kuultiin neljän biisin verran samaisen vuoden lopussa ilmestyneellä minilp:llä Bartender, joka sisälsi lisäksi nimikappaleensa pitkän version ja yhden uuden studioraidan Boogieman Keeps Coming. Kevättalviin 1987 ja 1988 ajoittuivat legendaariset Hard Rock Tourit Zero Ninen ja Backslidersin kanssa. Vuoden 1988 lopussa ilmestynyt ja edeltäjiään hienoisesti sofistikoituneempi albumi, mm. klassikot Wake Me Up ja Handful of Sand sisältänyt Fire Wire myi vielä reilut 20 000 kappaletta. Peer Güntin seuraavaa albumia, mainiosti onnistunutta, mutta kaupallisesti edeltäjiään vähemmän myynyttä Don't Mess with the Counryboysia saatiin odottaa kevääseen 1990. Mainittu pitkäsoitto on Erkinharjun oma suosikkilevy Peer Güntin tuotannosta. Albumin julkaisua oli edeltänyt alkuvuodesta 1990 tehty tiivis clubirundi, joka toteutettiin ainoastaan kolmanneksella Güntin tavanomaisesta kalustosta ja sen setteihin sisältyi runsaasti coverbiisejä esimerkiksi George Thorogoodilta, Ted Nugentilta, Johnny Winteriltä sekä Rory Gallagherilta. Vuonna 1991 Twist Twistiä kutsui yli vuosikymmenen kestänyt pesti Leningrad Cowboysissa. Mainitun yhtyeen riveissä hän konsertoi ympäri maailmaa ja työsti kahdeksan albumia. Leningrad Cowboysin huippuhetkistä mainittakoon pikaisesti esiintyminen MTV Music Awardseissa. Yleisössä oli tuolloin esimerkiksi Madonna. Peer Günt palasi vuonna 1994 kokonaan PeeGee-studioilla työstetyllä albumilla Smalltown Maniacs, jota Erkinharju piti lähes Timo Nikin soololevynä. Livebändinä Peer Günt oli kovassa vedossa jälleen 2000-luvun alusta lähtien. Legendaarisen lineupin joutsenlalulualbumin No Piercing, No Tattoo synnyttäminen oli työn ja tuskan takana, mutta kevättalvella 2005 ilmestynyt pitkäsoitto myi ajanoloon nähden varsin hyvin, eli yli 10 000 kappaletta. Güntin Vaasan Rock Perryssä heinäkuussa 2005 soittamasta konsertista julkaistiin reilun puolen tunnin tallenne samaisella levyllä sekä audiona että dvd:nä. Jälkimmäiselle sisältyi lisäksi musiikkivideo biisistä Motorcycle Woman. Twist Twistin ja Tsöötzin pesti Güntissä kesti lokakuuhun 2005, jonka jälkeen Erkinharjun keskeisin yhtye  on ollut yhdeksän  albumia julkaissut ja ahkerasti keikkaillut Los Bastardos Finlandeses. Yhtyeen muihin jäseniin lukeutuvat esimerkiksi solisti/kitaristi Bryn Jones, basisti Jussi Kinnusen sekä kitaristit Pekka "Devil" Virtanen ja Ben Granfelt. Eski Palosaaren, Iffe Lindholmin ja Tsöötz Kettulan kanssa muodostettu Dog Days Revolution, sittemmin DDR, aloitti soittamalla Ac/Dc-covereita, mutta kyseinen yhtye on työstänyt myös omaa tuotantoaan ja julkaissut vuonna 2013 pitkäsoiton Overloaded. Tsöötzin kanssa Erkki säesti Kari Peitsamoa vuonna 2018 ilmestyneellä albumilla Devil's Milk. Ac/Dc-tribuuttiperinnettä hän jatkaa yhtyeessä Back in Black ja Megasnake-yhtye julkaisi vuonna 2022 pitkäsoiton Charming. Viime vuosina Erkinharjun keikkatahti on tasoittunut, mutta palo soittamiseen on säilynyt entisenlaisena. Eräs Suomen kaikkien aikojen rockrumpaleista sai patsaansa Kouvolan ydinkeskustaan 18. toukokuuta 2024. 

Perjantain pohjat:Erja Lyytinen Kerubissa

 Erja Lyytinen on julkaissut maaliskuun lopussa uuden, hieman hardrockimpaa soundia edustavan albuminsa Smell the Roses, jonka tiimoilta hän saapui Suomen-rundillaan konsertoimaan Joensuun Kerubiin.  Keikkaa edeltäneisiin levyvalintoihin lukeutui mm. Grateful Deadin tyylitajuisesti tunnelmaa nostattanut ja vuoden 1970 ensimmäisen klassikkoalbuminsa Workingman's Dead avaava Uncle John's Band. Konsertti alkoi iskevästi uuden albumin hittipotentiaalisen kertosäkeen omaavalla biisillä Ball and Chain. Sitä seurasivat suorastaan revittelevä nimikappale Smell the Roses sekä tuorein videobiisi Back to Hell. Upeaa riffittelyä tarjonnut Dragonfly luketui keikan huippuhetkiin ja sitä seurasi uutuusalbumin suurteos, levyversiossaan yli seitsenminuuttinen  Abyss. Stoney Creek on Smell the Rosesin tummahenkinen matkakertomus ja sitä seurasi erääksi keikan kohokohdista muodostunut nyrkkeilybiisi The Ring. Empty Hours oli setin ainoa balladikappale ja varsinaisen keikan päättivät positiivisia tuntoja huokunut Wings to Fly ja rootshenkisempi You Talk Dirty. Encorena kuultiin Lyytisen juurevaa taustaa selkeämmin esiin tuonut ja vanhempaa tuotantoa edustava Wedding Day, jota väritettiin esimerkiksi Black Sabbathin Iron Manin ja Deep Purplen Smoke on the Waterin riffeillä. Lyytinen soitti tapansa mukaan varsin upeasti ja otti totutusti yleisönsä. Ammattitaitoisesta taustayhtyeestä pisimpään hänen kanssaan on musisoinut kosketinsoittaja Harri Taittonen. Kerubi oli Smell the Rosesin Suomen julkaisurundin kolmanneksi viimeisin keikka ja Lyytisen tulevan joulukiertueen vieraileviin artisteihin tulevat lukeutumaan Hanna Pakarinen ja Waltari-yhtyeen keulahahmo Kärtsy Hatakka.  

Erja Lyytinen Kerubissa toinen lokakuuta 2025. 

 

Torstain terävä:Luunelosen esikoisalbumi

 Luunelonen:Kulkevaa valoa...

Suomirockin keskeisimpiin edustajiin lukeutuvan Kolmas nainen -yhtyeen lopetettua siltä erää toimintansa Ilosaarirockissa 1994 soittamaansa konserttiin kitaristi/säveltäjä Sakari Pesola, basisti Raimo Valkama ja rumpali Pasi Kallioniemi jatkoivat musisointia solisti/kakkoskitaristi/lyyrikko Kalle Pakkalan kanssa nimellä Luunelonen. Jo vuoden 1995 puolella ilmestyi ensimmäinen single Sirkus, jota seurasi kevättalvella 1996 ilmestynyt esikoisalbumi Kulkevaa valoa... Musiikillisesti Luunelosen voi debyytilllään todeta jatkaneen melko selkeästi emoyhtyeensä viitoittamalla linjalla. Päävastuun sävellystyöstä kantoi edelleen Pesola, mutta biisejä teki myös Pakkala ja kahden mainiosti onnistuneen kappaleen, eli biisien Kulmikas ja En kai valvo yksin osalta basisti Valkama. Luunelosen esikoisalbumille sisältyy varsin puhuttelevia kappaleita, joista nostettakoon esiin jo aikaisemmin mainittujen esikoissinglen ja Valkaman sävellysten lisäksi Sata nimeä, a-puolen musiikillisesti kasvava päätösraita Pää painaa, Sano mulle sekä varsin kiehtovan matkakertomuksen sisältävä ja albumin avaava nimikappale Kulkevaa valoa... Pitkäsoiton nauhoitukset tapahtuivat Kiviluoman tilalla sekä Millbrook -studioilla ja masterointi Finnvoxilla. Kiistattomista ansioistaan ja melko ahkerasta keikkailusta huolimatta Luunelosen esikoisalbumi myi ainoastaan 3000 kappaletta. Vuonna 1997 ilmestyneellä kakkosalbumillaan Boom Luunelonen muutti musiikillista tyyliäään melko voimakkaasti. Myös yhtyeen toiselle pitkäsoitolle sisältyy useita kiistattomia onnistumisia, joista mainittakoon kappaleet Tulessa, Kahden vaiheilla, Taivaaseen, Käytä voimaa sekä Tämä poika. Biisin Tässä olen nyt Pakkala duetoi Essi Wuorelan kanssa.  Päätöskappaleen Kun olin kuollut Pakkala sävelsi Uuno Kailaan runoon. Boom-albumin ilmestymisvuonna tarjoutui toistaiseksi ainoa tilaisuus tsekata Luunelonen keikalla Joensuun Kellarissa Radiomafian taltioimasssa konsertissa. Pääpaino pitkässä setissä oli odotetusti uudemman albumin kappaleissa, mutta Kulkevaa valoa...-debyytiltä  mainitussa konsertissa soitettiin varmuudella ainakin biisi Kaikki meistä lähtee. Luunelosen uutuustuotantoa edustavat vuosien 2024-2025 aikana ilmestyneet ja varsin viriilit kappaleet Ameriikka, Metsänvartija, Pistooli kädessä ja Berliinin muuri.